Mies ei koskaan tee meillä ruokaa, aina tulee valmiiseen pöytään

No kehtas tänään "valittaa" siitä että teen taas jauheliharuokaa. Tosi inhottavaan sävyyn sanoi. Sanoin että herra voi ihan itse sit hoitaa ruokkimisensa ja tein itselleni sellaista mistä mies ei varmana tykkää. Mitä tekee mies, sanoo että hän lähtee hakemaan itelleen kaupasta jotain ruokaa. OK. Mut mitäs se sieltä sit osti? No jauhelihaa ja teki itelleen jauhelihakastiketta

Hän ei siis ikinä kokkaa ja musta välillä tuntuu, ettei arvosta paskanvertaa sitä että mä teen hänelle aina ruoan, kehtaa arvostella mitä ruokaa tehdään jne. Jos ei kelpaa niin osaa varmaan ittensä ruokkia sitten jollain muulla ruoalla. No sekään ei kelpaa, vaan tekee sitten just sitä ruokaa mitä tänäänkin alunperin ajattelin tehdä

En ole äiti hänelle.

 

[QUOTE="vieras";29063314]No kehtas tänään "valittaa" siitä että teen taas jauheliharuokaa.
- - -
Mut mitäs se sieltä sit osti? No jauhelihaa ja teki itelleen jauhelihakastiketta.[/QUOTE]

 

Olipas typerä otsikko, kun kukaan ei edes lue =(

 

Meillä minä teen kaikki ruoat. Jos en ole paikalla, mies hommaa valmisruokaa itselleen. Ei hänen nälkä jää, vaikka en olisikaan tässä hyysäämässä koko aikaa, eikä meillä riidellä asiasta. Mutta mullapa on ristinä anoppi (joo, oikein klassikko) joka taannoin esitti, että voitaisiin lähteä lähisuvun kesken kerran ravintolaan syömään.

Mieheni ei olisi ehtinyt mukaan, hänellä oli töitä. (Hän tekee työtä täällä kotona). Seurauksena mua ja lapsia ei haettukaan mukaan ravintolareissuun, ja kun ihmettelin tätä, kävi ilmi, että anopin mukaan minä en olisi voinut lähteä, kun kuka sitten olisi kokannut miehelleni? Mun siis piti jäädä reissusta pois ruokkimaan hänen poikaansa.

Mulla ei siis mies mäkätä ruoka-asioista vaan sen äiti.

 

mua ei yhtään haittaa et joudun kokkaamaan, jos mies arvostaisi sitä. Tää kaikki kertoo siitä ettei se arvosta. Itkee ku mikäkin pikkulapsi "taas tätä, yhyyy"

 

Meilläkään ei mies ole tähän asti juuri mitään ruokaa "osannut" tehdä, eli mun kokkausten varassa on oltu. Ei tuo ikinä valita ja kaikki sille kelpaa, mutta se välillä ärsyttää, ettei juuri koskaan osaa sanoa, mitä haluais syödä. Aina mun tyhjästä päästä revitään ne ruokaideat. (No nyt se on onneksi alkanut vähän itsekin opetella jotain laittamaan, vanholla päivillään! )

 

[QUOTE="aapee";29063360]mua ei yhtään haittaa et joudun kokkaamaan, jos mies arvostaisi sitä. Tää kaikki kertoo siitä ettei se arvosta. Itkee ku mikäkin pikkulapsi "taas tätä, yhyyy"[/QUOTE]

Sano sille, ettei ole pakko syödä, jos ei kelpaa. Ja pyydä, että se tekee teille viikon ruokalistan ihan ensi töikseen.

 

Mä teen yleensä meillä ruoat mutta mies kysyy aina voiko auttaa ja auttaakin. Syy miksi mä kokkaan useammin on yksinkertaisesti se että tykkään ruoanlaitosta älyttömästi. Tänään mies teki ruoan ja ihan omasta halustaan ja oma-aloitteisesti. Mun mielestä näin pitäisi ollakin enkä jaksais katsella sellaista miestä joka ei tekis mitään ja valittais vielä päälle, ei vetelis

 

Meillä tapahtui jonkin sortin ihme kolmenkympin kynnyksellä. Mies, joka ei aimmin laittanut mitään ruokaa, ryhdistäytyi ja alkoi tekemään keittoja ja muita arkiruokia. Hienompiakin juttuja tekee satunnaisesti. Kaiken aina tarkasti ohjeen mukaan , ei osaa "säveltää", mutta se ei haittaa. Olen tosi tyytyväinen, että nyt ruuanlaittovastuu jakaantuu noin puoliksi. Perusjärjestely on usein se arki-iltoina, että toinen vie lasta/lapsia harrastuksiin ja toinen laittaa ruuan.

 

Meillä vaimo tulee melkein aina valmiiseen pöytään. Eikä oikein kelpaa pasta, eikä riisi, eikä kinkkiruoka, tai thai.Yhdessä laittaminen on vähentynyt senkin takia, että ei siedä mitän neuvontaa, vaikka kuinka rakentavaan sävyyn yrittää jotain vaikka veitsenkäyttöä, kypsynnystekniikoita jne neuvoa, niin herne nenässä heti.

 

 

Kai kuittasit tuosta jauhelihakastikkeesta sille Että teit sitte jauhelihasta taas...

 

Myös meillä mies tulee valmiiseen pöytään, ja jos olen joskus poissa tekemästä ruokaa, hän hakee itselleen ja pojille pizzat tai hamppariaterian. Hän kyllä aina silloin tällöin muistaa olla kiitollinen siitä, että jaksan yksin kokkailla. Ja asia on minulle ihan ok, koska tykkään ruoanlaitosta. Joskus tosin nirsojen lasten vuoksi on vähän tuskastuttavaa pohtia, mikä mahtaa kelvata koko perheelle.

 

Sanoppas miehelle, että ensi viikolla on sitten sun ruoanlaittovuoro.

 

Meilläkin mies istuu valmiiseen pöytään. Oon himo kokkaaja ja muuntelen perusreseptejä ja kokeilen sekaan aina jotain uutta ainesta . Vanhasta tulee uutta, kun rohkeesti kokeilee ja muuntelee. Mies ei ole valittanu ruoasta koskaan ja aina vetää hyvällä halulla isoja annoksia. Kehuu sitten jälkeenpäin, että pakko ottaa lisää, kun on, niin hyvää ruokaa . Soveltakaa, muunnelkaa ja kokeilkaa rohkeesti uusia makuja, voin nimittäin kertoo, että tuskin ruoasta sen jälkeen naputetaan . Mua ei haittaa vaikka mies ei tee ruokaa. Nautin itse ruoan laittamisesta ja olis aika orpo olo jos en kokkais, on eräänlainen henkireikä tuo kokkaaminen mulle .

 

Olin suhteessa miehen kanssa joka söi aina koko tilini. Viiden vuoden ajan. Pääsin onneksi tästä saamattomuudesta eroon ja nykyään jää kuukaudessa tonni ylimääräistä käteen millä saan tehtyä lasten kanssa vaikka mitä. Siinäpähän nyt elää eines ruoka roskiensa ympäröimänä kun ei muutenkaan osannut kokata mitään. Olin hänelle vain äiti hahmo. xD Kannattaa suosiolla lähteä pois tällaisten kiittämättömien luota. En nyt syyllistä tällä vain miehiä vaan on niitä samanlaisia naisiakin.

 

Sitä saa mitä tillaa!

 

Mitäköhän sulle kuuluu? Ei oo naista näkyny!



Ap:lle: Olet varmaan jo saanut selvitettyä kokkikisan?

 

jos tuo kerran elannon niin mitä kettua valitat, tarviiko kaikki vaihtaa päittäin hommissa. ei koskaan= kerran viikossa kokkaa (lue laittaa ruuan)

 

Myös meillä mies tulee valmiiseen pöytään, ja jos olen joskus poissa tekemästä ruokaa, hän hakee itselleen ja pojille pizzat tai hamppariaterian. Hän kyllä aina silloin tällöin muistaa olla kiitollinen siitä, että jaksan yksin kokkailla. Ja asia on minulle ihan ok, koska tykkään ruoanlaitosta. Joskus tosin nirsojen lasten vuoksi on vähän tuskastuttavaa pohtia, mikä mahtaa kelvata koko perheelle.

tuo on varmaan jo muuttunut?

 

ruuanlaitto on vaimoväen toiseksi tärkein tehtävä

 

ruuanlaitto on vaimoväen toiseksi tärkein tehtävä

Juu. Syöminen on tärkein.


-Ku muuten tulee nälkäkiukku ja sitä ei jaksa kukaan.