U
Umpisolmussa
Vieras
En pääse mihinkään muuten kuin esikoisen päikkäriaikaan tai iltakahdeksan jälkeen kun esikoinen nukkuu. MIes kyllä menee, ja sen sallinkin hänelle, omia juttujakin pitää olla mutt hän ei kuulema voi jäädä kahden kanssa kotiin kun ei hermot kestä jos molemmat sattuu itkeen yhtaikaa. Ei siis mikään väkivaltainen olo tms, tarkoittaa kai tuolla hermojen menemisellä avuttomuuden tunnetta tms... Vauva on nyt 5vkoa eli mun menot ei vielä olis mitään pitkäkestosia kun imetän, tunnin parin enkille tai kauppaan yksin tahtoisin joskus mut ei, aina pitää ottaa toinen lapsi mukaan. Esikoinen on 1,5v. Yritän puhua asiasta että kai hän sitten suostuu kun lapset kasvaa jne jne mut ei. Hän on sitä mieltä et mun pitää ottaa toinen aina mukaan tai viedä hoitoon mummolaan. Mä oon niin umpisolmussa tän asian kanssa. Oon yrittäny sanoa et hänen kalareissut ym on ihan ok, mut eihän hänkään aina ota toista lasta mukaan niin pakkohan hänen on mullekin antaa omia hetkiä. Yhden lapsen kanssa hän jäi usein kotiin mun harrastusten ajaks ja ei tällasta ongelmaa ois voinu kuvitellakaan tulevan. Mulla on sellanen olo et elämän loppuelämäni vankilassa! En mä voi mun äitiä varata joka viikko meille jos alan taas harrastaa spinningiä, harkat kaks kertaa viikossa klo 18 joka on esikon pahin iltakiukku aika... Mä tuun hulluks, tää asia vaivaa mua eikä tästä enää voi keskustella, menee aina tappeluks... Mitä mä teen??