Mies haluaa toisen lapsen...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annukkalainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Annukkalainen

Vieras
Onko joku muu törmännyt samaan asiaan, että mies haluaa toisen lapsen mutta minä en ole niin kovin innostunut, ainakaan vielä. esikoi´nen nyt 1v 8kk. hän on jo varmaan yli vuoden hokenut tasasin väliajoin, että eikö se toinen ole hyvä. Hän ei ymmärrä, kun koitan selittää että mä en jaksa vielä. Vaan kääntää asian niin että en halua toista ollenkaan. Mua kauhistuttaa se että olisin taas raskaana, joutuisin synnyttämään ja sit "pelkään" että jos imetän (esikoinen oli korvikeruokinnalla), niin vauvan kaikki syöttäminen on mun kontolla. Esikoisen kanssa mies auttoi yösyötöissä, ainakin viikonloppusin. Sit mies vielä esitti toiveen,e ttä hänestä ois hienoa että jos tulisi toinen lapsi niin esikoinenkin voisi olla sitten kotona. Hah....kylläpä mietitään äidin jaksamista. Siis mua alkaa jo rasittaa. Miten näistä tuntemuksista pääsee eroon.... Sillä kyllä mä joskus haluan vielä toisenkin lapsen. Sitä myös mies sanoo, kun mä olen jo niin VANHA, täytän tänä vuonna 34, että ei voi odottaa. Sitten mua surettaa niin mielettömästi se, että miten mä kerkeen antamaan huomiota esikoiselle. Tykkään pitää häntä paljon sylissä ja suukotella ja lueskella satuja jnejne. miltä hänestä tuntuu. Sit mä en pääsis enää kotoa mihinkään, yhden lapsen kanssa kun on voinut kuitenkin aika vapaasti liikkua. Siis mä olen varmaan vähän pöllö, mutta tältä sitä vaan tuntuu. Olenko mä ainut?
 
mul ei oo nyt aikaa kirjoittaa pitkästi,mut kuule et oo ainut! Jos et toista halua,ni sillä siisti! Ootko kysyny mieheltäs et miks se sen toisen haluaa? ehdota et se jää hoitovapaalle hoitamaan niitä kahta,ni kato mitä tumaa?Miks sun pitäis siihen ryhtyä jos ei hänkään suostu? kaks ei oo sama ku yks,ja ite oon raskaana kakkosta odottava,mut todellakin tiedän ettei mikään oo sit enää samallai ku ennen ja esikoinen saa puolet huomiosta mitä ennen,joo ja jaksaminen todellakin on koetuksella siinä vaihees. paljon on hyviäkin puolia,mut oma jaksaminen etusijalle!
 
et ole vanha ! minä täytän 36 ja esikoinen on kohta 1 v. ja toinen lapsi on kanssa haaveissa, mutta en todellakaan jaksaisi vielä enkä vielä vuodenkaan päästä. Kun on näin "vanha" niin ei jaksa lasten kanssa niin kuin nuoret ! Ajattelin et kakkosta vois tehdä kun esikoinen on 2,5 ja 3 v. Suunilleen silloin kun itse olen 38. Mut lapsia saadaan ei tehdä :) voi olla ettei kakkosta tulekkaan, ja sekin vielä jos niitä tulis sitten 2. Olishan siinä hoitamista. Itse Ajattelin, että esikoinen olisi kyllä tarhassa jos sitä kakkosta tehdään. Siellähän se viihtyy parhaiten, on kaverit ja ohjattua toimintaa ! Saattas itku tulla kotona, kun äiti ei jaksa keksiä kaikkea mielenkiintoista tekemistä. Sano sille miehelles et lopettaa sen jankkaamisen, tekis ite toisen :)
 
Sori nyt vaan, mutta mun mielestä taas alat olemaan vanha, mutta vain lasten saantiin... 35 on kuitenkin se raja, jonka jälkeen riskit lapselle lisääntyvät valtaisasti...
Mun mielestä on vähän kummallista, kun ihmiset eivät ymmärrä tai eivät halua kuunnella biologiaa... Kyllä sun mies siinä asiassa on oikeessa. Sun täytyy vaan miettiä, mitä itse haluat, aikaa meillä naisilla ei valitettavasti ole loputtomiin...
 
Minä en myöskään jaksaisi toista samaan putkeen (31v). Olen jo tullut siihen tulokseen , että toista kokeillaan aikasintaan 5vuoden päästä ja jos lääkäri sanoo ettei kroppa kestä niin sitten ei tehdä/saada /kokeilla .. Selitä miehellesi LYHYIN lausein ja selvästi (miehet ovat usein typeriä saatuaan jotain otsalohkoonsa) Ettet jaksa VIELÄ ja haluat keskittyä hetken esikoiseen. ja perustele sillä ettei toista suositella tehtäväksi heti putkeen jotta ehdit palautua (vaaraksi lapselle, jos sinun elimistäösi ei ole vielä valmis uuteen)
 
Alkuperäinen kirjoittaja .......:
Sori nyt vaan, mutta mun mielestä taas alat olemaan vanha, mutta vain lasten saantiin... 35 on kuitenkin se raja, jonka jälkeen riskit lapselle lisääntyvät valtaisasti...
Mun mielestä on vähän kummallista, kun ihmiset eivät ymmärrä tai eivät halua kuunnella biologiaa... Kyllä sun mies siinä asiassa on oikeessa. Sun täytyy vaan miettiä, mitä itse haluat, aikaa meillä naisilla ei valitettavasti ole loputtomiin...


En yhdy edelliseen. Mistä on peräisin ajatus, että riskit lapselle lisääntyvät valtavasti? Mitkä riskit? Ja valtavasti? Esim. downin syndrooman riski on varsin pieni äidin iästä riippumatta, ainakin omasta näkökulmasta. Monet lapset syntyvät nykyisin vanhemmille äideille. Ap. vielä on hyvää aikaa iän puolesta. Jospa sinulla omakin halu herää. Sopiika miehen kanssa, että katsotaan vielä vaikka esim vuosi ilman toista ja neuvotellaan sitten. Ilman painostusta voi hyvinkin oma toive herätä tai sitten vakuutut, ettet todellakaan halua toista lasta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja moikkis...:
Ootko kysyny mieheltäs et miks se sen toisen haluaa? ehdota et se jää hoitovapaalle hoitamaan niitä kahta,ni kato mitä tumaa?!

Ei tuota mun mielestä tolleen ivallisesti tartte kysyä, koska miksei olisi ihan oikeasti varteenotettava vaihtoehto että isä jäisi lasten kanssa kotiin kun äitiysloma loppuu. Vanhempainpäivärahalla ja kotihoidontuella kun voi kumpi tahansa vanhemmista olla. Jos äiti täysimettää, niin sitten ihan alussa ei tule kysymykseen, mutta puolen vuoden iässä jo varmaankin tai vähän myöhemmin.

Meillä isä jäi kotihoidontuelle kun vanh.päiväraha päättyi, eli kun lapsi oli 9kk. Mies hoiti lasta neljä kuukautta kotona, kunnes meidän rahatilanne saneli lapsen hoitoon lähtemisen.
 
Pistäpä se miehes hoitamaan ensin sitä ekaa lasta muutamaksi viikoksi ihan yksin niin eiköhän halut muutu. Tai jos se ei onnistu niin rupeet itse harrastamaan joka ilta jotain ja jätät lapsen iskän hoitoon 2-3 tuntia per ilta ja sitten vielä vaadit osallistumaan kotitöihin niin kysypä asiaa uudestaa parin kuukauden päästä. Voi olla toinen ääni kellossa silloin. Tai sit kun toinen lapsi syntyy niin sovit jo etukäteen, että mies jää pitkälle hoitovapaalle ja itse menet töihin.
 
Olen valmis puolustamaan miestäsi siinä mielessä, että parempi ne lapset on ihan oikeasti tehdä nuorempana kuin lähempänä neljääkymmentä. Ja nyt puhun kokemuksesta! Se, joka puhuu down-riskien pienuudesta, hypätköön jokeen minun puolestani. Kun ikää on riittävästi, down-riski on erittäin suuri, puhumattakaan kaikista muista raskauteen liittyvistä vaikeuksista, saati lapsen mahdollisesta terveysriskeistä. Olisin itse synnyttänyt nuorena, jos olisi ollut sellainen mies, jonka kanssa perhe perustaa. Monesti naiset perustelevat toisen raskauden siirtämistä, että jaksaa sitten myöhemmin paremmin. Hehheh, mitähän taikajuomaa pitäisi juoda, jotta yövalvomiset, toisen lapsen hoitaminen ynnä muut tuntuisivat lähempänä neljääkymppiä tai sen yli mentäessä yhtään helpommalta! Äitinä koen olevani onnistunut synnytysiästäni huolimatta, mutta raskaudenaikaiset pelot olivat suunnattomia. Ja toisaalta, eipä ole lainkaan varmaa, antaako luonto edes lapsia, jos synnyttämistä vain siirtää ja siirtää itselleen sopivampaan saumaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Hannaa:
Alkuperäinen kirjoittaja moikkis...:
Ootko kysyny mieheltäs et miks se sen toisen haluaa? ehdota et se jää hoitovapaalle hoitamaan niitä kahta,ni kato mitä tumaa?!

Ei tuota mun mielestä tolleen ivallisesti tartte kysyä, koska miksei olisi ihan oikeasti varteenotettava vaihtoehto että isä jäisi lasten kanssa kotiin kun äitiysloma loppuu. Vanhempainpäivärahalla ja kotihoidontuella kun voi kumpi tahansa vanhemmista olla.

Niinpä niin. Meillä mies kanssa halusi toista lasta ja sai pikkuhiljaa puhuttua mut ympäri. Meille syntyi kaksoset.
Olen nyt hakenut uutta työpaikkaa ja vanhempainvapaa loppuu vasta syksyllä. Sanoin miehelle että hän voi sitten jäädä kotiin hoitamaan lapsia. No, eihän HÄN nyt voi kotiin jäädä, mitä se työnantajakin sanois. Et sellasta.

Mies haluais vielä neljännen lapsen, pikkurinsessan. Sanoin sille et tee se vaikka naapurin akan kanssa mutta minen siihen hommaan enää ryhdy!
 
Kyllä esimerkiksi keskenmenon riski kasvaa merkittävästi kun odottaja on yli 35-vuotias. Samoin yli 35-vuotiaan voi olla merkittävästi vaikeampi tulla raskaaksi kun nuoremman, että siinä mielessä tuo ikä on jonkinlainen 'rajapyykki'. Toki erot ovat yksilöllisiä ja ilmeisesti silloin tulee helpommin raskaaksi jos on jo synnyttänyt yhden tai useamman lapsen.

Itse en kuitenkaan ap:na siirtäisi kakkosen yritystä kovin kauaa. Ehkä maksimissaan vuoden,pari. Mutta enempää ei ehkä kannata. Hedelmällisyys laskee kuitenkin koko ajan ja riskit kasvavat.
 
Olen nuori down-lapsen äiti. Ei ne prosenttiluvut minusta niin hirveästi kasva, kun ikää tulee. Down voi tulla nuorelle tai vanhalle. Ennen kuin viljelee täällä mutu-tietoaan, kannattaa tarkistaa asiat.
 
Minustakin kannattaa varoa käyttämästä sanoja kasvaa "merkittävästi" tai riskit lapselle lisääntyvät valtavasti. Mitkä riskit lisääntyvät valtavasti lapselle, jos äidin ikä kasvaa? Noh, ihmisillä on kai eri käsitys siitä, mikä on merkittävästi ja mikä valtavasti. Minusta down-riski yleisesti ottaenkin on aika pieni. Ja omassa suvussani naiset ovat perinteisesti saaneet lapset yli 30-vuotiaina. Terveitä.
 
Joo, tarkistinpa tuon down-riskin, vaikka se ei kyllä tämän keskustelun aihe olekaan. "Tilastollisten selvitysten mukaan riski synnyttää Down-lapsi kasvaa iän myötä. Kun 25-vuotiaan äidin mahdollisuus saada Down-lapsi arvioidaan 0,05 %:ksi, on se 35-vuotiaalla äidillä 0,5 %:a ja 45-vuotiaalla äidillä peräti 4 %:a." No, minusta tuo ei ole merkittävästi, ehkä jostakin muusta on. Ottaisin riskin ja tekisin siltikin lapset silloin kun itsestä siltä tuntuu, ei miehestä tai lääkäreistä.
 
No, vertaillaanpa hieman. Jos olet raskaana 20-vuotiaana, alkuraskauden down-riski on 1:496 ja loppuraskauden 1:1630. Jos olet raskaana 30-vuotiaana, alkuraskauden riski on 1:270 ja loppuraskauden 1:886. Jos olet raskaana 40-vuotiaana, alkuraskauden riski on 1:29 ja loppuraskauden 1:95. Sitä voi jokainen tykönään miettiä, onko riski kasvanut "valtavasti" tai "merkittävästi" ja onko riskeistä puhuminen liioittelua. Eli kuinka itsekäs raskaaksi hankkiutumisessa lopulta kannattaakaan olla...
 
Ai mitkä riskit kasvaa?! Keskenmenoriski, raskausmyrkytyksen riski, kromosomihäiriöiden riski, ennenaikaisen synnytyksen riski ja selittämättömien sikiökuolemien riski vaikka noin alkuun!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Riskaabeli:
No, vertaillaanpa hieman. Jos olet raskaana 20-vuotiaana, alkuraskauden down-riski on 1:496 ja loppuraskauden 1:1630. Jos olet raskaana 30-vuotiaana, alkuraskauden riski on 1:270 ja loppuraskauden 1:886. Jos olet raskaana 40-vuotiaana, alkuraskauden riski on 1:29 ja loppuraskauden 1:95. Sitä voi jokainen tykönään miettiä, onko riski kasvanut "valtavasti" tai "merkittävästi" ja onko riskeistä puhuminen liioittelua. Eli kuinka itsekäs raskaaksi hankkiutumisessa lopulta kannattaakaan olla...


Kerropa mistä nuo luvut ovat? Ja mitä tuo itsekkyys-puhe on? En ymmärrä miten se tähän liittyy?
 
Riskit kasvavat kyllä kai, mutta siltikin minusta lapset kannattaa tehdä silloin, kun itselle on sopivin hetki. Maailma on riskejä täynnä. Minusta nuo mainitut riskit täytyy vain kestää, jos haluaa todella tehdä lapsen silloin, kun itse sitä pystyy parhaiten hoitamaan ja rakastamaan. Näin lapselle ei tule niin suurta riskiä tulla hoidetuksi huonosti ja rakastetuksi vähän. Mutta turhapa tästä on taistella. Ap:lle toivon ratkaisuja ja mielestäni et kuitenkaan ole vanha. Riskit kasvavat, mutta eivät mielestäni ole suuria tai merkittäviä sinun kohdallasi.
 
Jos tekee lapsen silloin, kun ei itse ole siihen valmis, kasvaa synnytyksen jälkeisen masennuksen riski. Lapselle se voi olla hyvinkin traumaattista. Eli se siitä itsekkyydestä. Itse olen 40 v. ja lapsi syntyi vuosi sitten. Koin vasta pari vuotta sitten olevani valmis äidiksi. Ihan oikeaan aikaan minulle.
 
1) Lähde: synnytys-ja naistentautien osastonylilääkäri Aydin Tekay, OYS
2) Itsekkyydestä taas sen verran, että lasten saamista pitäisi mielestäni suunnitella yhdessä(!) miehen kanssa, jos kerran sellaisessa parisuhteessa eletään. Ja toisaalta itsekkyyttä on sekin, jos tarkoitus on kuitenkin lapsia hankkia (joo, joo, tiedän, että kohta lässytetään, ettei lapsia hankita, vaan saadaan) ja lapsien edelle ajavat maailmalla huitelu (jota on niin helppo perustella ympäripyöreällä lausahduksella "en ole valmis äidiksi") ja muu tuhannen turhanpäiväinen puuhastelu. Hedelmällisyyden lasku kun ei kaikkia nuoria naisia hetkauta, ennen kuin istutaan hedelmättömyyshoitoklinikan jonossa pennejä laskemassa.
 
Meillä on ollut vähän sama homma, mies on vongannut toista lasta jo pitemmän aikaa mutta itse en ole ollut vielä kovin innoissani. Toki haluan toisen lapsen vielä ja ehkä jopa kolmannenkin jos meille vaan suodaan mutta toisaalta olisin halunnut vähän vielä odottaa.
Kuitenkin nyt sitten suostuin jättämään ehkäisyn pois ja jatkamaan tyyliin "tulee jos on tullakseen". Kesällä sitten vois alottaa varsinaisen yrityksen jos ei sitä ennen napsahda...
Ajoittain vauvakuume nostaa päätään kovastikin mutta toisaalta järki sanoo että pikkusen malttia. Mutta mun pitää myös ajatella sitä että ei tässä varmaan mitään maailman hedelmällisimpiä olla koska esikoistakin tehtiin 3 vuotta ja yksi keskenmenokin mahtui siihen mukaan. Ikää meikäläisellä on kohta 29v. joten jos vielä mahdollisesti pari muksua meinaa saada aikaan niin voipi tulla kiire.
Itse en oikein yli 35-vuotiaana enää ole ajatellut lapsia tehdä mutta eihän sitä koskaan voi tietää mitä elämä eteen tuo. Ja tuo ikäjuttukin on niin henkilökohtainen asia että ei kukaan voi mennä kenellekään sanomaan että "olet liian vanha lapsentekoon". Jokainen varmaan tietää omat voimavaransa ja rajansa. Toiselle se voi olla 25, toiselle 45.

En tiedä oliko tästä nyt ap:lle mitään apua mutta hyvin samankaltaiselta tuntui sun tilanteesi...
 
Täälläpä on taas ihan mielenkiintoset keskustelut!
Meillä on puoli vuotias poika! Toista haluttas jossain vaiheessa. Ja mielellään tässä parin vuoden sisään ihan sen takia ettei sisaruksilla tulis sit hirmusta ikäeroa. Olis enemmä seuraa toisilleen ku olis suht samoja ikiä! Ja kyllä itse henk koht ajattelen että kun oon 30 ni jaksas paremmi! Sit ku on ite 40v ni penskat ois jo ihan mukavassa iässä.
Mut toi ikä kysymys nyt noin yleisesti on vähä vaikee. Kyllähän sitä nyt ilman muuta jaksaa paremmin nuorempana! Mut toisaalta ei niitä lapsia kannata alkaa tehä jos ei tunne olevansa siihen valmis! Ja joillainhan se aika voi tosiaan tulla vasta myöhemmällä iällä. Luonto hoitaa siis...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ninnu2:
Riskit kasvavat kyllä kai, mutta siltikin minusta lapset kannattaa tehdä silloin, kun itselle on sopivin hetki. Maailma on riskejä täynnä.

Aivan. Ja naurattaa ihan kun täällä päivitellään yli 30-vuotiaan "itsekkyyttä" jos haluaa toisen lapsen hankkimista siirtää parilla vuodella, kun samaan aikaan nuorten äitien päihteidenkäyttö lisääntyy hurjaa vauhtia... Terve, hyväkuntoinen nelikymppinenkin on taatusti riskittömämpi raskautumaan lapsen kannalta, kuin parikymppinen typy joka haluaa leikkiä aikuista ja kotileikkiä mutta samaan aikaan bilejalka vipattaa vielä, minäminä-asenne jyllää, vauva kuvitellaan hiljaiseksi pikku nukeksi jonka voi suunnilleen jättää komeroon kun haluaa bailaamaan, ja "Se-ja-sekin joi viinaa ja tupakoi koko raskausajan, ja ihan terveen lapsen sai!"
 
So-so! Kyllä se bilejalka kuule vipattaa nykyään yhä vanhemmilla eikä pelkästään stereotyyppisesti ajatellen vain parikymppisillä. Yleistämään ei kannata tuossa asiassa lähteä. Olkoonkin, että maailma on riskejä täynnä, itse ainakin haluaisin ne minimoida, jos suinkin voin siihen itse vaikuttaa.
 

Yhteistyössä