Mies halusi lapsen, minä uran, nyt olen yh

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Miten päästä masennuksesta yli? Olin naimisissa ja mieheni halusi lapsen. Löysin oman ammattiurani ja olin jo hyvässä vaiheessa sen suhteen. Uupuu vielä muutama opiskeluvuosi ja työkokemusta niin saisin erittäin hyvän uran ja vakipaikkoja olisi tarjolla. Vaan tein lapsen miehen mieliksi, ja meille tuli ero. Mies ei hoida lasta ollenkaan vaan luo omaa uraansa. Vetoaa jatkuvasti työkiireisiin eikä "ehdi" tapaamaan lasta.

Olen tosi pahasti masentunut. Olen kotona lapsen kanssa ja leikin päivät "tyyt tyyt" leikkejä kun haluaisin opiskella yliopistossa ja luoda uraa työelämässä. Ammattini on sellainen että työpäivät voivat venyä yli 10-tuntisiksi. En tunne jaksavani sitä lapsen kanssa.

Miten päästä katkeruudesta yli? Miksi miesten on niin helppo sumuttaa naista näin, ja jättää sitten nainen korjaamaan jäljet?
 
Ei kannata uskoa miesten lepertelyihin. Tosiasia on, että lasten hoito jää useimmissa tapauksissa vähintään 90 prosenttisesti naisen niskoille, vaikka mies lupaisi mitä. Tietysti aina löytyy muutama poikkeus, mutta suurin osa naisista saa varautua tähän.

Harmi vaan, ettei sitä mistään etukäteen näe, kuka niistä harvoista isäehdokkaista on oikeasti hyvä ja vastuullinen isä lapsilleen.
 
Kuulostaa siltä, että tulisit myös tienaamaan hyvin. Ei muuta kuin lapsi päiväkotiin ja hankit sen lisäksi hyvän iltahoitajan. Miksei myös joku au-pair olisi hyvä idea.
 
Ei kannata uskoa miesten lepertelyihin. Tosiasia on, että lasten hoito jää useimmissa tapauksissa vähintään 90 prosenttisesti naisen niskoille, vaikka mies lupaisi mitä. Tietysti aina löytyy muutama poikkeus, mutta suurin osa naisista saa varautua tähän.

Harmi vaan, ettei sitä mistään etukäteen näe, kuka niistä harvoista isäehdokkaista on oikeasti hyvä ja vastuullinen isä lapsilleen.

Rakastan lastani ja hoidan hänet aikuisuuteen, mutta ei mene päivääkään etten kadu valintaani. En ole luontainen äiti, enkä jaksa leikkiä päivät. Mietin miten kukaan jaksaa tällaista. Henkisesti niin köyhää. Kokkaamista, tiskaamista, vaipan vaihtoa, tyyt tyyt, ja taas sama uudelleen. Olen kuin leijona teljettynä häkissään.
 
ymmärrän sinua. En itsekään ole mitään kotiäiti tyyppiä joka tuota jaksaisi koko aikaa. Minkä ikäinen lapsesi on? Laita hänet hoitoon ja jatka opiskeluja. Työn ja lapsen hoidon saa sitten aikanaan soviteltua
 
Rakastan lastani ja hoidan hänet aikuisuuteen, mutta ei mene päivääkään etten kadu valintaani. En ole luontainen äiti, enkä jaksa leikkiä päivät. Mietin miten kukaan jaksaa tällaista. Henkisesti niin köyhää. Kokkaamista, tiskaamista, vaipan vaihtoa, tyyt tyyt, ja taas sama uudelleen. Olen kuin leijona teljettynä häkissään.
Harjoitteleppa nyt lapsen kanssa ollessa työn organisointia. Niillä yksinkertaisilla kotiaskareilla. Kun lapsi siinä iässä että voi hoitoon lähteä niin kykenet luomaan uran VAIKKA tekisit ihan normi työaikaa. Ne ylimääräiset tunnit ei kenestäkään ammattilaista tee koska fakta on se ettei ihmisen aivot tahdo kyetä tekemään keskittyneesti edes 7,5 tuntia töitä. Meille on vaan luotu harha että menestys vaatii pitkiä työpäiviä... niin niiltä kai jotka ei osaa omaa työtää kunnolla organisoida.

Toinen seikka. Jos ja kun haluat menestyä, sinulla täytyy olla toinenkin elämä. Suomi on juuri siksi täynä hemmetin huonoja johtajia kun he leikkivät työssään korvaamatonta ja heidän on muka pakko olla 24/7 kiinni työssä... kannattaa siis miettiä millainen menestyjä halajaa olla.

Älä nyt heitä kirvestä kaivoon. Voit oikeasti saada molemmat kun vaan pysähdyt ja mietit hommaa suunnitelmallisesti.
 
Harjoitteleppa nyt lapsen kanssa ollessa työn organisointia. Niillä yksinkertaisilla kotiaskareilla. Kun lapsi siinä iässä että voi hoitoon lähteä niin kykenet luomaan uran VAIKKA tekisit ihan normi työaikaa. Ne ylimääräiset tunnit ei kenestäkään ammattilaista tee koska fakta on se ettei ihmisen aivot tahdo kyetä tekemään keskittyneesti edes 7,5 tuntia töitä. Meille on vaan luotu harha että menestys vaatii pitkiä työpäiviä... niin niiltä kai jotka ei osaa omaa työtää kunnolla organisoida.

Toinen seikka. Jos ja kun haluat menestyä, sinulla täytyy olla toinenkin elämä. Suomi on juuri siksi täynä hemmetin huonoja johtajia kun he leikkivät työssään korvaamatonta ja heidän on muka pakko olla 24/7 kiinni työssä... kannattaa siis miettiä millainen menestyjä halajaa olla.

Älä nyt heitä kirvestä kaivoon. Voit oikeasti saada molemmat kun vaan pysähdyt ja mietit hommaa suunnitelmallisesti.

Juuri näin. Itse vein lapsen 11 kk ikäisenä hoitoon ja ihan hyvin sujui kaikin puolin. Mitään traumoja ei kenellekään jäänyt. Muualla maailmassa ei ole lähellekään näin pitkiä vanhempain vapaita kuin Suomessa ja sielläkin lapsista kasvaa ihan täysipäisiä, vaikka vauvat viedään jo parin kuukauden ikäisinä hoitoon. Sama oli muuten Suomessakin vielä 60-luvulla. Vasta 70-luvulla tuli kunnallinen tarhasysteemi.
 
Rakastan lastani ja hoidan hänet aikuisuuteen, mutta ei mene päivääkään etten kadu valintaani. En ole luontainen äiti, enkä jaksa leikkiä päivät. Mietin miten kukaan jaksaa tällaista. Henkisesti niin köyhää. Kokkaamista, tiskaamista, vaipan vaihtoa, tyyt tyyt, ja taas sama uudelleen. Olen kuin leijona teljettynä häkissään.

Laitat lapsen päivähoitoon ja palaat opiskelmaan. Jo 9 kk ikäinen sinne huolitaan ja jos kotona vain katkeroidut ja turhaudut, ei mitään syytä viivyttää asiaa.

Eikä se lapsen hoito kyllä muutenkaan tuollaista ole aina. Kun muutama vuosi menee, ei enää tuota perushoivaamista oli juuri lainkaan ja lapsen kanssa voi jutella ja tehdä paljon muutakin kuin jotain tyyt tyyt-leikkejä. Minusta vauvan ja taaperon kanssa oli todella tylsää, mutta isommasta lapsesta on paljon iloa.
 
Lapsi päiväkotiin ja äiti opiskelemaan, siinä se. Jos mies ei suostu, ero käyntiin.
Oma äitini meni töihin kun olin 6 kk, ja se oli normaalia 70-luvulla.

Olet lapsellesi parempi äiti, kun teet sitä, missä olet onnellinen. Kyllä se lapsikin aistii, että äidillä ei ole kotona hyvä olla.
 
Vielä sä olet hengissä mutta ukkos vaanii jo puukko kädessä ja sytkäri valmiina. Se on se suomalaisen miehen kunnia ja ainaisen luuserin elämä. Viinaa päähän miehille ja puukolla kaikkia mikä liikkuu...suomi on uusi maailman mestari hei maailman mestari hei!!
 
Yritä nähdä asiat positiisempana. Nyt masentuneena kiinnität helposti huomion vain negatiivsiin asioihin. Kunhan pääset pahimmasta masennuksesta, niin asiat eivät näytä niin synkiltä. Älä vielä rasita itseäsi ajatuksella 10 tunnin työpäivistä, kun sinulla ei vielä ole työtäkään. Aika näyttää millaiset työpäivät sinulla tulee olemaan. Luultavasti voit itsekin vaikuttaa siihen. Eikä sitä tiedä, oletko silloin yh vai parisuhteessa.
 

Yhteistyössä