Mies ei puhu, liitto kriisissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mies ei puhu mulle tuntemuksistaan. Selkeästi hänen mieltään painaa jokin asia (tai useampikin), mutta ei halua puhua minulle. Sanoo, ettei voi luottaa minuun. Puhumattomuus ruokkii negatiivista ilmapiiriä. Läheisyyttä (saati sitten seksiä) ei enää ole. Minulla ainakin on paha olla ja hirveä stressi asiasta.

Olen joskus riitojen yhteydessä sanonut miehelle rumasti, minkä vuoksi hän kokee, että olen mennyt liian pitkälle ja loukannut häntä tavalla, jota ei voi antaa anteeksi. En voi enää vetää sanojani takaisin, vaikka niin haluaisinkin, ja tämän olen sanonut myös miehelle. Ja toisaalta, myös hän on heitellyt riitojen yhteydessä ikäviä kommentteja minulle, mutta jotenkin en kykene suuttumaan niistä sanoista niin verisesti, että lakkaisin luottamasta häneen. Ymmärrän toki, että me ihmiset ollaan hyvinkin erilaisia... Kamala tilanne. Onko ero väistämätön?
 
joo, mun mielestä kanssa tässä täytyy vallita tietty tasa-arvo, niinkuin kakkonen sanoi. Sitten on kyllä niinkin, että olet saattanut osua miehen arkaan paikkaan sanoinesi, jolloin asia täytyy käsitellä ja sinun on osoitettava katumusta. Mutta miehen on valittava - joko hänen täytyy päättää uskaltaa puhua sen jälkeen kun olette opetelleet riitelemään turvallisemmin, tai hänen on lähdettävä. Noin ei voi loputtomiin jatkaa, tai sinusta tulee zombi. Tuo on liian julmaa.
 
joo, mun mielestä kanssa tässä täytyy vallita tietty tasa-arvo, niinkuin kakkonen sanoi. Sitten on kyllä niinkin, että olet saattanut osua miehen arkaan paikkaan sanoinesi, jolloin asia täytyy käsitellä ja sinun on osoitettava katumusta. Mutta miehen on valittava - joko hänen täytyy päättää uskaltaa puhua sen jälkeen kun olette opetelleet riitelemään turvallisemmin, tai hänen on lähdettävä. Noin ei voi loputtomiin jatkaa, tai sinusta tulee zombi. Tuo on liian julmaa.

Olen tosissani yrittänyt selvittää asioita. Pyytänyt anteeksi (ja tarkoittanut sitä), pyytänyt miestä purkamaan tuntojaan useaan otteeseen, sanonut, että kuuntelen kyllä. Olen koittanut perustella sanomisiani, ja myös painottanut, että vihaisena tulee sanottua paljonkin sellaisia asioita, mitä ei pitäisi. Totta kai tajuan myös sen, että miehellä on oikeus suuttua ja pettyä minuun, mutta jos meinataan olla yhdessä, en ymmärrä, miksi hän ei voi selvittää kanssani näitä asioita. Ehkä ne eivät parane välittömästi, mutta kuinka paljon minun täytyy antaa hänelle aikaa ja kärvistellä tässä. :( Kuitenkaan en ole pettänyt tai tehnyt muuta sellaista, mikä (minun mielestäni) olisi selkeää luottamuksen rikkomista, ja minkä korjaamiseen ei välttämättä auttaisi aikakaan.

Muutoin ihanasta ja hyvästä miehestä on tullut tuolla käytöksellä kuin paha painajainen, tuntuu, että voimani ovat jo liian lopussa. Kotona on ihan hirveää olla. :(
 
[QUOTE="vieras";28178749]Olen tosissani yrittänyt selvittää asioita. Pyytänyt anteeksi (ja tarkoittanut sitä), pyytänyt miestä purkamaan tuntojaan useaan otteeseen, sanonut, että kuuntelen kyllä. Olen koittanut perustella sanomisiani, ja myös painottanut, että vihaisena tulee sanottua paljonkin sellaisia asioita, mitä ei pitäisi. Totta kai tajuan myös sen, että miehellä on oikeus suuttua ja pettyä minuun, mutta jos meinataan olla yhdessä, en ymmärrä, miksi hän ei voi selvittää kanssani näitä asioita. Ehkä ne eivät parane välittömästi, mutta kuinka paljon minun täytyy antaa hänelle aikaa ja kärvistellä tässä. :( Kuitenkaan en ole pettänyt tai tehnyt muuta sellaista, mikä (minun mielestäni) olisi selkeää luottamuksen rikkomista, ja minkä korjaamiseen ei välttämättä auttaisi aikakaan.

Muutoin ihanasta ja hyvästä miehestä on tullut tuolla käytöksellä kuin paha painajainen, tuntuu, että voimani ovat jo liian lopussa. Kotona on ihan hirveää olla. :([/QUOTE]

Varo, ettei käy niinkuin Tyrnävällä. Pelle poltti lapsensa.
 
[QUOTE="vieras";28178661]Mies ei puhu mulle tuntemuksistaan. Selkeästi hänen mieltään painaa jokin asia (tai useampikin), mutta ei halua puhua minulle. Sanoo, ettei voi luottaa minuun. Puhumattomuus ruokkii negatiivista ilmapiiriä. Läheisyyttä (saati sitten seksiä) ei enää ole. Minulla ainakin on paha olla ja hirveä stressi asiasta.

Olen joskus riitojen yhteydessä sanonut miehelle rumasti, minkä vuoksi hän kokee, että olen mennyt liian pitkälle ja loukannut häntä tavalla, jota ei voi antaa anteeksi. En voi enää vetää sanojani takaisin, vaikka niin haluaisinkin, ja tämän olen sanonut myös miehelle. Ja toisaalta, myös hän on heitellyt riitojen yhteydessä ikäviä kommentteja minulle, mutta jotenkin en kykene suuttumaan niistä sanoista niin verisesti, että lakkaisin luottamasta häneen. Ymmärrän toki, että me ihmiset ollaan hyvinkin erilaisia... Kamala tilanne. Onko ero väistämätön?[/QUOTE]

toki nyt tuntuu siltä että ero on väistämätön,mutta näin ei ole.

olette ns. kielteisessä kehässä jossa molempien käytös ruokkii toisen käytöstä! miehen puhumattomuus tuntuu sinusta ahdistavalta-> jolloin painostat lisää-> mies pakenee enemmän-> joka lisää sinun pahaa oloasi->koetat saada häneltä mitä tarvitset->mies vetäytyy lisää.

*Valtataistelua voi syntyä näennäisesti pienistä asioista*

Itsenäistymisvaiheen aikana suhteen ruusunpunaiset sävyt saattavat muuttua tummanpuhuviksi. Ne puolet, joita ei ole voinut hyväksyä itsessään, voidaan heijastaa toiseen ja näin taistella niitä vastaan.

Kaikilla pareilla löytyy joitain asioita, joiden suhteen tunnutaan olevaan jumissa, ikuisessa vastakkainasettelussa. Toinen haluaa lapsen, toisen mielestä hetki on aina väärä. Toinen on ikuinen myöhästelijä, kun taas toiselle on kunnia-asia olla aina ajoissa.

Näiden ikuisuusongelmien takaa löytyy joku täyttymätön tarve tai unelma, joka ei ole tullut ilmi. Kun kädet puristuvat nyrkkiin, on tärkeää ryhtyä selvittämään, mikä on asian todellinen ydin, mitä seikkaa näkyvissä oleva riidan aihe ilmentää.

googleta: kirkon perheasiain neuvottelukeskus

sieltä löydät parisuhdeterapeuttien yhteystiedot! usko tai älä mutta sinne kannattaa mennä! aukee miehen silmät sille kuinka loukkaavaa puhumattomuus voi olla!

mies todennäköisesti ajattelee että yrittää pelastaa liittonne vaikenemalla,että sillä tavalla ei ruoki riitoja, mutta on kyllä siinä täysin väärässä

Vinkkejä elävään ja hyvinvoivaan parisuhteeseen - Väestöliitto
 
siitä seuraa 100% varmuudella ero. Itse yrittäisin puhua miehen kanssa ja jos se ei onnustuisi niin laittaisin paperit eteenpäin koska miksi kärsiä suhteessa joka johtaa eroon kuitenkin.
 
[QUOTE="vieras";28178661]Mies ei puhu mulle tuntemuksistaan. Selkeästi hänen mieltään painaa jokin asia (tai useampikin), mutta ei halua puhua minulle. Sanoo, ettei voi luottaa minuun. Puhumattomuus ruokkii negatiivista ilmapiiriä. Läheisyyttä (saati sitten seksiä) ei enää ole. Minulla ainakin on paha olla ja hirveä stressi asiasta.

Olen joskus riitojen yhteydessä sanonut miehelle rumasti, minkä vuoksi hän kokee, että olen mennyt liian pitkälle ja loukannut häntä tavalla, jota ei voi antaa anteeksi. En voi enää vetää sanojani takaisin, vaikka niin haluaisinkin, ja tämän olen sanonut myös miehelle. Ja toisaalta, myös hän on heitellyt riitojen yhteydessä ikäviä kommentteja minulle, mutta jotenkin en kykene suuttumaan niistä sanoista niin verisesti, että lakkaisin luottamasta häneen. Ymmärrän toki, että me ihmiset ollaan hyvinkin erilaisia... Kamala tilanne. Onko ero väistämätön?[/QUOTE]

Varmaan tuo että olet riitojen yhteydessä sanonut sellaisia asioita mitä hän ei kykene antamaan anteeksi, mennyt liian henkilökohtaisuuksiin tai sanonut asiat sellaisella tavalla/äänensävyllä että miehestäsi on tuntunut että olet ollut tosissaan asiassa.
Tätä koettaisin hyvitellä kunnolla jollakin tapaan, pelkkä anteeksianto ei välttämättä enää riitä jos on loukanut toista erittäin syvästi. Sinun kannattaa kuunnella oikeasti mitä miehesi sinulta haluaa, jos sanoo että jätä rauhaan, jätä silloin rauhaan. Mene hetki miehen halujen ja toivomusten mukaan.
Luottamusta ei heti saa takaisin, siinä ratkaisee teot.

Oletteko ottaneet etäisyyttä toisiinne? esim vkl olleet erossa, pieni välimatka saattaisi antaa asioihin uutta näkymystä.
Jos haluatte suhteenne se vaatii muutoksia.
 
Ollaan oltu myös erillämme (juurikin viikonlopun verran, kun ollaan oltu tahoillamme reissussa), mutta erossaolo ei saanut minua tuntemaan esimerkiksi ikävää. Olin pikemminkin helpottunut, kun sain olla yksin. Kotiinpaluu ja miehen näkeminen tuntui ahdistavalta ja ikävältä. :(

Jos välillämme ei ole luottamusta, eikä sitä saada takaisin, mielestäni ero on ainoa vaihtoehto. Tietysti toivon, että mies pystyisi pikkuhiljaa taas luottamaan, mutta jos niin ei ala tapahtua, en näe suhteella tulevaisuutta. Ainakin minun mielestäni luottamus kuitenkin on kaiken pohja. Tuntuu, niin kuin roikkuisi löysässä hirressä. Ei oikein tiedä, mitä mies nyt todella haluaa. Kysyin muun muassa erosta, niin vastasi "niin... en tiedä haluanko enää olla yhdessä". Okei, varmasti avioliiton aikana tuntuu monestikin siltä, ettei haluaisi olla enää yhdessä, mutta siinä juuri se tahto ratkaisee. Jos tahtoa ei ole, niin silloin ei taida olla avioliittoakaan - ainakaan kovin hyvää.

Olen jo henkisesti valmistautunut eroon.
 

Yhteistyössä