Mies haluaa tietyn välin?

[-Ihastunut-]

Hei,

Olemme 40 vuotiaita eronneita. Minulla erosta 6 vuotta ja miehellä erosta 1/2 vuotta. Olemme tunteneet nyt kuukauden verran ja muutaman kerran nähneet. Viihdymme erittäin hyvin yhdessä ja täytyy myöntää että olen hänestä hyvinkin kiinnostunut. Ja kyllä hänkin vaikuttaa hyvinkin kiinnostuneelta. Vaan se nyt askarruttaakin millä asteella?

Viestittelemme lähes päivittäin ja hän monesti lopettaa viestin siihen että tapaamme... Ei päivää sovittuna vaan sitten kun se molemmille sopii. Meillä molemmeilla on lapset ja heidän kanssa vietetty aika on tärkeää molemmille. Hän on viestien aloitteissa aktiivisempi.

Hän on asettanut ns. ehtoja: tapaamme kun molemmilla on siihen vapaata (siis aika harvoin kun molemmilla on lapsia), velvoitteita toista kohtaan ei ole, hän on sanonut olevansa sitoutunut vain lapsiin, mutta siltikin haluaa olla yhteydessä minuunkin. Ja samalla vaikuttaa hieman pelkäävän miten suhtaudun hänen "ehtoihin", etten vain suutu ja katoa pois.

Kyseessä ei ole kummallakaan vain seksin tyydyttämisen tarpeesta vaan muustakin.

Mitä hän oikein haluaa? Onko muilla miehillä tällaisia ajatuksia/toiminta tapoja kun erosta on kulunut vasta vähän aikaa? Itse arvelen tämän johtuvan siitä.

 

[mies1]

Jos miehellä on lapsia, niin hän tuntee herkemmin syyllisyyttä, jos hänellä on esitellä lapsille uusi nainen. Jotenkin äideille on luontevampaa esitellä lapsilleen uusi mies. lasten oma äiti on lapsille vahva persoona ja vasta ajan kanssa mies pystyy syrjäyttämään äidin lapsien silmissä. Usein mies on epävarma monesta asiasta, jos hänestä tulee lasten huoltaja, koska on aika iso asia miehelle hoitaa naisenkin tehtäviä lapsiperheessä.

Se ei tarkoita, että mies ei tahtoisi suhdetta, mutta kaiken sovittaminen yhteen on miehelle vaikeaa ja vasta aika selkeyttää asioita. Puoli vuotta on erittäin lyhyt aika erosta ja kannattaa pitää matalaa profiilia pitkät ajat, eikä painostaa miestä.

 

[n37]

Saatat olla miehelle vain ylimenosuhde. Itselläni päättyi juuri äskettäin neljän kuukauden yhdessäolo miehen kanssa, joka oli eronnut alkuvuodesta. Vaikka meillä olikin tosi mahtavaa yhdessä, niin silti mies tunsi, että eron käsittelyprosessi oli edelleen kesken ja hän päätyi lopulta siihen tulokseen, että halusi olla yksin. Olen aika pettynyt.

 

[tuli.]

n37, ehkäpä mies tiesi, ettet ole hänen "elämänsä nainen". Kun ihminen on ihastunut tai rakastunut, niin on erittäin harvinaista että hän haluaisi päättää suhteen. Suurin osa on tunteiden vietävissä -ei järjen. Alkuihastuskin saattaa mennä ohi kuukaudessa tai parissa. Ikävää, etenkin silloin kun toisella on tunne, että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.

mies1, "lasten oma äiti on lapsille vahva persoona ja vasta ajan kanssa mies pystyy syrjäyttämään äidin lapsien silmissä."

Nyt ei oikein auennut tuo sanoma, kuinka niin syrjäyttää?

Kun tapasin nykyisen miesystäväni, oli hänen erostaan kulunut myös vasta tuo puoli vuotta. Tilanne tosin oli tiedossa jo aiemmin, niin kuin kai suurimmalla osalla eronneita on. Harvalla ero tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta. Olimme molemmat sitä mieltä (minä jopa enemmän), että ei kannattaisi vielä sitoutua uuteen ihmiseen, mutta tunne voitti järjen -hän ei halunnut ottaa sitä riskiä, että "katoan" jonnekin jos hän ottaisi itselleen aikaa.

Ap, kuukausi on melko lyhyt aika ja vaikka vahvoja tunteita miehellä onkin, niin kynnys esitellä lapset on korkea -mikä on mielestäni järkevää, koska jos suhde ei etene tai loppuu, niin lapselle(kin) se saattaa olla kova paikka erota taas ehkä läheiseksikin muodostuneesta ihmisestä (+ehkä, jos kuvio toistuu usein, tavata monia deittejä lyhyen ajan kuluessa). Itse tapasin miesystäväni lapset noin kahden-kolmen kuukauden seurustelun jälkeen -lähdin "muina miehinä" heidän mukaan lintsille. Tämä oli täysin tietoista jarruttelua juuri siitä syystä, että kuukausi on todella lyhyt aika isoissa päätöksissä.

 

[Arjen akrobaatti]

Yhtälönne taitaa olla aika vaikea, jos kuukauden sisällä olette tavanneet vasta pari kertaa. Itse ainakin vastaavassa tilanteessa ihastuneena tekisin vaikka mitä, että näkisin kultaani vaikka tunnin pari päivässäkin, sillä ihastuminen ja rakastuminen on niin harvinaista herkkua. Viestistäsi ei käynyt ilmi, että millainen huoltajuussopimus miesystävälläsi on. Ilmeisesti lapset ovat paljon myös äitinsä luona ja sinunkin lapset joskus isänsä luona? Jos välimatka ei ole kohtuuton, niin arkisinkin saattaisi joskus ehtiä tapaamaan.

Ennenkuin annat itsellesi luvan ihastua täysillä, niin kannattaa kyllä miettiä sitä, onko suhteella elinolosuhteita teidän elämäntilanteessanne. Jos kotien välimatka on pitkä, onko kumpikaan valmiita muuttamaan (jos suhteenne etenee avoliitoksi asti) lasten vuoksi vai oletko itse valmis siihen, että suhteenne on etäsuhde, jossa tosiaan nähdään vain 1-2 kertaa kuukaudessa? Itse olisin mieluummin ilman parisuhdetta kuin vain jonkun miehen yksi tuttavuus muiden joukossa, koska nimenomaan yhdessä vietetty aika auttaa tutustumaan arvo- ja ajatusmaailmaan. Pelkkää seksiähän saa vakipanosuhteestakin, jolloin sen ei tarvitse olla edes seurustelua.

 

[n37]

n37, ehkäpä mies tiesi, ettet ole hänen "elämänsä nainen". Kun ihminen on ihastunut tai rakastunut, niin on erittäin harvinaista että hän haluaisi päättää suhteen. Suurin osa on tunteiden vietävissä -ei järjen. Alkuihastuskin saattaa mennä ohi kuukaudessa tai parissa. Ikävää, etenkin silloin kun toisella on tunne, että on löytänyt itselleen sopivan kumppanin.

Joo, enpä ollut hänenkään elämänsä nainen, se tuli kyllä selväksi. Sen jälkeen ja kaikkien muiden pettymysten myötä onkin iskenyt masis, että tuskin koskaan olen kenellekään se oikea, ainakaan sellaiselle, jota kohtaan itselläni olisi tunteita. On kuluttavaa aina tulla dumpatuksi. Mitähän niin suuria vikoja minussa on, että kelpaan vain niille, joita itse en huoli...?

 

[-ihastunut-]

Arjen akrobaatti:

Totta, tämä yhtälö on vaikea. Ja tiedän jo nyt, että jos tällaista kaukosuhdetta pitkään jatkuu, niin se ei tule olemaan sitä mitä haluan. Olen kyllä sitä mieltä, että näin aluksi on hänen kannaltaan parempi tällä tavoin. Hänen pitää totutella uuteen tilanteeseen ja selvitellä ajatuksiaan. Enkä halua painostaa häntä. Olisi kyllä kiva nähdä enemmän.

Niin tosiaan, hänen lapset ovat myös äitinsä kanssa joka toinen vkl sekä arkea enemmän. No, viikonloput menevät mukavasti samaan tahtiin. Eli siis periaatteessa joka toinen vkl nähdään. En tiedä miten pitkään se riittää minulle? Nyt vielä riittää, sillä olemmehen yhteydessä viestein. Toki varsinainen tutustuminen tapahtuu kun ollaan yhdessä ja se tutustuminen tapahtuu nyt kovin hitaasti. Toisaalta, nyt on niin että olemme nyt sitten melkein koko viikonlopun yhdessä. Ei pelkkää elokuvissa tai kahvilla käyntiä.

mies1:

Nyt en oikein tiedä mitä tarkoitat, kun sanot, että mies tuntee syyllisyyttä esitellessään uuden naisen? Se on vahvasti sanottu ja jos miehet tosiaan tuonsuuntaisesti tuntevat, niin se on vahva tunne ja se selittää miehen tunteiden ristiriitaa. Onkohan tässä jokin miesten ja naisten ajatusten ero? En ole missään nimessä ottamassa äidin paikkaa. Oma äiti on aina äiti lapsille. Ja sama toisinpäin. Uusi miesystävä ei ota koskaan isän paikkaa. Oma isä on aina isä.

Ja tämä kohta kun sanot että mies syrjäyttää äidin lasten silmissä toisella naisella? Pitääkö miehen esittää lapsille olevansa entisen vaimon kanssa yhdessä vaikka ovatkin eronneet? Eikös siinä mene jo miehen omakin pää ihan ulalle ja varsinkin lasten. Vanhemmat ovat eronneet vaan eivät olekaan eronneet, kun kerran äiti tai isä on toisen tärkein vastakkaisen sukupuolen edustaja. Lapset alkavat siinä tapauksessa automaattisesti ajattelemaan, että vanhemmat palaavat vielä yhteen. Siihenkö mies pyrkiikin? Jos kumpikaan ei elättele salaisesti toiveita takaisin paluusta, niin eikö tuo ole lasten petkuttamista; tavallaan valheessa elämistä? Tähän nyt haluisin lisäkommentteja sinulta; Miehen ajatuksia ja tuntemuksia, että ymmärtäisin.

 

[karismaako.]

Tilanne on mulle aivan tuntematon ja toivottavasti ei tutuksi tulekkaan. Jos kuitenkin yrittäisin kuvitella miten asian mieltäisin, niin tuo 1/2-vuotta erosta niin lyhyt aika kaille, lapsille kuin aikuisillekkin, etten ainakaan itse alkaisi mitään vakavaa suhdette ajattelemaankaan. Sinun erostasi on 6v, eli kaikki on jotakuinkin käsitelty ja toivuttukin, luulisin. Olet valmiimpi alkamaan uuden suhteen.

 

[tuli.]

Ap, mä ymmärsin tuon äidin syrjäyttämisen niin, että lapset kokisi isän tärkeämmäksi kuin äidin ja näin syrjäyttää äidin -isä ottaa äidin paikan -tahtoo kalifiksi kalifin paikalle. Mutta eihän vanhemmuus ole kilpailua paremmuudesta, ei edes jaettu vanhemmuus.

Karismaako. Järjellä ajateltuna ei kannatakaan aloittaa suhdetta pian eron jälkeen, etenkin jos ero on ollut vaikea henkisesti. Mutta, niin kuin sanoin, tunteet menevät usein järjen edelle. Ex-mieheni oli aika palasina eromme jälkeen. Hän löysi kuitenkin sattumalta, hakematta uuden ihmisen joka pika pikaa laittoi palaset kasaan onnistuneesti. Mukavaa kuitenkin ajatella, että sinä olet liitossa, jossa edes eron ajatteleminen tuntuu kaukaiselta

n37, häntä pystyyn, kyllä se molemmin puolin oikea vielä tupsahtaa sinullekin. Keskitä elämä mieluisiin tekemisiin ja koeta olla olematta "haku päällä".

 

[n32]

Mitähän niin suuria vikoja minussa on, että kelpaan vain niille, joita itse en huoli...?

Luulenpa, että suurin vikasi (jos sitä nyt edes voi viaksi laskea) on liian tarkat kriteerit sopivalle miehelle. Luulen, että se on suurin vika monessa kauniissa, fiksussa ja ihanassa naisessa, joista voi vain ihmetellä mikseivät he löydä miestä rinnalleen vaikka haluaisivat. Tosin tämä oli minun onneni, sillä minun juuri sopiva mieheni oli vielä lähes nelikymppisenäkin vapaalla jalalla, kun ei häntä ei ollut kukaan iäksi halunnut

Tai sitten se kaikki on vain sattumaa ja sinulla on käynyt huono flaksi.

 

[mies1]

Arjen akrobaatti:



mies1:

Nyt en oikein tiedä mitä tarkoitat, kun sanot, että mies tuntee syyllisyyttä esitellessään uuden naisen? Se on vahvasti sanottu ja jos miehet tosiaan tuonsuuntaisesti tuntevat, niin se on vahva tunne ja se selittää miehen tunteiden ristiriitaa. Onkohan tässä jokin miesten ja naisten ajatusten ero? En ole missään nimessä ottamassa äidin paikkaa. Oma äiti on aina äiti lapsille. Ja sama toisinpäin. Uusi miesystävä ei ota koskaan isän paikkaa. Oma isä on aina isä.

Ja tämä kohta kun sanot että mies syrjäyttää äidin lasten silmissä toisella naisella? Pitääkö miehen esittää lapsille olevansa entisen vaimon kanssa yhdessä vaikka ovatkin eronneet? Eikös siinä mene jo miehen omakin pää ihan ulalle ja varsinkin lasten. Vanhemmat ovat eronneet vaan eivät olekaan eronneet, kun kerran äiti tai isä on toisen tärkein vastakkaisen sukupuolen edustaja. Lapset alkavat siinä tapauksessa automaattisesti ajattelemaan, että vanhemmat palaavat vielä yhteen. Siihenkö mies pyrkiikin? Jos kumpikaan ei elättele salaisesti toiveita takaisin paluusta, niin eikö tuo ole lasten petkuttamista; tavallaan valheessa elämistä? Tähän nyt haluisin lisäkommentteja sinulta; Miehen ajatuksia ja tuntemuksia, että ymmärtäisin.

En minä ole oikea ihminen puhumaan koko mieskunnan puolesta. Mutta helposti mies tuntee tuskaa että isä ja äiti ovat epäonnistuneet olemaan ehjä perhe. Siitä voi tulla syyllinen tunne, että isä tuo tilanteeseen uuden naisen ja voi käydä niin, että koko katastrofi saa "syntipukin". On nimittäin mahdollista, että alkaa mustamaalaaminen tai isän uuden ystävän väheksyminen? Tilanne on kaiken kaikkiaan niin herkkä, että siinä voi tapahtua mitä tahansa. Tietysti jos vanhemmat ovat AIKUISIA, niin kaikki menee hyvin, mutta tilanne on niin tuore, että tunteet ja tuntemukset voivat olla mitä tahansa.

Siihen syrjäyttämiseen tulikin jo edellisessä vastaus. Ei miehen pidä esittää lapsille mitään suhteessa äitiin, mies todennäköisesti saa hyvinkin etäisyyttä äitiin, mutta yhteys äitiin säilyy aina lasten kautta ja mies on varovainen mitä lapset tuntevat muuttuneesta tilanteesta. Nämä ovat miehen ongelmia, jotka miehen pitää käsitellä. Ei kaikilla miehillä ole tällaisia ongelmia ja he voivat hyvinkin rohkeasti esiintyä uuden kumppanin rinnalla. Nainen joka on eronsa käynyt läpi ja jopa eroa halunnutkin voi tässä asiassa olla hyvinkin paljon rohkeampi. Mutta haluan korostaa, että tämä on vain minun tuntemukseni asiasta ja minä en ole itsekäs, vaan ajattelen ehkä liikaakin tunteella.

 

[n37]

Mitähän niin suuria vikoja minussa on, että kelpaan vain niille, joita itse en huoli...?

Luulenpa, että suurin vikasi (jos sitä nyt edes voi viaksi laskea) on liian tarkat kriteerit sopivalle miehelle. Luulen, että se on suurin vika monessa kauniissa, fiksussa ja ihanassa naisessa, joista voi vain ihmetellä mikseivät he löydä miestä rinnalleen vaikka haluaisivat. Tosin tämä oli minun onneni, sillä minun juuri sopiva mieheni oli vielä lähes nelikymppisenäkin vapaalla jalalla, kun ei häntä ei ollut kukaan iäksi halunnut

Tai sitten se kaikki on vain sattumaa ja sinulla on käynyt huono flaksi.

Kriteereitä minulla toki on, mutta mielestäni ei mitään kohtuuttomia.

 

[karismaako.]

Nää on tietenkin tapauskohtaisia asioita. Tulin exsän kohdalla on kaiketi ollut onni, että uusi kumppani on löytynyt pian, helpotus varmaan sinullekin, tuli.

´Noo, en usko, että toinen karkaa vaikka joutuis vähän odottelemaan, jos tunteet kerta leimuaa. Hyvää kannatta odottaa...sano.

 

[-ihastunut-]

Vielä tähän rajoituksiin meillä liittyy julkisilla paikoilla olo yhdessä. Hän ei halua että näyttäydymme yhdessä kuin jossain syrjemmällä. Tähän syytä kysyessäni hän sanoi ettei halua exän tietävän hänen tapaavan ketään? Kuulemma se saattaisi sotkea asioita??? Jotenkin liittyi lasten asioista sopimiseen ettei ne me entistä mutkikkaammiksi.

No ei kai auta kuin sopeutua tähänkin, vielä...

 

[ribaska]

Hän ei ole vielä vapaa edellisestä suhteesta. Hän deittailee sinun kanssasi, ei seurustele. Siksi hän pitää välimatkaa. Toisaalta ihan reilua, että hän sanoi sen sulle. SInun asiasi on päättää, tyydytkö sellaiseen vai haluatko suhteelta enemmän.

 

[-ihastunut-]

En minä ole oikea ihminen puhumaan koko mieskunnan puolesta. Mutta helposti mies tuntee tuskaa että isä ja äiti ovat epäonnistuneet olemaan ehjä perhe. Siitä voi tulla syyllinen tunne, että isä tuo tilanteeseen uuden naisen ja voi käydä niin, että koko katastrofi saa "syntipukin". On nimittäin mahdollista, että alkaa mustamaalaaminen tai isän uuden ystävän väheksyminen? Tilanne on kaiken kaikkiaan niin herkkä, että siinä voi tapahtua mitä tahansa. Tietysti jos vanhemmat ovat AIKUISIA, niin kaikki menee hyvin, mutta tilanne on niin tuore, että tunteet ja tuntemukset voivat olla mitä tahansa.

Siihen syrjäyttämiseen tulikin jo edellisessä vastaus. Ei miehen pidä esittää lapsille mitään suhteessa äitiin, mies todennäköisesti saa hyvinkin etäisyyttä äitiin, mutta yhteys äitiin säilyy aina lasten kautta ja mies on varovainen mitä lapset tuntevat muuttuneesta tilanteesta. Nämä ovat miehen ongelmia, jotka miehen pitää käsitellä. Ei kaikilla miehillä ole tällaisia ongelmia ja he voivat hyvinkin rohkeasti esiintyä uuden kumppanin rinnalla. Nainen joka on eronsa käynyt läpi ja jopa eroa halunnutkin voi tässä asiassa olla hyvinkin paljon rohkeampi. Mutta haluan korostaa, että tämä on vain minun tuntemukseni asiasta ja minä en ole itsekäs, vaan ajattelen ehkä liikaakin tunteella.

Näinhän se on, erotessa ihmiset tuntee pettymystä ja tuskaa siitä ettei avioliitto onnistunutkaan. Näin minullakin oli.

Tätä kohtaa minä en vieläkään tajua miten voi tulla syyllinen olo, että tuo uuden ystävänsä tilanteeseen. Tilanne? Perheen rippeet siis? Niinhän se täytyy olla että sitä perhettä ei ole enää olemassa, kun isän mahdollinen uusi kaveri tulee kuvioihin. Lapsilla on äiti ja isä, mutta he ovat erillisiä. Vai tarkoittaako syyllisyys sitä, että itse on vielä avioerosta vielä niin sekaisin, ettei pysty uutta suhdetta ajattelemaan. Miten sitä silloin voi edes tavata muita, silloin tekee muille ihmisille vain kiusaa.

Tämä kysyinen mies mielestäni kanssa ajattelee tunteella kuten sinäkin. Siksipä näitä nyt sinulta kyselen, kun tunnut ajattelevan hänen kanssaan samantapaisesti.

No aion kyllä jutella hänenkin kanssaan asiasta, toki. Vaan nyt tässä hieman kartoitan tilanetta ja koetan yrittää ymmärtää.

Kiitos pohdinnoistasi.