Mies hävettää

[eemmää]

Mä oon parin kuukauden ajan tapaillut ihanaa miestä. Meillä on yhdessä kaikin puolin mukavaa, mut mä en vaan yksinkertaisesti halua esitellä sitä perheelle ja ystäville. Mies näyttää ihan hyvältä, pukeutuu joinakin päivinä tyylikkäästi, joskus taas vähän vähemmän. Ruokatavat ihan siistit, mutta pientä hiomista on kyllä vielä perinteisten "kiitos" ja "anteeksi" -sanojen käytön kanssa. Mies on aika ujo (ei oma-alotteisesti alota keskustelua tuntemattomien kanssa) enkä vois kuvitella vieväni sellasta miestä kotiin vanhempieni eteen.

Toinen ongelma on miehen jatkuva stressaaminen. Tää on diagnosoitu juttu, ja mies saa apua kyseiseen ongelmaan. Mä en vaan tiedä pystynkö elämään sen kanssa. Miehellä on jatkuva pelko että mä lähden lätkimään, ja sanookin sen aina ääneen. Omalla tavallaan tuntuu kivalta tietää että se välittää niin kovasti, mut samalla mä ahdistun ja tekis mieli aina hetkittäin vaan siitä syystä lähteä. Mut kyseessä tosiaan on ihan oikea mielenterveydellinen häiriö, mistä syystä mä en voi miestä tästä syyllistää.

Mä en voi tästä kaikesta huolimatta edes kuvitella tilannetta, että jouduisin lopettamaan tän jutun tähän. Oonko hirveä jos alan vähän vaivihkaa opastamaan sitä pukeutumisessa ja käytöstavoissa? Tuolle stressihäiriölle en voi mitään, mut uskon että oppisin elämään sen kanssa. Oon niin kiintynyt tähän mieheen.
WHAT TO DO??

 

["vieras"]

Mä taidan olla samanlainen kuin miehesi Jutteleeko hän kuitenkin tuttujen kanssa? Mullakin oli kausi jolloin oli jostain syystä todella vaikea sanoa kiitos ja varsinkin anteeksi mutta aika pian se loppui..

 

["vieras"]

Mä suosittelisin eroa. Musta puoliso pitää hyväksyä sellaisena kuin hän on. Mitä, jos et saakaan häntä muuttumaan? Tai sitten muutat itseäsi etkä pidä noita niin isoina vikoina ja hyväksyt ne

 

["vieras"]

Vain ylipainoinen nainen tyytyisi tuollaiseen mieheen.

 

["mies"]

Mä olin naimisissa 10 vuotta naisen kanssa joka ei aina osannut sanoa kiitos ja ei ja muutenkin peruskäytöstavat olivat jotenkin töksähteleviä, joskus hävetti hänen puolestaan. Vuodet kuitenkin osoittivat että se oli ehkä pienin hänen vioistaan joten pelkästään noista en todellakaan huolestuisi.

Sen kuitenkin opin että käytöstavat opitaan lapsuudessa kotona, aikuinen ei niitä aikuiselle saa opetettua.

 

["vieras"]

Kyllä pukeutumista ja käytöstapoja saa mun mielestä vähän ohjailla, tosin jos toinen pistää sen pahakseen, niin sitten täytyy tietysti antaa olla. Mutta luonteenpiirteille ei nyt vaan voi oikein mitään. Serustelin kerran sellaisen miehen kanssa, joka kahden kesken oli oikein mukava, mutta muiden seurassa vaan jotenkin häpesin sitä. Johtui lähinnä miehen huonoista keskustelutaidoista ja kyvyttömyydestä lukea toisten fiiliksiä, ja miehestä sai herkästi aika itsekeskeisen ja mäntin kuvan. Suhde kesti noin vuoden, ja näin jälkikäteen sanoisin, etten enää ryhtyisi seurustelemaan miehen kanssa, jossa on jotain sellaista, mikä aiheuttaa minussa häpeän tuntemuksia muiden seurassa. Ei vaan toimi.

 

["mies"]

"kiitos ja ei kiitos", siis piti sanomani

 

["nuuh"]

Hyvä poika ja taputus päälaelle. Tai vie se koirakouluun, oppii tavoille Pidä nappuloita takin taskussa ja kun hyvin käyttäytyy ja jos on syönyt siististi kupin tyhjäksi niin voit antaa kiitokseksi. Touhua, leiki ja rapsuta. Tarkista silloin tällöin myös hengityslemu ja peräpään tuotokset.

 

["jaa"]

Pääasia on se minkälainen se mies on sun kanssa. Liikaa on näitä imeliä hyväkäytöksisiä herrantelttuja jotka kotona muuttuu huutavaksi nyrkiksi (kärjistettynä). Mielummin ottaisin niin että muiden seurassa on ehkä vähän ujo ja minun seurassa ihana, kuin niin että muille esittää parempaa kuin on.

Järki käteen nyt! Ei sinulla on oikeutta hävetä miestä, oletko muka yhtään parempi. Jos mies ei osaa sanoa kiitos niin mitä sitten.

 

[eemmää]

Mä pistäisin ehkä ujouden piikkiin suurimman osan näistä "käytöstapojen puutteesta". Kyllä se kahdestaan osaa olla herrasmies, mut jotenki jos joutuu tilanteeseen jossa jännittää vähääkään niin menee ihan lukkoon ja unohtaa käytöstavat.
Arkielämän esimerkki: ollaan yhdessä kaupassa ja etsitään nyt vaikka aux-piuhaa. Mies jahkailee pitkään ja menee sitten myyjän luokse: "öö tota.. onks teil.. tai mis teil on aux-piuhat." Mun pitäis aina olla se joka puhuu ja hoitaa asiat, koska miestä ujostuttaa vaikkei se sitä myönnäkään. Ehkä sen egoa pitää vaan pönkittää että saa vähän itseluottamusta... Ja siis kyseessä ei tosiaan ole mikään ulkonäöllisesti pilattu tapaus, oikein komea herra on kyseessä mut kuten sanoin, on päiviä jolloin ei jaksa panostaa pukeutumiseen. Itse oon melkonen fashionfriikki, johtunee siitä. Monen muun mielestä on varmasti aina tyylikkäästi pukeutunu. Mä oon vaan niin pinnallinen itse, ehkä vika onkin mussa

 

[älä muuta]

Mun mielestä toista ei saa alkaa liikaa muuttamaan tai manipuloimaan. Jos et kestä miestäsi sellaisena kuin hän on, niin ehkä on parempi miettiä voiko teillä olla yhteistä tulevaisuutta.

Toki voit vaikka kertoa, että tykkäisit kovasti jos miehesi pitäisi sellaisia ja sellaisia vaatteita jne. mutta esim. hänen ujoudelleen et mitään voi. Olen itse ujo ja harvoin aloitan itse juttelemaan vieraammille ihmisille. Joukossakin olen yleensä se hiljaisin enkä mä tästä rohkeammaksi muutu vaikka mies kuinka mua yrittäis sellaiseksi muuttaa.

Mulla on takana parisuhde, jossa toinen osapuoli manipuloi mua koko ajan esim. kasvattamaan hiukset pitkiksi, värjäämään ne aina tummaksi, pukeutumaan tietyllä tavalla jne. Hän jopa pakotti mut ajamaan vieraalla autolla vieraassa kaupungissa, koska häpesi sitä että pelkäsin autolla ajoa.. Se ei tuntunut hyvältä ja vaikka ero sattui, nyt jälkikäteen mietin että oli todellakin parempi että lähdettiin eri suuntiin. En olis jaksanut loppuelämääni elää toisen pillin tahtiin pukeutumista ja autolla ajoa myöten.

 

["vieras"]

Minkä ikäinen mies on? Entäs sinä?

 

[eemmää]

Nuoria ollaan. 20 molemmat.

 

[wut]

Mun mielestä toista ei saa alkaa liikaa muuttamaan tai manipuloimaan. Jos et kestä miestäsi sellaisena kuin hän on, niin ehkä on parempi miettiä voiko teillä olla yhteistä tulevaisuutta.

Toki voit vaikka kertoa, että tykkäisit kovasti jos miehesi pitäisi sellaisia ja sellaisia vaatteita jne. mutta esim. hänen ujoudelleen et mitään voi. Olen itse ujo ja harvoin aloitan itse juttelemaan vieraammille ihmisille. Joukossakin olen yleensä se hiljaisin enkä mä tästä rohkeammaksi muutu vaikka mies kuinka mua yrittäis sellaiseksi muuttaa.

Mulla on takana parisuhde, jossa toinen osapuoli manipuloi mua koko ajan esim. kasvattamaan hiukset pitkiksi, värjäämään ne aina tummaksi, pukeutumaan tietyllä tavalla jne. Hän jopa pakotti mut ajamaan vieraalla autolla vieraassa kaupungissa, koska häpesi sitä että pelkäsin autolla ajoa.. Se ei tuntunut hyvältä ja vaikka ero sattui, nyt jälkikäteen mietin että oli todellakin parempi että lähdettiin eri suuntiin. En olis jaksanut loppuelämääni elää toisen pillin tahtiin pukeutumista ja autolla ajoa myöten.

AP:n tapauksessa käytöstapojen opettelu ei ole ainakaan liikaa muuttamista. Eikä käytöstapojen opettelukaan ole koskaan myöhäistä. Ihminen tottuu ja samaistuu ympäristöönsä aika helposti. Jos muut ovat kohteliaita niin kyllä se jossain kohtaa tarttuu.

Ujoudestakin on mahdollista päästä eroon tai ainakin helpottaa omaa ujouttaan. Ihme ajattelua ettei ihminen koskaan voisi muuttua.

Kampaajakin saattaa joskus ehdottaa eri vaihtoehtoja; kasvata pidemmät, leikkaa lyhyeksi, kasvata edestä, takaa sivulta, värjää punaiseksi tai mitä vain. Todennäköisesti vaihdat kampaajaa jos ehdotuksia sanotaan ääneen?

Autolla ajamista ei opi muuten kuin ajamalla autoa. Yksinkertaista.

 

["vieras"]

Mä pistäisin ehkä ujouden piikkiin suurimman osan näistä "käytöstapojen puutteesta". Kyllä se kahdestaan osaa olla herrasmies, mut jotenki jos joutuu tilanteeseen jossa jännittää vähääkään niin menee ihan lukkoon ja unohtaa käytöstavat.
Arkielämän esimerkki: ollaan yhdessä kaupassa ja etsitään nyt vaikka aux-piuhaa. Mies jahkailee pitkään ja menee sitten myyjän luokse: "öö tota.. onks teil.. tai mis teil on aux-piuhat." Mun pitäis aina olla se joka puhuu ja hoitaa asiat, koska miestä ujostuttaa vaikkei se sitä myönnäkään. Ehkä sen egoa pitää vaan pönkittää että saa vähän itseluottamusta... Ja siis kyseessä ei tosiaan ole mikään ulkonäöllisesti pilattu tapaus, oikein komea herra on kyseessä mut kuten sanoin, on päiviä jolloin ei jaksa panostaa pukeutumiseen. Itse oon melkonen fashionfriikki, johtunee siitä. Monen muun mielestä on varmasti aina tyylikkäästi pukeutunu. Mä oon vaan niin pinnallinen itse, ehkä vika onkin mussa

öö, mikä vika tuossa piuhojen pyytämisessä oli? Kirjakielelläkö pitäisi pyytää "hyvää päivää arvoisa rouva, kyselisin piuhojen paikkaa tässä ah niin ihanassa liikkeessänne mitä nöyrimmin!?" Muista että se mies on kuitenkin mies.

 

["vieras"]

Uskomatonta mitä vaaditaan teini-ikäisiltä miehiltä...

 

[tillukas]

Tosiaan kannattaa miettiä myös niitä omien vaikuttimien syitä. Jos tiedostat olevasi pinnallinen, kannattaa koittaa miettiä objektiivisesti esimerkiksi sitä miehen pukeutumista, vaaditko liikaa? Mies on ujo, hänelle on voimainponnistus puhua vieraalle myyjälle, muista siinä nyt sitten kaikenmaailman koukeroita, kun yrittää saada ylipäätään asiansa toimitettua.

Jos miehen käytös vaivaa sinua noin paljon, onko suhteenne kestävällä pohjalla? Vai häiritseekö ulkoiset asiat sinua liikaa? Kannattaa miettiä myös, haluatko parisuhteen vai äiti-poika -suhteen. Jos koko ajan vahdit miehen pukeutumista, opetat käytöstapoja ja pönkität itsetuntoa tietoisesti, suhde kuulostaa enemmän jälkimmäiseltä.

 

[kukkurukuu]

Sinä sen miehen kanssa oot. Ei kukaan muu. Jos se on sulle ihana ja hyvä, niin Miks et tyytyis siihen?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28348790]öö, mikä vika tuossa piuhojen pyytämisessä oli? Kirjakielelläkö pitäisi pyytää "hyvää päivää arvoisa rouva, kyselisin piuhojen paikkaa tässä ah niin ihanassa liikkeessänne mitä nöyrimmin!?" Muista että se mies on kuitenkin mies.[/QUOTE]

"Muista että se mies on kuitenkin mies"

Mua niin kyllästyttää kun täällä pidetään miehiä jotenkin vajaaälyisinä ja niin yksinkertaisina ettei niiltä voi vaatia ihan peruskommunikointiin kuuluvia tapoja.

JOKAISEN ihmisen tulisi opetella ilmaisemaan itseään niin selkeästi ja hyvien tapojen mukaisesti, että kommunikointi toisen lajitoverin kanssa onnistuu ymmärrettävästi.
Ihan sama roikkuuko siellä jalkojen välissä jotain vai ei.

Ujo saa olla, ja hiljainen, mutta tyly ei ja kyllä arkipäivän pakolliset asiat tulisi kyetä aikuisen hoitamaan.