mies haukkui kusipääksi kun avauduin tunteistani...miten kukaan voi kohdella noin kun rohkenee avaamaan sydäntään.

Kiitos viestistä. Miten sä kohtaat miehen tuollaisen jälkeen? Meillä mies ei pyydä anteeksi ja hän kokee olonsa loukatuksi kun juttelen tuollaisia vaikka kysymys on täysin avata sydäntään toiselle että ymmärretään toisiamme paremmin. Mies sanoo että hänellä ei ole tarvetta jutella mistään. On tosi epävarma, eikä osaa kohdata hankalia tunteita. Luotan miehen rakkauteen entistä vähemmän ja mies vain sanoo että olen minäkin loukannut häntä ( kuulema puhunut liikaa, en hauku, uhkaile yms.) Ihmetteli miksi jauhan vain itsestäni. Enhän voi mitenkään puhua muusta kun omista tunteistani. Ja niistä pitäisi pystyä puhumaan turvallisesti. Mies pitää minua nyt riidan haastajana mutten varmasti pyydä anteeksi kun tunteista ystävällisesti puhuminen ei ole rikos.

Tämä on minullekin hyvin tuttua. Mies ei puhunut yhtään mitään omista tunteistaan, vaan odotti, että olisin keskustellut jollain ihmekonstilla hänenkin puolestaan. Sitten häntä lopulta ahdisti, kun en enää puhunut mistään. Eroonhan siinä päädyttiin.

 

Ehkä sun sit pitää yrittää toista kautta. Palkitse kun mies toimii niin että sinusta tuntuu kivalta. Ja kerro joka kerralla, miksi se tuntui hyvältä. Kun mies huomaa, että osaa toimia oikeinkin, ei kritiikki saa tolaltaan.

Kerroinkin siinä jutellessani että on tuntunut hyvälle kun yks ilta helli ja aikaisempina päivinä on näyttänyt järkevämmin keinoin kun hermot on mennyt. Juttelin että olen huomannut miten positiivisten asioiden kertominen luo hyvää mieltä. Meillä ei ollut riitaa sillä hetkellä, hyvillä ja rauhallisilla mielillä oltiin. Mies oli kyllä väsyneempi mutta tyytyväinen ja rauhallinen siihen hetkeen kun kerroin miten asiat on vaikuttanut mun rohkeuteen lähestyä miestä.

 

Miksi mies sanoi, että herätät koko talon? Menikö keskustelu huutamiseksi?

 

Kerroinkin siinä jutellessani että on tuntunut hyvälle kun yks ilta helli ja aikaisempina päivinä on näyttänyt järkevämmin keinoin kun hermot on mennyt. Juttelin että olen huomannut miten positiivisten asioiden kertominen luo hyvää mieltä. Meillä ei ollut riitaa sillä hetkellä, hyvillä ja rauhallisilla mielillä oltiin. Mies oli kyllä väsyneempi mutta tyytyväinen ja rauhallinen siihen hetkeen kun kerroin miten asiat on vaikuttanut mun rohkeuteen lähestyä miestä.

Ymmärsinkö oikein, että pelkäät miestäsi? Onko hän väkivaltainen?

Vai ottaako sinua lähinnä päästä riidan aikainen haukkuminen?

En tiedä miten teillä riidellään, mutta kyllä meillä molemmat riidan aikana puhuvat suunsa puhtaaksi. Taidan minä itse olla vielä pahempi suustani, etenkin jos olen väsynyt. Meillä ei niihin riitoihin ole ollut tarvetta palata, koska asiat on selvitetty jo sen riidan aikana.

 

ihme persläpiä teillä kumppanina. Mua jos sanois kusipääksi niin jäis entiseksi mieheksi sillä sekunilla.

 

ihme persläpiä teillä kumppanina. Mua jos sanois kusipääksi niin jäis entiseksi mieheksi sillä sekunilla.

Niin, on se tosiaan jännä juttu, että kaikki ei tosiaan pakkaa kamojaan sillä sekunnilla, vaan miettii ensin, mitä ihmettä tapahtui ja missä jamassa suhde on ja jopa surevat tilannetta.

 

No sehän juuri onkin pointti, että miksi pitää haukkua kusipääksi ja poistua tilanteesta, kun voisi sanoa vaan miltä tuntuu. Eihän ongelmia voi koskaan ratkaista, jos ei niitä negatiivisia tunteita saa toiselle sanoa.

Niin, mutta mietitkö SINÄ, miltä se toisesta tuntuu, mitä sinä sanoit? Mietitkö?????

 

Niin, on se tosiaan jännä juttu, että kaikki ei tosiaan pakkaa kamojaan sillä sekunnilla, vaan miettii ensin, mitä ihmettä tapahtui ja missä jamassa suhde on ja jopa surevat tilannetta.

Niin toiset jaksaa kituuttaa ja toiset elävät elämää niin kuin haluavat ilman paskiaisia. Jotain on menny kasvatuksessa pieleen jos kuvittelee, että huonoa käytöstä pitää sietää. Missä teidän itsetunto on? Ettekö rakasta/kunnioita itseänne yhtään?

 

totuus satuttaa

 

Niin, mutta mietitkö SINÄ, miltä se toisesta tuntuu, mitä sinä sanoit? Mietitkö?????

Eli homma toimii niin, että parisuhteessa vain mietitään omia ja toisten tunteita, mutta niistä ei missään vaiheessa puhuta?

Miten nämä mielestäsi sulkee toisensa pois? Kyllä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan myös ikävistä asioista pelkäämättä, että toisesta saattaa tuntua pahalta. Ja kusipääksi haukkuminen ei ole ikävistä asioista puhumista.

 

Eli homma toimii niin, että parisuhteessa vain mietitään omia ja toisten tunteita, mutta niistä ei missään vaiheessa puhuta?

Miten nämä mielestäsi sulkee toisensa pois? Kyllä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan myös ikävistä asioista pelkäämättä, että toisesta saattaa tuntua pahalta. Ja kusipääksi haukkuminen ei ole ikävistä asioista puhumista.

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Tai sitten sinulla ei ole tarpeeksi kehittynyt kumppani, kun tuollaista odotat. Mikähän siihenkin on vikana? Olisiko se, ettet ole itsekään mikään neiti maailman hehkein?
Ja mitä se sitä suhdetta auttaisi, jos mies sitten kertoisi, mille sanasi tuntuvat? Ilmeisesti aivan paskalle. Noin, siinä se tieto nyt on. Oletko tyytyväinen? Mitä aiot tehdä asialle?

 

Niin toiset jaksaa kituuttaa ja toiset elävät elämää niin kuin haluavat ilman paskiaisia. Jotain on menny kasvatuksessa pieleen jos kuvittelee, että huonoa käytöstä pitää sietää. Missä teidän itsetunto on? Ettekö rakasta/kunnioita itseänne yhtään?

Eli sinä et näe mitään muuta kuin mustaa ja valkoista. Käsitätkö, että kaikki eivät pysty tekemään näin isoja päätöksiä elämässä muutamassa tunnissa? Aika harva ihminen on sellainen on/off-tapaus.

Miksi luulet, että ap olisi tästä tapauksesta kertomassa, jos hänestä miehen käytös olisi ihan ok, ja hän haluaisi kituuttaa ja elää elämää paskiaisen kanssa?

 

Eli homma toimii niin, että parisuhteessa vain mietitään omia ja toisten tunteita, mutta niistä ei missään vaiheessa puhuta?

Miten nämä mielestäsi sulkee toisensa pois? Kyllä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan myös ikävistä asioista pelkäämättä, että toisesta saattaa tuntua pahalta. Ja kusipääksi haukkuminen ei ole ikävistä asioista puhumista.

Etkä sä sitäpaitsi selkeästikään miettinyt. Silti MIEHEN pitäisi miettiä kovastiu SINUN asioitasi. Opettele itse kommunikoimaan niin, että toinen voi ottaa asiasi vastaan, äläkä odota, että kaikki mitä suustasi tulee ulos, on niin mahtavaa kultaa, että pitäähän toisen nyt se heti tajuta. Sulla ei selkeästikään ole niin "kehittynyt" tai kypsä kumppani. Mutta tuskin itsekään olet mikään ääretön helmi. Muista se.

 

Tai siis ap:lle sanani kohdistan.

 

Eli sinä et näe mitään muuta kuin mustaa ja valkoista. Käsitätkö, että kaikki eivät pysty tekemään näin isoja päätöksiä elämässä muutamassa tunnissa? Aika harva ihminen on sellainen on/off-tapaus.

Miksi luulet, että ap olisi tästä tapauksesta kertomassa, jos hänestä miehen käytös olisi ihan ok, ja hän haluaisi kituuttaa ja elää elämää paskiaisen kanssa?

Juu mä en ymmärrä ihmisiä jotka haluavat elää elämää jossa ei olla onnellisia. Elämän haaskausta.

 

Ei se nyt ihan noinkaan mene. Tai sitten sinulla ei ole tarpeeksi kehittynyt kumppani, kun tuollaista odotat. Mikähän siihenkin on vikana? Olisiko se, ettet ole itsekään mikään neiti maailman hehkein?
Ja mitä se sitä suhdetta auttaisi, jos mies sitten kertoisi, mille sanasi tuntuvat? Ilmeisesti aivan paskalle. Noin, siinä se tieto nyt on. Oletko tyytyväinen? Mitä aiot tehdä asialle?

Niin, sinähän se olit alun perin kyselemässä, mietinkö minä miltä ne puheet tuntuvat. Niin, voin kuvitella, että aivan paskalle. Senkö takia parisuhdetta hiertävät asiat pitäisi lakaista maton alle, vai mitä sinä tekisit asialle?

Ja joo, minulla ei ole enää kumppania. Lähdin suhteesta, koska en kestänyt enää sitä vaikenemista. Ja kuten jo sanoin, vaikeneminen alkoi jo syödä kumppaniakin, joten en enää tiennyt mitä tehdä. Ei kelvannut asioiden jauhaminen, muttei vaikeneminenkaan. Lopullinen päätös tuli minun aloitteestani, enkä ole hetkeäkään katunut.

 

Juu mä en ymmärrä ihmisiä jotka haluavat elää elämää jossa ei olla onnellisia. Elämän haaskausta.

Onko sinusta ap henkilö, joka haluaa elää elämää, jossa ei ole onnellinen? Minusta tämä aloitus kertoo ihan päinvastaista.

 

Onko sinusta ap henkilö, joka haluaa elää elämää, jossa ei ole onnellinen? Minusta tämä aloitus kertoo ihan päinvastaista.

Mies haukkuu ja uhkailee sulla on jännä käsitys onnellisesta elämästä, ei helvetti mitä paskaa.

 

Niin, sinähän se olit alun perin kyselemässä, mietinkö minä miltä ne puheet tuntuvat. Niin, voin kuvitella, että aivan paskalle. Senkö takia parisuhdetta hiertävät asiat pitäisi lakaista maton alle, vai mitä sinä tekisit asialle?

Ja joo, minulla ei ole enää kumppania. Lähdin suhteesta, koska en kestänyt enää sitä vaikenemista. Ja kuten jo sanoin, vaikeneminen alkoi jo syödä kumppaniakin, joten en enää tiennyt mitä tehdä. Ei kelvannut asioiden jauhaminen, muttei vaikeneminenkaan. Lopullinen päätös tuli minun aloitteestani, enkä ole hetkeäkään katunut.

Vois vaikka aloittaa siitä, että kertoo sille kumppanille, että tietää omien sanojen tuntuvan hänestä ihan paskalle. Jos näin kerran on, että tietää. (Kummasti niin pitää sitten vain toiselle kommunikoida, että se tuntuu paskalle). Kun se toinen voi hyvinkin kuvitella, että se, että pääsette haukkumaan, marisemaan, arvostelmaan ja mollaamaan on TAVOITE. Kun aito kommunikaatio molemmilta puuttuu (tässä syytän siis tasapuolisesti molempia.)

 

Mies haukkuu ja uhkailee sulla on jännä käsitys onnellisesta elämästä, ei helvetti mitä paskaa.

Painu suolle

 

Painu suolle

ottakaa lisää vaa akat turpaa ja tulkaa valittaa surkeeta elämää

 

Puuhippa ---> Lapsi

 

Etkä sä sitäpaitsi selkeästikään miettinyt. Silti MIEHEN pitäisi miettiä kovastiu SINUN asioitasi. Opettele itse kommunikoimaan niin, että toinen voi ottaa asiasi vastaan, äläkä odota, että kaikki mitä suustasi tulee ulos, on niin mahtavaa kultaa, että pitäähän toisen nyt se heti tajuta. Sulla ei selkeästikään ole niin "kehittynyt" tai kypsä kumppani. Mutta tuskin itsekään olet mikään ääretön helmi. Muista se.

Mikä kehittynyt ja kypsä kumppani?

Etkö nyt ymmärrä mikä ero on kahden ihmisen keskustelulla ja ajatuksenluvulla? Miten voit koskaan edes yrittää ymmärtää sellaisen ihmisen tunteita, joka ei niistä sanallakaan puhu? Miksi toisen osapuolen pitäisi korjata yksinään parisuhteen ongelmat?

Jos mietitään esimerkiksi parisuhdeterapiaa, niin kai sielläkin on oletus, että molemmat kertovat omat näkemyksensä ja niitä ratkaisuja lähdetään sitten yhdessä etsimään. Eihän sekään toimi niin, että molemmat vain istuvat siellä hiljaa ja miettivät omia ja toistensa tuntemuksia. Siis avoimuus ja keskusteluyhteyshän on koko homman pointti.

 

Mies haukkuu ja uhkailee sulla on jännä käsitys onnellisesta elämästä, ei helvetti mitä paskaa.

Sanoiko ap, että hän on tilanteessaan onnellinen? Minulta meni tämä kohta kyllä ohi.

 

Puuhippa ---> Lapsi

Olenhan minä keskenkasvuinen kun en siedä paskaa. Olette todella aikuisia, kun siedätte elämäsänne asioita jotka tekevät teidät päivästä toiseen surulliseksi. Kuulkaas hyvät ihmiset, elämän saa juuri sellaiseksi kun haluaa. Jos on jotain mikä tekee surulliseksi niin siitä pitää luopua, jos on jotain mistä pitää valittaa niin muuta asia. Ei ole vaikeaa, täällä on ollaan loppujen lopuksi hyvin lyhyt aika joten miksi pitää elää elämää josta ei pidä?