Mies ja lapsi

[ns]

Jälleen näitä uusioperheen murheita.. Avomiehelläni on tytär edellisestä liitostaan. Minulla ei ole mitään lasta vastaan, mutta harmittaa, kun en osaa innostua lapsen vierailuista enkä jaksa leikkiä hänen kanssaan ylen määrin. Miehelleni lapsi on luonnollisesti kaikki kaikessa, mutta itse en vaan ole ""lapsi-ihmisiä"" eikä omia lapsia ole - vielä ainakaan. Olen erittäin huono feikkaamaan innostunutta, mutta inhottaa olla miehen nähden tylsistynyt.. Miten te muut ""ilkeät"" äitipuolet jaksatte näissä tilanteissa?

 

[Cupitha]

Lohdun sanoja. Paljon on jo se, ettei sinulla ole mitään lasta vastaan. Kun olin lapsi meillä kävi (suvun perinteden mukaan) paljon kyläiljöitä, siis vieraita, olivat pari tuntia tai enemmän. Nyt kun ajattelen, tulee mieleen vain yksi, nainen, joka enemmän jaksoi leikkiä meidän lasten kanssa. Se oli aivan ihanaa ekstraa mutta ei mitään, mitä mitä minä ja siskoni olisimme erityisesti kaivanneet. Nautimme muutenkin jo pieninä vieraiden käynnistä, aikusietn puheesta, naurusta jne.

Siis, jos perusasenteesi on positiivinen, sen lapsi jo huomaa. Mitään erityistä aktiviteettia hän ei välttämättä kaipaa ihmiseltä, jota ei näe kovin usein.

 

[Kokenut]

Voi miten monesti olen odottanut mieheltäni paria ystävällistä sanaa entisen avioliiton lapsellemme. Voi miten olisin arvostanut pientä huomionosoitusta. Sata kertaa enemmän olisin rakastanut, jos olisi jaksanut kiinnostua lapsestani.

Rakkaus lapseen on ihan eri asia kuin rakkaus naiseen, siis sinuun. Kumpikaan rakkaus ei ole toiselta poissa ja jos osoitat kiinnostusta, lapsi muistaa sen ikänsä. Kun huomaat hänen pitävän sinusta, sinunkin on helpompi pitää hänestä. Sanon tämän kokeneena.

 

[kukkis]

Hei!

Minkä ikäinen lapsi on?

Iästä riippuen lapsen kanssa voisi tehdä jotain ihan kaksin, ilman isää. Nämä jutut ei tarvitse olla kummoisia, esim leffa ja jätskillä käynti kaksin. Lapselle lukeminen on usein tosi kivaa. Lautapeli, tarrajutut jne.

Näin lapsi oppii luottamaan sinuun ja ennenkaikkea tutustutte paremmin. Ihanampaa hetkeä ei ole kun pikkulapsi kietoo pulleat kätensä kaulaanja huokaa miten olet niin ""lakas""...mutta siihen voi mennä piiiitkä aika.

Jos olet ns. sivusta seuraajana lapsi ei opi kiintymään sinuun ja päinvastoin.

Yhden neuvon vielä annan. Asetu miehen asemaan. Jos sinulla olisi lapsi ja mies ei oikein viis veisaa..

Jos ajattelisin omakohtaisesti, lapsi menee aina kaiken edelle. Jos miesystäväni ei tulisi lapseni kanssa toimeen ei tarvi kauan miettiä miten käy.

Lykkyä pyttyyn!

 

[tai]

sitten et..

Lapsellahan on oma äiti. Lapset vaistoaa jos esität jotain. Siksi toisekseen, jos ero on tuore ja lapsi suree vielä, parasta olla tuppautumatta liikaa. Kunhan et myöskään ole lapselle mitenkään v-mäinen.

 

[mies]

Nimenomaan, ei kannata tuppautua lapsen seuraan, lapsi tulee sinun luoksesi, kun hän on siihen valmis.

 

[ap]

Kiitoksia näistä kivoista palautteista! Vaikka en olekaan lapsi-ihminen, niin ehkä oma kokemus auttaa kuitenkin pitkälle. Olen itse uusioperheestä, jossa on meidän, teidän ja yhteisiä lapsia.. Eikä se aina todellakaan ole helppoa. Mieheni lapsi on tällä hetkellä 7-vuotias ja vanhempien erosta on neljä vuotta. Päivä kerrallaan, niin eiköhän se siitä..

 

[huh]

kaikenlaista kuulee.. esm. kun viikko erosta kulunut, tupsahtaa uusi ""äiti"" hieromaan tuttavuutta lasten kanssa. Ja ihme on kun juttu ei luista..
(vähän asian vierestä mutta kuitenkin.)

 

[ap]

Olemme seurustelleet siis reilun vuoden eli en tullut kuvioihin viikko eron jälkeen.. Jos sitä meinaat.

 

[yks]

Ei paniikkia. Ei moni äitikään ole ylenmäärin leikki-ihmisiä Riittää, että olet lapselle ystävällinen ja sopivissa tilanteissa osoitat välittämistä ja annat miehesi leikkiä lapsensa kanssa mielin määrin.

Lapsihan tulee katsomaan isäänsä, ei teidän uutta perhettä. Voit olla mukana juuri siinä määrin, kuin sinulle sopii. Voit välillä myös keksiä omaa menoa, niin saa isä ja lapsi olla ihan kahdestaan ja välillä olette kolmistaan ja vaikka käytte jäätelöllä