Janni
Minulla ja miehellä huononi tilanne jokin aika sitten, ja päätimme pitää hieman taukoa, eri osoitteissa. Hetki sen jälkeen huomasin odottavani lasta. Minulle lapsi oli iloinen yllätys. Uumoilin, että miehelle ei olisi. En kertonut asiasta miehelle heti, koska sopivaa tilaisuutta ei tullut - miehellä meni sen verran lujaa, ettei se muutenkaan käsittänyt puoliakaan siitä, mitä sille yritti puhua.
Nyt mies on sitten vihdoin ja viimein "asettunut" ainakin vähäksi aikaa, ja tänään sitten sanoin hänelle asiasta. Mies karjaisi heti, että abortti on tehtävä. Sanoin miehelle, että en aio näin toimia. Mies vastasi tähän sanomalla, että "Todellakin teet." Kantaansa hän perusteli sillä, että lapsi on "hänen", ja että hänestä ei ole nyt isähahmoksi, eikä hän halua isättömiä lapsia.
Sanoin tuohon sitten, että en todellakaan aio tehdä aborttia, ja se siitä. Totesin myös, että ellei miehestä ole isäksi, niin se ei suinkaan tarkoita, etteikö minusta olisi lapselle äidiksi. Lisäsin myös, että pärjään minä lapsen kanssa kahdenkin. Keskustelumme päättyi siihen, sovittiin, että jutellaan myöhemmin lisää.
Sain sitten miehen eräältä ystävältä (todella "kypsää"?!) viestin, jossa sanottiin, että minun on välittömästi tehtävä abortti, koska mies ei kerran lasta halua. En vastannut viestiin millään tavalla.
Minua ei juurikaan rassaa se, ettei miehestä ole isäksi - itse asiassa olen tätä asiaa pohtinut jo niin pitkään, että se ei edes tule minulle minään yllätyksenä. Se kuitenkin rassaa, että väkisin tuputetaan aborttia, joka on minulle itselleni viimeinen kaikista vaihtoehdoista. Päätin, että en ole sinne suuntaan yhteydessä - jos touhu ja keskustelu kerran on tuollaista.
Nyt mies on sitten vihdoin ja viimein "asettunut" ainakin vähäksi aikaa, ja tänään sitten sanoin hänelle asiasta. Mies karjaisi heti, että abortti on tehtävä. Sanoin miehelle, että en aio näin toimia. Mies vastasi tähän sanomalla, että "Todellakin teet." Kantaansa hän perusteli sillä, että lapsi on "hänen", ja että hänestä ei ole nyt isähahmoksi, eikä hän halua isättömiä lapsia.
Sanoin tuohon sitten, että en todellakaan aio tehdä aborttia, ja se siitä. Totesin myös, että ellei miehestä ole isäksi, niin se ei suinkaan tarkoita, etteikö minusta olisi lapselle äidiksi. Lisäsin myös, että pärjään minä lapsen kanssa kahdenkin. Keskustelumme päättyi siihen, sovittiin, että jutellaan myöhemmin lisää.
Sain sitten miehen eräältä ystävältä (todella "kypsää"?!) viestin, jossa sanottiin, että minun on välittömästi tehtävä abortti, koska mies ei kerran lasta halua. En vastannut viestiin millään tavalla.
Minua ei juurikaan rassaa se, ettei miehestä ole isäksi - itse asiassa olen tätä asiaa pohtinut jo niin pitkään, että se ei edes tule minulle minään yllätyksenä. Se kuitenkin rassaa, että väkisin tuputetaan aborttia, joka on minulle itselleni viimeinen kaikista vaihtoehdoista. Päätin, että en ole sinne suuntaan yhteydessä - jos touhu ja keskustelu kerran on tuollaista.