Mies haluaa että olen vain kotona :(

Sinä monimuoto koulutukseen am:hon ja mies osittaiselle hoitovapaalle hoitamaan lapsia niin päivinä kun sinulla on lähiopetusta.

Kysele työkkäristä, niin saat tietää tuista ja työttömyyskorvauksista opiskelun ajalta.

Meillähän se mies on se leiväntuoja ollu aina... eikä helpoti lähtis hoitovapaalle, joskus ollaan siitä puhuttukkin. Tällä hetkellä uskoisin oleman mahdoton ajatus.

Soittelen heti ens viikolla työkkäriin ja katsastan vaihtoehtoja sitäkin kautta. =)

 

[QUOTE="a.p";25548634]joo mutta kyllä sitä yhtäköyttä vedetään kuitenki. En halua tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka toinen näkeen huonoksi perheen kannalta. Jos vaan omaa nokkaansa ajattelee ni eipä ois hyvä tulos.[/QUOTE]

No justhan se miehes sitten tekee päätöksen ja ajattelee omaa nokkaansa vaan. Sä olet perheen äiti kuitenkin ja jos voit huonosti ja halauat jotain muuta kun olla alsten kanssa kotona niin se kyllä viestittyy myös lapsille ja silloin kyllä ei tuokaan päätös ajattele ketään muuta kun miehesi nokkaa....

 

Niinpä, mä oli itse nuorempana tullainen kun en vielä tajunnut että jos en itse ota ohjia nimenomaan omiin käsiin niin eihän MUN elämästä tule yhtään mitään. Tai tietenkin tulee, mutta kaikki päätökset on tehnyt joku muu.

ei niitä päätöksiä nytkään teen kukaan muu kuin minä, mutta minä kuuntelen myös perhettäni. =)

 

No justhan se miehes sitten tekee päätöksen ja ajattelee omaa nokkaansa vaan. Sä olet perheen äiti kuitenkin ja jos voit huonosti ja halauat jotain muuta kun olla alsten kanssa kotona niin se kyllä viestittyy myös lapsille ja silloin kyllä ei tuokaan päätös ajattele ketään muuta kun miehesi nokkaa....

Ei, kyllä uskon miehen ajattelevan koko perhettä. Tarkoitus ei ollu kyllä alkaa vänkäämään tämmösistä asioista. :/

 

[QUOTE="a.p";25548655]ei niitä päätöksiä nytkään teen kukaan muu kuin minä, mutta minä kuuntelen myös perhettäni. =)[/QUOTE]

Niin minäkin, mutta sulla toi kyllä kuulostaa enemmänkin siltä, että kuuntelet miestäsi ja oma äänesi on sellainen piipitys vaan.
Hienoa jos lähdet töihin

 

[QUOTE="a.p";25548634]joo mutta kyllä sitä yhtäköyttä vedetään kuitenki. En halua tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka toinen näkeen huonoksi perheen kannalta. Jos vaan omaa nokkaansa ajattelee ni eipä ois hyvä tulos.[/QUOTE]

Ihan sokeastiko sä luotat siihen, mikä miehen mielestä on perheen parhaaksi? Tiedoksesi vaan, että onnelliset vanhemmat on lasten parhaaksi ja sulla on sataprosenttinen päätäntävalta omiin asioihisi ja miehen kanssa tasaprosentit perheen asioihin.

Se ei ihan oikeasti ole kenenkään kannalta hyvä, jos jäät onnettomana kotiin makaamaan, koska mies niin sanoo. Mikäli itse mielit opiskelemaan tai työelämään, sun pitää toteuttaa se, koska muuten olet varmasti huono vanhempi.

Niin ja jos yhtäköyttä vedetään, silloin todellakin otetaan kaikkien perheenjäsenten tarpeet huomioon. Myös sinun tarpeesi. Asiat joutuu perheellisenä ehkä järjestämään toisella tavalla kuin perheettömänä, mutta ei perhe voi olla este omien tavoitteiden saavuttamiseen. Jos aletaan rajoittamaan puolison ammatillisia tai muita tavoitteita, niin silloin ei enää vedetä samaa köyttä - ainakaan samaan suuntaan.

Musta tuo juttu haisee siltä, että miehen kannalta on kätevää kun sinä hoidat kodin ja lapset ja hänen ei tarvitse "kuin" käydä töissä. Palvelu pelaa, mikäs sen mukavampaa.

 

Haluaispa munkin mies. Mun mielestä ois ihanaa olla kotiäitinä.

 

[QUOTE="a.p";25548665]Ei, kyllä uskon miehen ajattelevan koko perhettä. Tarkoitus ei ollu kyllä alkaa vänkäämään tämmösistä asioista. :/[/QUOTE]

Toi sun otsikkosi vaan oli että mies haluaa että jään kotiin.. ja ei tää nyt ollut edes sun pointtisi, joten antaa olla, jotenkin vaan aina tuolalinen särähtää korvaan

 

Ihan sokeastiko sä luotat siihen, mikä miehen mielestä on perheen parhaaksi? Tiedoksesi vaan, että onnelliset vanhemmat on lasten parhaaksi ja sulla on sataprosenttinen päätäntävalta omiin asioihisi ja miehen kanssa tasaprosentit perheen asioihin.

Se ei ihan oikeasti ole kenenkään kannalta hyvä, jos jäät onnettomana kotiin makaamaan, koska mies niin sanoo. Mikäli itse mielit opiskelemaan tai työelämään, sun pitää toteuttaa se, koska muuten olet varmasti huono vanhempi.

En mä makaa kotona. Ymmärrän todellakin miehen mielipiteen, mutta se harmittaa. Meillä on kuusi lasta ja vanhinkin vasta 10 v eli paljon helpompaa tietenkin jos minä olen kotona.

 

[QUOTE="a.p";25548647]Meillähän se mies on se leiväntuoja ollu aina... eikä helpoti lähtis hoitovapaalle, joskus ollaan siitä puhuttukkin. Tällä hetkellä uskoisin oleman mahdoton ajatus.

Soittelen heti ens viikolla työkkäriin ja katsastan vaihtoehtoja sitäkin kautta. =)[/QUOTE]

Helppohan se on pyytää sinua jäämään kotiin hoitamaan lapset, kun itse ei ole valmis tekemään samaa.

Olisihan se lasten parasta kun isä viettäisi heidän kanssaan aikaa ja tulisi läheiset välit.

Kyllä meilläkin on mies se joka tienaa ja minä olen ollut paljon kotona lasten kanssa. Mutta nyt vaihdetaan. Tienistit pienenee mutta vuoden, kaksi pärjätään kyllä.

Kotona olo on aika puuduttavaa, ainakin jos sitä tekee vuosi tolkulla. Toisaalta miehelle se on luksusta kun saa välillä olla kotona.

Vuorotteluvapaa on kans miehellesi varmaan mahdollista.

Yleensä se perheen paras vaatii kummasti aina eniten venymistä äidiltä. Mutta niin minäkin teen.

 

Haluaispa munkin mies. Mun mielestä ois ihanaa olla kotiäitinä.

=)

 

[QUOTE="a.p";25548530]Hänen mielestään meidän kaikkien, siis koko perheen elämä on helpompaa, jos minä olen kotona. Lapset kun tulevat kotiin, on äiti oottamassa. Ja pienempiä ei tarvii hoitoon raahata. Aika kypsyttävää tämä... mutta tiedän kyllä että ainakin toisaalta mies on oikeassa.[/QUOTE]

Höpöhöpö. Mies ei ole oikeassa, kunhan vain on onnistunut aivopesemään sinut.

Suurimmasta osasta ihmisä on kasvanut täysin normaaleja ja tasapainoisia siitä riippumatta, onko äiti ollut töissä vai kotona lapsuusajan.

Toisekseen sinulle ei ole parhaaksi kököttää kotona ja jäädä loppuiäksesi työelämän ulkopuolelle. Jos äiti voi huonosti, niin se heijastuu koko perheeseen. Lapset eivät halua marttyyriäitiä, joka heidän takiaan uhrasi omat haaveensa.

Mies taitaa olla vain sairaalloisen mustasukkainen ja haluaa siksi kahlita sinut kotiin. Jos kerran hänelle on tärkeää, että lapsia on joku hoitamassa kotona, niisn sitten saa luvan jäädä itse kotiin. Sinä olet jo osasi tehnyt. Nyt on hänen vuoronsa. Ihan turha vedota taloudellisiin syihin, ettei se olisi järkevää. Sosiaalietuuksia maksetaan ja varmasti sinunkin pieni palkkasi riittäisi hyvin, kunhan vain penniä venytettäisiin tarpeeksi.

Miksi ihmeessä annat miehesi määrätä omasta elämästäsi? Sinä itse saat päättää siitä. Mies ei voi todellakaan vaatia sinua jäämään kotiin. Sen hän tekee pelkästään itsekkäistä syistä. Pysyt silloin paremmin hänen hallinnassaan.

 

[QUOTE="a.p";25548698]En mä makaa kotona. Ymmärrän todellakin miehen mielipiteen, mutta se harmittaa. Meillä on kuusi lasta ja vanhinkin vasta 10 v eli paljon helpompaa tietenkin jos minä olen kotona.[/QUOTE]

Pienimmät tarvitsee enää hoitopaikan, koska jos vanhin on kymppivee on varmaankin yksin kotona ja siitä sitten kaikki kouluikäset. Onhan se helpompaa, mutta joskus kun vaan se helpoin ratkaisu ei ole se paras ratkaisu kuitenkaan.

 

Sä nyt valitetvasti ehkä olet ollu liian kauan jo kotona, sulla on vähän toi omatahto ja objektiivinen katsantokanta häilyny, niin käy kun laittaa omaa tahtoaan hyllylle vuosikausiksi, alkaa uskomaan että päätökset on omia vaikka ne eivät ole sun tahtoas hipaisseetkaan, alkaa uskomaan kaikkeen koska se on sen hetkinen totuus. Sulla on nyt päällä kotivuosien totuus

 

Kyllä mä ymmärrän miestäkin. Lapsia on hankittu aika monta ja varmaan asiasta alunperin juteltu, että vaimo haluaa jäädä kotiin.

Ja onhan noin monen ihmisen asioiden uudelleen järjestely hankalaa. Mä ajattelen, ette jos ei mikään hengenhätä tai todellinen ahdistukohtaus ole päällä niin sitä voi kumppanit joustaa suuntaan ja toiseen. Lapset ei ole nuoria kauaa ja elämää ja aikaa on sen jälkeenkin.

 

Sä nyt valitetvasti ehkä olet ollu liian kauan jo kotona, sulla on vähän toi omatahto ja objektiivinen katsantokanta häilyny, niin käy kun laittaa omaa tahtoaan hyllylle vuosikausiksi, alkaa uskomaan että päätökset on omia vaikka ne eivät ole sun tahtoas hipaisseetkaan, alkaa uskomaan kaikkeen koska se on sen hetkinen totuus. Sulla on nyt päällä kotivuosien totuus

Valitettavaa, mutta tää voi olla totta... Ja toisaalta vaikka haluaisin kovasti jotain muuta, pelkään lähtä.

 

Ja helpoin ratkaisu ei ole aina paras. Varsinkaan sinulle.

Nyt reippaasti maanantaina työkkäriin katselemaan mahdollisuuksia. Ja mies hoitamaan osuutensa kotitöistä.

Esim. osittainen hoitovapaa vie yllättävän vähän tuloja pienemmäksi, kun veroprosentti pienenee, kun tulot pienenee jne. Jos tekee max.30h/vkossa niin kela maksaa 80€/kk:ssa korvaustakin kun on alle 3v lapsia tai 1-2-luokkalaisia.

 

[QUOTE="vieras";25548761]Kyllä mä ymmärrän miestäkin. Lapsia on hankittu aika monta ja varmaan asiasta alunperin juteltu, että vaimo haluaa jäädä kotiin.

Ja onhan noin monen ihmisen asioiden uudelleen järjestely hankalaa. Mä ajattelen, ette jos ei mikään hengenhätä tai todellinen ahdistukohtaus ole päällä niin sitä voi kumppanit joustaa suuntaan ja toiseen. Lapset ei ole nuoria kauaa ja elämää ja aikaa on sen jälkeenkin.[/QUOTE]

Kiitos, sulta tuli tosi hienoja ajatuksia! Ajoittain ahdistaa ja oon keksiny ns hetkellistä apua niihin "kohtauksiin", siis ottanu omaa aikaa tms ja ne hyvin tepsineet. Kyllä minäkin ymmärrän miestäni ja hän sanoo haluavansa mun parasta joka tapauksessa. Hän mm on sitä mieltä että se se vasta raskasta oliskin kun molemmat oltais töissä ja lapset hoidossa ja sitten olis vielä kodinhoita yms muut päälle. Täytyy tuumia miehen kanssa vielä yhdessä. =)

 

[QUOTE="a.p";25548838]Kiitos, sulta tuli tosi hienoja ajatuksia! Ajoittain ahdistaa ja oon keksiny ns hetkellistä apua niihin "kohtauksiin", siis ottanu omaa aikaa tms ja ne hyvin tepsineet. Kyllä minäkin ymmärrän miestäni ja hän sanoo haluavansa mun parasta joka tapauksessa. Hän mm on sitä mieltä että se se vasta raskasta oliskin kun molemmat oltais töissä ja lapset hoidossa ja sitten olis vielä kodinhoita yms muut päälle. Täytyy tuumia miehen kanssa vielä yhdessä. =)[/QUOTE]

Onhan se järjetöntä koko päivätöihin lähteä tossa tilantessa, mutta mun mun mielestä miehsikin voisi vähän joustaa töistään. Vähentää tai pitää vuorotteluvapaata. Hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Ja sinä pääsisit opiskelemaan tai osa-aikatöihin.

Työ tai opiskelu ei tarkota nykyään sitä että sitä pitää tehdä kokopäiväisesti. Jos nyt aloitatte suunnittelun niin voit aloittaa opiskelun syksyllä tai vuodenvaihteessa

 

[QUOTE="...";25548882]Onhan se järjetöntä koko päivätöihin lähteä tossa tilantessa, mutta mun mun mielestä miehsikin voisi vähän joustaa töistään. Vähentää tai pitää vuorotteluvapaata. Hoitaa lapsia ja tehdä kotitöitä. Ja sinä pääsisit opiskelemaan tai osa-aikatöihin.

Työ tai opiskelu ei tarkota nykyään sitä että sitä pitää tehdä kokopäiväisesti. Jos nyt aloitatte suunnittelun niin voit aloittaa opiskelun syksyllä tai vuodenvaihteessa[/QUOTE]

Mies kyllä osallistuu arkeen hyvin, tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia ja on niien kanssa ihan samalla tavalla kuin minä, siis silloin kun on kotona.

Ja kyllä, alan suunnittelemaan nyt omaa tulevaisuuttani =)

 

[QUOTE="a.p";25548838]Kiitos, sulta tuli tosi hienoja ajatuksia! Ajoittain ahdistaa ja oon keksiny ns hetkellistä apua niihin "kohtauksiin", siis ottanu omaa aikaa tms ja ne hyvin tepsineet. Kyllä minäkin ymmärrän miestäni ja hän sanoo haluavansa mun parasta joka tapauksessa. Hän mm on sitä mieltä että se se vasta raskasta oliskin kun molemmat oltais töissä ja lapset hoidossa ja sitten olis vielä kodinhoita yms muut päälle. Täytyy tuumia miehen kanssa vielä yhdessä. =)[/QUOTE]

Vastauksestasi paistaa läpi kilometrin päähän, että mies ajattelee vain itseään. Tekeekö hän nyt paljonkin kotitöitä ja osallistuuko lasten hoitoon?

Itsekin pelkäsin aikoinaan töihin palaamista hoitovapaan jälkeen, mutta se oli elämäni paras ratkaisu. Paljon helpommalla äiti pääsee, kun menee töihin. Ja ihan hyvää tekee isällekin joutua ottamaan enemmän vastuuta lastenhoidosta ja kotitöistä. Se on sitä todellista yhteen hiileen puhaltamista.

Nykyisessä tilanteessa kaikki revitään sinun selkänahastasi ja henkisestä jaksamisestasi. Mies ei ole joutunut tekemään mitään perheensä eteen. Töissä käymistä ei lasketa, koska useimmissa perheissä ne on normaalia molemmilla vanhemmille.

 

[QUOTE="a.p";25548907]Mies kyllä osallistuu arkeen hyvin, tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia ja on niien kanssa ihan samalla tavalla kuin minä, siis silloin kun on kotona.

[/QUOTE]

Hyvä, nyt laitat hänet vielä pyörittämään yksin arkea niin kun sinä teet arkisin. Siis sen aikaa kun olet töissä/opiskelemassa

Toivottavasti löydätte toimivan ratkaisun.

 

Miehen vuorohan tuossa on jäädä kotiin, miksei halua omia lapsiaan hoitaa?

 

[QUOTE="a.p";25548634]joo mutta kyllä sitä yhtäköyttä vedetään kuitenki. En halua tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka toinen näkeen huonoksi perheen kannalta. Jos vaan omaa nokkaansa ajattelee ni eipä ois hyvä tulos.[/QUOTE]

Ainakin minusta haiskahtaa siltä, että ap:n mies ajattelee vain sitä omaa nokkaansa. Mies taitaa pelätä, että hänenkin pitää jatkossa tehdä kotitöitä ja hoitaa lapsia.

Kyllä omaa loppuelämää pitää jokaisen ajatella ja olla terveellä tavalla itsekäs. Kamala ajatellakin, mitä tapahtuu, jos perheen ainoa työssäkäyvä henkilö ottaa eron, tulee työkyvyttömäksi tai kuolee.

 

[QUOTE="Vieras";25549226]Miehen vuorohan tuossa on jäädä kotiin, miksei halua omia lapsiaan hoitaa?[/QUOTE]

Miehellä niin hyväpalkkainen työ ettei kyllä sitä ilman pärjättäs... mun tuloilla, oli se työ mikä tahansa, ei yletä mitenkään siihen. En usko että kyse ois siittä etteikö mies halua omia lapsia hoitaa, puhtaasi rahakysymys. On kuitenki talolaina sun muut ja pakko niistä selvitä.