\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.11.2005 klo 09:52 Vieras kirjoitti:
Mietin kyllä miehen laittamista pihalle. Mikä toinen on arvostelemaan? En halua lapsille mallia, jossa isä haukkuu äidin toimia, syyttää laiskaksi yms. Joko lapset alkavat kohdella samalla tavalla tai sitten saavat alisteisen kuvan parisuhteesta. Lapsi on kirjoittamaton lehti, ja mielestäni olen ennen kaikkea vastuussa lapsilleni, mitä heille tarjoan.
Onko miehellä kenties huono itsetunto jos jatkuvasti arvostelee? Olen opiskellut hyvän ammatin, toiminut hyvissä, mutta epätyypillisissä työpaikoissa (kv-puolta). Mies on opiskellut vähemmän. Ehkä jotenkin uhkaa miehistä arvontuntoa? Kun ei ole se joka määrää kaikessa???
Joo, jotain on pielessä kun oma rakastaan arvostelee ja aliarvioi. Ehkä se ei edes aina tajua miten pahasti sanoo?
Mies ei välttämättä edes ymmärrä miten tärkeä hänen mielipiteensä on sinulle, kun se ei ole yksi monista päivänaikana tulleista kuten työpaikallasi, vaan se ainoa kotitöitä koskeva.
Ajatteletko miehen mielipidettä sit samalla rakkaan puolison ja tavallaan "yhteisen perheyrityksen toisena pääomistajana" jolla on painava sana? Että loukkaannut koska hän ei kehu sinun työtäsi, jota teet koko perheenne edestä? Että kohtelee kuin itsestään selvää, ohjelmoitavaa konetta jolla on tietyt rutiinit eikä mahdollisuutta joustaa työtehtävissä?
Mies ei ehkä tajua asiaa niin. Mies kun tulee kotiin niin hän arvostelee (ainoana maailmassa) tätä sinun työtäsi kotiäitinä vaikka itse luulee kommentoivansa vain omaa kotiaan ja sen siisteyttä yms. Että se ei vain ymmärrä miten itse näet työsi ja sen arvon. Eikä sitä, miten tunnit vuorokaudessa eivät välttämättä riitä ihan kaikkeen ja että sitä ylläpito työtäkin on ihan tarpeeksi niin ettei mitään ikkunanpesuja yms. ehdi edes harkita... Tämä on ainakin mun näkökulmasta kotiäidin työn vakavin ongelma. Ettei sen arvoa ymmärrä kuin itse sitä työtä tekevä.
Vielä jos siihen arvosteluun vastaa itse huutamalla, mies ajattelee että aina tuo on huutamassa, siinä taas nähtiin. Jos siihen vastaa olkiaan kohauttamalla, mies ajattelee että eihän tässä nyt mitään tullut sanottua ja ottaa tavaksi. Eikö? Mikään ei tunnu olevan oikea tapa vastata. Oikein olisi, ettei sitä piikittelyä olisi ollenkaan. Mutta sen muutoksen tulis lähteä miehen sisältä.
Pitäisi saada se toinen lopettamaan loukkaaminen ja opetettua itselleen se, että ei ota itseensä.
Voisiko mies olla katkera kun ei saa olla kotona ja arvelee että sulla on niin helppoo, yhtä leikkiä vaan? Sitten kun tietää ettei sulla ole työpaikan paineita ja hänellä sitäkin enemmän niskassa, niin että tavallaan hänellä on joku sairas velvollisuus sinua sitten tuoda "kovaan tosi maailmaan" siitä "kodin leikkimisen keskeltä"?
Miten saisit hänet avautumaan? Ja vielä niin, ettei mies käsittäisi sitä hänen nolaamisekseen ja aliarvioimisekseen ja mieheyden puutteeksi tms.? Siinäpä pulma. Mutta moni muukin on varmasti ollut sen pulman edessä ja siitä päässyt yli. Löytyisikö Googlaamalla?
Entäs jos vaivihkaa hivuttaisit puheisiin, että muistatko miten ennen oli ja kuinka ihanaa oli kun silloinkin sanoit musta niin ja olit tosi ylpeä kun sain sen uuden työtehtävän... Kertoisit, miten mukavaa se oli kun tunsi arvostusta? Sanoisit, että se on parisuhteen koossapitävä voima se kunnioitus. Pistäisit pöydän kulmalle kirjastosta haettuja parisuhdeoppaita ja muuta vihjailua - esim. mitä elokuvissa naiset tekee, kun vihjailevat haluavansa naimisiin tjtn.
Mies ymmärtäisi että koet tosiaan tuon aliarvioimisen ongelmaksi etkä voi arvostaa häntä ellei hän arvosta sinua? Koska niin siinä käy, että parisuhde kyllä surkastuu juuri tuohon arvostuksen puutteeseen eikä mihinkään muuhun. Kaiken muun se kestää kyllä.
Toivottavasti saatte ongelman auki ja mieskin ymmärtää miltä tilanne sinusta tuntuu :hug:
