Mies ei välitä. Mitä itse tekisitte?

["kyllästynyt"]

[QUOTE="mies";29604791]
Ihanteellisin kombo on ap:n periaatteet plus oikeasti ihminen, joka välittää aina, tietyllä tasolla. Sellaisia ihmisiä todella on, itse olen ja muutama nainenkin on ollut sekä läheiset ystäväni. Mutta toki suurta määrää heitä ei ole. [/QUOTE]

Joka itsensä ylentää...

 

["mies"]

[QUOTE="kyllästynyt";29604806]Joka itsensä ylentää...[/QUOTE]

...sitä Raamatulla päähän

Tarkoitin, että jokaiselle ihmiselle on ne muutamat "oikeasti hyvät" ihmiset, jotka pystyy intuitiolla tunnistamaan. Mutta jos itse ajattelee itsestä, että on huono eikä ansaitse onnea, tai jos pelkää liikaa, silloin syntyy helposti murheellisia tragedioita. Eli ihminen ottaa enemmän "vaan jonkun", sen sijaan että uskaltaisi tavoitella sitä itselle kaikkein kauneinta. Tai vastaavasti, jos ihminen jättää järjen täysin kotiin, niin on enemmän mahdollista, että toinen onkin ikävä tapaus. Näillä keinoilla pystyy ainakin minimoimaan itsen huonon kohtelun ja onnettoman elämän.

Olen läheltä seurannut tällaista tapausta, jossa nainen koki olevansa aika huono, vähän arvoinen, ruma, ym. ja oli tosi arka onnen tavoittelija, vaikka periaatteet olivat tosi hyvät ja nainen tosi kaunis, upea ihminen. Sillä seurauksella, ettei uskaltanut ryhtyä vakavaan suhteeseen hänelle itselleen parhaan miehen kanssa, mikä johti naisen vaikeaan suhteeseen. Eli nainen ampui itseään jalkaan ja sai maksaa siitä kalliisti. Tosi onneton kohtalo enkä siksi toivoisi sitä kellekään.

 

[Aito Vierasmies]

Lähde sitten pois. Miksi jäät sinne asumaan?

Asumaan? Juurihan AP kuvasi, että molemmat rakastaa toisiaan.

Pitääkö miehen rakastaa pillunkantotelinettä vain ja juuri telineen itsensä sallimalla tavalla? Jos mies ei halua puhua niin ei puhu. Kai hänellä on oikeus tuntea, ettei ole mitään turhaa puhuttaa?

 

[4eliveto]

Anna miehelle nyt hieman aikaa ja tilaa. Keskity enemmän vaikka omaan harrastukseen. Kehu miestäsi niissä jutuissa missä hän on hyvä (esim lapsen kanssa), koita vähän aikaa mennä miehen mielen mukaan, älä sano että täytyy "keskustella". Katso puolisen vuotta miten reagoi ja alkaako tekemään aloitetta suhde-asioihin. Seitsemäs yhteinen vuosi on kuulemma sellainen "kriisailuvuosi", lisäksi eka lapsi niin sekin voi vaikuttaa mieheen.

 

[aloittaja ansku]

No onko tuossa enää mitään järkeä? Sitkutatte ja kidutatte toisianne piinaavassa suhteessa vain jonkun typerän periaatteen vuoksi? Heitätte hukkaan oman arvokkaan elämänne? Ja lopulta pilaatte lapsennekin. Malliahan te hänelle annatte.

Nyt vasta ajattelin koko periaatetta kun aloin miettimään. En siis ole ajatellu päässäni että sen takia jatketaan.

Aloittaja on samankaltaisessa tilanteessa kuin moni synnytyksenjälkeistä masennusta potevan naisen mies. Voiko miehellä olla vastaavia oireita - miksi???
.

En usko sitäkään että olisi masentunut, koska välinpitämättömyys koskee vain minua.

Epäilisin, että tuo 1v esikoinen on se osatekijä, että sinusta tuntuu tuolta. Luultavasti hieman suurentelet mielessäsi tuota miehen välittämisasiaakin. Pyrkisin vaan sinuna lähenttmään miestä, vähentämään motkottamista ja katsomaan missä ollaan kun lapsi 3v. Ajattele haluaisitko itse viettää aikaa sellaisen henkilön kanssa, jollaisena itsesi nyt kuvailet? Hyvää ruokaa, keoeitä keskustelunaiheita, leffa kotisohvalla ja jotain herkkua on se sitten irtokarkkia tai juustoja sekä viiniä, viettelet miehes ja rakastelette. Et sitte ite aattele välittämisjuttuja, kun ootte paljon kahden kesken romanttisesti ja intiimisti, ja mies näyttää välittämistään spontaanimmin.

Kiitos vastauksesta mutta en ymmärrä miten lapsi saa minut tuntemaan näin? Ei lapsen kanssa ole vaikeaa tai muuta sellaista. Ja ymmärrän pointtisi että kiva ilta saattaisi auttaa.. MIKÄLI tilanne ei olisi jo näin paha. En voi keksiä meille leffailtaa tai istua hänen naamalleen jos emme saa mitään puhuttua. Jos ehdotan hän tuskin edes vastaa, enkä voi vain alkaa yksikseni sellaista järjestämään.

Ja kyllä sen verran odotan toiselta myös että voisi käyttäytyä minua kohtaan kun ihminen ennenkuin harrastan seksiä.

Jos minä näkisin mieheni tälläisenä, että hänellä on paha olo ja hän itkisi.. niin kyllä minä häntä lohduttaisin. En ymmärrä minkälainen minä nyt olen kun ei kanssani voi viettää aikaa? Mitä oikein tarkoitit?

Kiitos kuitenkin yrityksestä.

 

[aloittaja ansku]

[QUOTE="Wieras";29604766]Sellasta se on, pikkulapsiaika. Koita kestää ja anna miehen olla välillä rauhassa.[/QUOTE]

Aijon koittaa tätä. Annan herran olla ihan itsekseen ja keskityn muihin asioihin sillä aikaa. Kiitos tästä.

 

[aloittaja ansku]

[QUOTE="mies";29604791] Kylmässä suhteessa spontaanius, jota tuo vaatii pohjalle, häviää. En minäkään jaksaisi rakastella naista, joka käyttäytyisi ap:n miehen tavoin. Seksuaalisuus vaatii leikkiä, itsen hyvää oloa.
.[/QUOTE]

No näinpä. Eipä tee ihan mieli heti ryhtyä hommiin kun toinen on niin kylmä.

 

[aloittaja ansku]

Anna miehelle nyt hieman aikaa ja tilaa. Keskity enemmän vaikka omaan harrastukseen. Kehu miestäsi niissä jutuissa missä hän on hyvä (esim lapsen kanssa), koita vähän aikaa mennä miehen mielen mukaan, älä sano että täytyy "keskustella". Katso puolisen vuotta miten reagoi ja alkaako tekemään aloitetta suhde-asioihin. Seitsemäs yhteinen vuosi on kuulemma sellainen "kriisailuvuosi", lisäksi eka lapsi niin sekin voi vaikuttaa mieheen.

Vaikeaa tulee olemaan mutta yritetään! Ei kai voi oikein menettääkkään mitään. Kiitos.