Mies ei ymmärrä

Mitäs jos katsoisit ja neuvottelisitte ajanjakson, jolloin sinä olet töissä (missä vaan kai aina jotain saa) esim. kolme kuukautta, ja mies on kotona hoitamassa kaiken, siis lapset ja kodin. Avaa tästä asiasta neuvottelu miehen kanssa, ehdota että ryhdyt tosissaan etsimään nyt äkkiä töitä heti kun imetys alkaa olla lopuillaan ja mies jäisi sitten kotiin.

Katso mitä tapahtuu.

En mene, tiedän ettei onnistu Kun olin kotona, niin mies ei kerran ilmestynyt kotiin, kun olisi pitänyt töihin mennä. Sain hoitajan, mutta siinä vaiheessa oli kyllä ero hyvin hyvin lähellä. Edelleen takaraivossa tuo juttu. Mies oli koko ajan kireä koko työssäoloajan ja minä se siivooja olin ja ruokaakin laitoin. Pistän sen masennuksen ja stressin piikkiin.

 

hirveä tilanne, mies on käyttäytynyt todella väärin sinua ja lapsia kohtaan ja käyttäytyy edelleen.
Perheneuvolan tai muun vastaavan avun paikka, aivan selkeästi. Jos mies ei ole kiinnostunut lähtemään mukaan, tai tulee mukaan muttei myönnä että omassa käytöksessä on jotain korjattavaa, on korkea aika miettiä, haluatko jatkaa loppuelämäsi noin.. (kokemuksesta voin kertoa, että arki on helpompaa ilman tuollaista tyyppiä, vaikka kuinka joutuisi kaiken hoitamaan itse - niinhän sä teet nytkin!)
Vielä sellainen kysymys ap:lle, että sanoit miehen olevan hyvä isä. Miten se ilmenee?

 

Olen ehkä sortunut vähän puolesta tekemiseen, mutta jos en tee ruokaa, mies syö ulkona. Pyykkejä en pese puolesta, kun harvoin, vaikka kokee että sekin olisi mun homma. Nykyään annan miehelle vauvan ja vaipan ja sanon että vaihda. Itse kun teen sen yhtänopeasti kun haen vaipan, en jaksa usein edes pyytää. Ja siis kyllä mies pärjää jos lähden pois. Niin teen välillä. Ei ole kyse siitä, että mies ei kykene isäksi vaan kokee että minä hoidan kotityöt.

Lähinnä koko keskustelun tarkoitus oli miettiä miehen asennetta ja miten voi ajatella noin törkeästi, etten saisi olla vaan. Tai saan olla, kunhan koti on tiptop, mikä on taas mahdoton yhtälö lapsiperheessä.

Kyllä tuossa paljon positiivistakin on. En niitä jaksa kertoa, kun kyse ei ole nyt arvostella koko miestä vaan enemmänkin noita negatiivisia juttuja ja miten niitä voisi hoitaa ja muuttaa. Tällä hetkellä en halua erota. Haluan muuttaa miestä. Löytää syyn asenteeseen. Halusin myös vähän purkaantua ja hakea vertaistukea.

Osaan sanoa takaisin ja pitää puoleni. Mies on muuttunut parempaan suuntaan jo paljon. Kai se vähän jo ymmärtää.

 

Mies lukee iltasatua, viettää juhlapyhät meidän kanssa, tuntuu rakastavan lapsiaan. Esimerkiksi nyt noin. On käynyt pyöräilemässä lapsen kanssa esimerkiksi ja vienyt jonnekin. Ei siis ole toivoton isänä.

Mutta asenne minua kohtaan on hirveää välillä. Haukkunut huoraksi ja muuta (ihan perus haukkumasana jo lapsuudenkodista opittuna). Pyytänyt anteeksi tuosta. Huoraksi haukkuminen on musta aika alentavaa ja monesti siinä vaiheessa olen ilmoittanut, että jos noin minua kutsuu, saa lähteä menemään samantien. Alkaa kun riidellään, kun ärsyyntyy jostain pikkujutusta. Joskus en löytänyt jotain tietokoneen osaa jota olin käyttänyt vuosi sitten. Olen sairas kun en pidä kotia järjestyksessä että tuollaiset pitäisi löytää samantien (kyse pienistä ruuveista).

 

En pystyisi uuteen suhteeseen lasten kanssa. Olen miettinyt onko parempi näin vai ilman. Nyt olen päätynyt siihen, että koska lapset noin pieniä, kestän paremmin tätä kun eron aiheuttamaa stressiä ja muutosta. Voisin kuvitella eroprosessin olevan vaikea ja tuntuu että jos tuota voisi vielä muuttaa. Jos muutosta ei tule, on ero aika varma. Tällä hetkellä se ei ratkaise mitään. Miehestä kun erossa ei eroon pääse kun on lapset.

 

Voi herranen aika sentään. Ap ole kiltti ja lue nuo mitä kirjoitit, lue ne vieraan silmin.
Tuo on pelottavaa, tuo mikään suhde ole.

Sinä pelkäät eroa ja sitä, että eron jälkeen olisit yksin.
Nyt sinä olet fyysisesti yhdessä, mutta et henkisesti. Sinulla on puoliso, joka lyttää sinua ja pikkuhiljaa sinusta tulee hänen kynnysmattonsa.

Jos eroaisit, kukaan ei haukkuisi siivouksesta, kukaan ei mollaisi sinua.
Kirjoitit, että mies on jotenkin hyvä isä, no se jatkuu. Mies tapaa lapsiaan, mutta sinä pääset hänestä eroon.

Kirjoitit, että erossa ei pääse miehestä eroon.
Kyllä pääsee, hän on elämässäsi lasten kautta. Keskustelet lapsia koskevista jutuista.
Sinun oma yksityinen elämäsi ja tunteesi eivät kuulu sitten enää miehelle.

Tuo ei ole normaali, onnellinen liitto.
Kuulostaa siltä kuin olisit onnellisempi ilman tuota miestä.
Mutta jokainen elää elämänsä itse ja valitsee polkunsa itse.
Voimia sinulle päätit sitten erota tai jatkaa elämää kynnysmaton asemassa

 

No onhan se hyvä, jos jonkin verran viettää aikaa lasten kanssa, mutta minusta hyvä isä ei anna lapsilleen sellaista mallia, että on ok kohdella puolisoaan noin.
Onko perhe-elämänne sellaista, että olisit tyytyväinen ja onnellinen lastesi puolesta, jos he aikanaan viettäsivät samankaltaista elämää? (kummassa tahansa roolissa)
Miten neuvoisit vastaavassa tilanteessa olevaa ystävätärtäsi? Miten kommentoisit, jos hän kertoisi sinulle omasta miehestään asoita, joita ny olet kertonut täällä?

 

Surullista luettavaa. Mä jättäisin sinuna miehen lasten kanssa pari kertaa päiväksi kotiin niin, että mies saisi hoitaa ruuanlaiton ja kaiken muun päivärutiiniin kuuluvan ja jos ei lapsille ruokaa tekisi tai muuten hoitaisi niin ehdottaisin asumuseroa. Sen verran helpottaisin että ruoka-aineet ois kaapissa, muuten sais selvitä itse. Hän ei selvästikään tiedä tai halua tietää yhtään mitä päivän aikana kotona teet enkä ikinä haluaisi että lapset kasvaessaan näkisivät noin epäterveen parisuhteen. Haluatko antaa heille tuonlaisen mallin? Pitääkö hän sua jonain jalkavaimona joka hissuttelet pitkin kämppää siivoamassa miehesi jälkiä ja samalla pitäisi olla lasten kammattuja (oikeasti?!?) ja nätisti puettu ja kämppä kiiltäen.

Mulle ois jo viimeinen pisara jos oma mies huoraksi haukkuisi. Järkyttävää.

 

Mies on ollut pari päivää lapsen kanssa kun olin synnärillä. Teki ruokaa, osaa kyllä jos on pakko. Koti oli kyllä sekaisin.

 

Jätä lapset uudestaan miehelle (synnäriä ei lasketa).
Ja soita kotimatkalta että onko tehnyt ruokaa vai tuotko lapsille jotain etteivät kärsi isänsä vuoksi nälkää ainakaan. Ja kotona sitten nipotat kaikista likaisista astioista ja leivänmuruista just niin kun sun mieskin tekee, ihmettelet vielä ääneen että mitä ihmettä on kotona tehnyt kun ei oo kaapit järjestyksessä.. Sun mies vaikuttaa niin urpolta ettei tajua ennen kuin rautalangasta vääntää (jos silloinkaan).

 

Se, että mies käyttäytyy joskus lähes kuten normaalilta ihmiseltä voi odottaa, ei vielä tee hänestä hyvää isää tai puolisoa.

Sun ei ole hyvä olla, se on tyäsin riittävä merkki siitä, että kaikki ei ole ok.

En sano, että sun on nyt välittömästi jätettävä hänet, mutta jonkin itervention paikka tässä kyllä olisi. Jos vaikka siellä perheneuvolassa tms. kävisitte juttelemassa. Ja tärkeää olisi, että keneltä nyt sitten keskusteluapua saattekin, tapaisitte häntä molemmat myös erikseen, ette vain parina!

 

Onpa älytön mies. Varmaan maailmassa on tärkeämpiakin asioita kun paikkojen puunaus. Esim lapsen kehityksen tukeminen ja lepo ettei kilahda.

 

Ja mitä mitä, huoraksi haukkunut sinua, lastensa äitiä?! kannattaa hakea apua, etsä vastausta siihen, että miksi olet tuollaiseen alistunut ja olisko kuitenkin paras lähteä.

 

Mies lapsen kaa kotiin enemp7 kaksin. Kyllä ne realiteetit aukeaa hällekin.

 

Huoraksi haukkuminen omasta lapsuudenkodissa opetettu malli. Puhuin tänään miehen kanssa näistä jutuista. Pyysi anteeksi ja myönsi sanovansa vihaisena törkeästi ja ei tiedä miksi hermostui noin. Yrittää parantaa tapojaan. Tosin näin se aina menee. Saa nyt nähdä. Yritin ainakin selväksi tehdä oman arkeni. Kysyin vielä joitain asioita ja huomasi olleensa väärässä ja ettei ole ymmärtänyt.

Selvästi yritystä on, saa nähdä riittääkö pidemmälle. Ymmärsi myös selvästi, kun sanoin että miltä kuulostaa jos lapsi kertoo jollekin että isän mielestä äiti on huora. Sanoi, että aika kamalalta.

 

no nyt tiedät minkälaista on suurimmalla osasta miehistä elää naisen kanssa