MIes ei suostu jäämään lasten kanssa yksin

[Umpisolmussa]

En pääse mihinkään muuten kuin esikoisen päikkäriaikaan tai iltakahdeksan jälkeen kun esikoinen nukkuu. MIes kyllä menee, ja sen sallinkin hänelle, omia juttujakin pitää olla mutt hän ei kuulema voi jäädä kahden kanssa kotiin kun ei hermot kestä jos molemmat sattuu itkeen yhtaikaa. Ei siis mikään väkivaltainen olo tms, tarkoittaa kai tuolla hermojen menemisellä avuttomuuden tunnetta tms... Vauva on nyt 5vkoa eli mun menot ei vielä olis mitään pitkäkestosia kun imetän, tunnin parin enkille tai kauppaan yksin tahtoisin joskus mut ei, aina pitää ottaa toinen lapsi mukaan. Esikoinen on 1,5v. Yritän puhua asiasta että kai hän sitten suostuu kun lapset kasvaa jne jne mut ei. Hän on sitä mieltä et mun pitää ottaa toinen aina mukaan tai viedä hoitoon mummolaan. Mä oon niin umpisolmussa tän asian kanssa. Oon yrittäny sanoa et hänen kalareissut ym on ihan ok, mut eihän hänkään aina ota toista lasta mukaan niin pakkohan hänen on mullekin antaa omia hetkiä. Yhden lapsen kanssa hän jäi usein kotiin mun harrastusten ajaks ja ei tällasta ongelmaa ois voinu kuvitellakaan tulevan. Mulla on sellanen olo et elämän loppuelämäni vankilassa! En mä voi mun äitiä varata joka viikko meille jos alan taas harrastaa spinningiä, harkat kaks kertaa viikossa klo 18 joka on esikon pahin iltakiukku aika... Mä tuun hulluks, tää asia vaivaa mua eikä tästä enää voi keskustella, menee aina tappeluks... Mitä mä teen??

 

[Huuhkajatar]

Käske miehen kasvaa aikuiseksi! Kyllä joka isän pitää pärjätä lastensa kanssa, jollei niin ei ansaitse lapsiaan.

 

[tyy]

Ota jalkas ja mene. Karkaa vaikka sillä aikaa kun mies on vessassa eikä pysty estämään. Huikkaat vaan oven suusta että tulen tunnin päästä takaisin.

 

[vieras]

Sori, mä en tajua miksi kahden lapsen vanhempi ei pysty kahden lapsen kanssa olemaan. Menet harrastuksiisi ja jätät miehesi oman jälkikasvunsa kanssa. Pärjäät sinäkin kahden kanssa, ei kai miehesi sentään holhouksen alainen reppana ole?

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Aika venkulalta kuulostaa

 

[villiäinen]

Auttaa en osaa,mut jos lohduttaa niin meillä ihan sama juttu..kolme lasta vaan.

 

[Vastaus kuin apteekin hyllyltä]

Huono mies.

 

[Gluteus maximus]

Jos mies on lapsia kerta halunnut ja on täysin kykeneväinen niitä hoitamaan niin minä kyllä jättäisin hänet vaan lasten kanssa ja lähtisin. Ensin vähäksi aikaa ja sitten pidemmiksi ajoiksi. Ei se mies siitä huudosta kulu. Sano sille, että jos kumpikin alkaa kiljumaan niin menee vähäksi aikaa vaikka makuuhuoneeseen ja pistää oven kiinni.

 

[tuisku77]

Vaikka mies suuttuisikin NIIN TOTTAKAI SINÄ MENET YKSIN. Huomaa miehesikin pärjäävänsä, kun vaan jää. Tai sitten kumpikaan ei mene enää yksin...

 

[Sprite]

Vaikka mies suuttuisikin NIIN TOTTAKAI SINÄ MENET YKSIN. Huomaa miehesikin pärjäävänsä, kun vaan jää. Tai sitten kumpikaan ei mene enää yksin...

:attn:

 

[vieras]

Mä ehdottaisin ja kans tota et meet vaan ja huikkaat ovelta tulevas pian takasin, käyt vaikka aluksi vaan jonkun puolen tunnin kävelylenkin tai jotain muuta missä ei mee kovin kauaa.

 

[Kowalski]

Mies ei suostu?

No, älä kysy sen suostumusta. That's it.

 

[Hophopdabadaba]

Mun mies pelkäsi alkuun olla näiden kahden pienen kanssa kolmen, epäili vähän itseään ettei pärjää jos toinen alkaa kiukutella ja toinen huutaa nälkäänsä.
Juttelimme asiasta ja laitoin sitten esim. pienemmälle ruuan valmiiksi niin ettei tarvitse kuin mikrossa pyöräyttää ja olin aluksi vain puolisen tuntia pois.
Nykyisin voin käydä jo jumpassa ja kaupoissa jne yksin, hyvin pärjäävät.

Miehelle on vaan niin vaikeaa tunnustaa ettei pärjäisi ja että pelkää =)

 

[Ap.]

Mä en kanssa käsitä tätä juttua, mies on tosi hyvä isä muuten, huomaavainen ja ahkera ja kaikinpuolin kunnollinen ja rakastan häntä hirveästi ja antaa mun jäädä nukkumaan vkonloppuaamuisin jos vauva syöny toheesti yöllä, touhuu esikon kanss ym ym mut kai häntä sit jotenki vaan pelottaa, meijän suhteessa on se ongelma et ei oikein osata keskustella vaikeista asioista, aina menee tappeluks. En mä viittis tollai "karata", musta se on lapsellista mut niin on kyllä mieskin nyt jotenki tosi kakaramainen. Ja vauva jos itkee niin sen saa hiljaiseksi sylillä tai maidolla, oon pumpannu pakkaseen ja suostuu juoman pullosta ja oon sanonu et tarjoo esikoiselle vaikka rusinoita naposteltavaks, niitä rakastaa ja niiden avulla varmasti saa vauvan syötettyä ja sit voi jatkaa taas esikon kans touhuja.

Tää on kamala tilanne! Alan varmaan pikku hiljaa inhoon miestäni tän takia... Mulla hajoo aikaa myöten pää jos en pääse harrastamaan. Nytkin yritin jutella asiasta, et jos menisin leffaan ens viikolla yhden kaverini kans ni mies ei enää ees suostu kuunteleen, hermostuu ajatuksestakin, kommentti oli, et senkus meet, viedään poika(isompi) siks aikaa mummolaan. ÄÄLIÖ, mikä tässä voi olla näin vaikeeta!!!

 

[mies]

En haluisi olla kahden noin pienen kanssa mutta enpä olisi tehnytkään noin peräkkäin joten pakko vain opetella.

 

[dani]

No jo on vellihousu sulla ukkona!
Se on varmaan kuitenki ilomielin osallistunu siihen tekoprosessiin..?
Seuraavan kerran ku se ukkos suunnittelee jonnekki rientoihinsa lähtöä, sä annat sille kaksi vaihtoehtoa. Se joko ottaa toisen lapsista mukaansa, tai sitten jättää menemättä. Ne mukulat on yhdessä tähän maailmaan saatettu, niin yhdessä ne myös hoidetaan.
Vaihtoehtoisesti, siis jos se ukko sinne rientoihinsa haluaa itekseen päästä, se saa luvan vastavuoroisesti hoitaa lapsiaan ja päästää sut yksikseen.

Ja jos se itkee että "menee hermo.." niin sanot sille, että on syytä aikuisen miehen kasvattaa sietokykyään,tai lähtee ulkoruokintaan.
*ihmeellisiä hermokimppuja piipittäjiä "miehiä2 sitä maa päällään kantaa...*

 

[coatrack]

Jos et tohdi noin vain lähteä niin sano miehellesi että ottakoon hänkin aina sit toisen lapsista mukaan kun lähtee johonkin omaan juttuunsa, miksi sun pitäis pärjätä kahden kanssa jos hänenkään ei tarvitse.

 

[Ap taas]

En haluisi olla kahden noin pienen kanssa mutta enpä olisi tehnytkään noin peräkkäin joten pakko vain opetella.

Niinpä, me molemmat haluttiin lapset pienehköllä ikäerolla ja ihan suunniteltuja ovat molemmat lapset ja mies rakastaa heitä jne jne ei ongelmia ole ennen tätä ilmennyt. Yritin selittää et kyl muakin aluks hirvitti jäädä yksin mut kun on pari kertaa ollu niin sitä alkaa pärjäämään ja oon kannustanu ja kehunu etten vaan sättiny asiasta mut ei...

 

[AnniHelena]

Otan osaa. Mä tunnen vastaavan tapauksen, eikä äiti edes uskalla jättää lapsia miehelle kun se vaan jättää ne huutamaan Äiti tarvitsee siis AINA isovanhemmat apuun jos aikoo jonnekin ilman molempia lapsia.

 

[hei]

no mun mielestä ei kannata suhtautua niin jyrkästi kuin edelliset vastaajat. lempeästi mutta päämäärätietoisesti vähitellen totutat miehen olemaan kahden lapsen kans. pienihän toi esikoinenkin vielä on. ei se miehille niin helppoa aina ole. meilläkään ei mies ensin meenannut suostua mihinkään mutta laitoin hänet aluksi lasten kanssa ulos kun pienempi nukkui vaunuissa. siitä se sit pikkuhiljaa lähti. ei siihen tarvi suostua ettei koskaan äiti pääse yksin mihkään, muttaei mieheltä heti kannata vaatia samaa suoritusta kuin äidiltä, joka luultavasti on tottuneempi olemaan lasten kans... meillä imetin kuopusta 1,6v asti, joten se oli miehelle pelastus, en ollut koskaan pitkiä aikoja pois kerrallaan. nyt se vois jäädä lasten kans jo vaik viikonlopuks jos vaan ite lähtisin, lapset nyt 2 ja 5v

 

[Alkuper.]

Hän sanoo joka asiaan, et viedään hoitoon siks aikaa toinen, nytkin hän menee lauantaiksi kalaan niin sanoi etä voi viedä äidilleen isomman lapsen päiväks jos mä en jaksa. Näin pitäis siis toimia aina kun toisella on meno. Meillä on ihanat isovanhemmat lapsilla ja hoitoon ottavat mielellään mut en mä halua olla heistä niin riippuvainen ja joka kerta viedä hoitoon. Mies siis kumoaa mun "jos mun täytyy pärjätä niin sunkin täytyy"- teesin sillä, et veis hoitoon si jos yritän sanoa et kyllä me vanhemmat nyt ollaan ne ensisijaiset hoitajat ja viedään sitte hoitoon joskus kun halutaan kahdeneskistä aikaa...

Kuten nimimerkkini kertoo, niin umpisolmussa ollaan ja pahasti...

 

[Sprite]

Lapsellista tai ei, niin musta se olis vaan tehtävä. Siis kylmästi vaan jätettävä ukko niiden kahden kanssa kotiin.
Ukkos on ihan varmasti kykenevä siihen, todennäköisesti vaan pelkää ettei pärjää pienten kanssa.

Tilanne on mulle sinänsä tuttu, meillä on kaksi muksua 11kk ikäerolla. Ekaa kertaa kun ukko jäi niiden kanssa yksin, toinen jäi nukkumaan ja toinen leikkimään kun läksin kirpparille. Ukko sanoi pärjäävänsä, koska luotti siihen että vauva nukkuu koko sen ajan kun olen poissa.
Mutta kuinka ollakaan, vauva heräsi alle 30 min siitä kun olin lähtenyt.

Mieheltä tuli hieman hätääntynyt puhelu että "nää on molemmat hereillä, alahan tulla kotiinpäin jo".
En kuitenkaan mennyt suoraan kotiin. Kesti about tunnin tuosta puhelusta kun menin kotiin ja hyvinhän mies oli pärjännyt kun oli pakko.

Eikä se tuon jälkeen enää lasten kanssa yksinjäämistä pelännyt kun huomasi että todella pärjäsi niiden kanssa.

 

[AnniHelena]

Aika monella miehellä kyse on enemmäkin halusta kuin pärjäämisestä... ei välttämättä ap:n mutta mun tuttuni mies on vain yksinkertaisesti niin laiska ettei halua hoitaa kahta lasta ja sitten jos jää niiden kanssa, ei hoito todellakaan ole hyvää Todella lapsellinen tyyppi.