Mies ei halua seurustella, mitä ajatella tästä?

[vierailija]

Ollaan tapailtu parin kuukauden ajan ja oltu myös intiimisti. Mun on helppo ihastua ja rakastuakin ja niin tapahtui. Mies toppuutteli. En ole painostanut seurusteluun mutta halusin kyllä tietää syyt miksi emme voineet aloittaa seurustelua mutta tapailu intiimisine kanssakäymisineen kyllä käy.
Mies kuulemma haluaa olla täysin varma että seurustelu ei epäonnistu ja haluaa pitää jalat maassa. On hän ollut ihastunut minuun, rakastuminen kuulemma ei niin helposti käy.

Minä en oikein tajua tätä kuviota? Mikä mä olen tälle miehelle muuta kuin kokeilukappale josta pitää varmistua ennenkuin voi seurustella julkisesti, ettei häpäisisi epäonnistumisella itseään toisten silmissä?!!!

Mun tunteet kyllä lopahti monenkin syyn takia, yksi suurimmista on tämä järkeistäminen ja toppuuttelu. Voiko mun tunteet tästä edes enää alkaa elämään? Olen pettynyt.

 

[Mörköäiti]

Olen varmaan väärältä vuosikymmeneltä, mutta miten seurustelu eroaa tuosta, mitä teillä on ollut?

Sinänsä minusta kuulostaa vaivalloiselta, jos pitää alkaa keskustella viikkokausia siitä, seurustellaanko tai voidaanko seurustella ja miksi seurustellaan tai miksi ei seurustella. Eikö asiat menisi luontevasti vaan niin, että jos kumpikin on kiinnostunut toisesta, niin tapaillaan ja ollaan yhdessä ja tehdään, mikä kummankin mielestä tuntuu mukavalta?

 

[vierailija ap.]

Olen varmaan väärältä vuosikymmeneltä, mutta miten seurustelu eroaa tuosta, mitä teillä on ollut?

Sinänsä minusta kuulostaa vaivalloiselta, jos pitää alkaa keskustella viikkokausia siitä, seurustellaanko tai voidaanko seurustella ja miksi seurustellaan tai miksi ei seurustella. Eikö asiat menisi luontevasti vaan niin, että jos kumpikin on kiinnostunut toisesta, niin tapaillaan ja ollaan yhdessä ja tehdään, mikä kummankin mielestä tuntuu mukavalta?

Ihmettelen itsekin miten seurustelu eroaa tästä mitä meillä on ollut. Minusta tämä on jo seurustelua mutta miksi sitä ei voi kutsua seurusteluksi?! Haluaako mies jotenkin huijata itseään että jos tämä ei esim. onnistu niin ei tarvitsisi ajatella tai sanoa kellekään että se seurustelu päättyi.

Nythän kun emme seurustele, se tarkoittaa sitä että emme virallisesti siis seurustele. Miehellä ei ole naisystävää, tyttöystävää tai mitään muiden silmissä. Hänen ei tarvitse siis esitellä minua kellekään eikä halua tulla esitellyksi miesystävänäni koska emme "seurustele".

Kyllä mua tämä loukkaa jonkin verran tai itseasiassa varmaan paljonkin vaikka olen yrittänyt painaa sen taka-alalle. Olen ikäänkuin miehen tahdon armoilla. Mitä se tällainen epämääräinen yhdessä oleminen on?!

 

[vierailija878787]

Minkä ikäisiä olette? Oletteko tehneet yhdessä matkoja tms seurustelujuttuja?

 

[vierailija ap.]

Minkä ikäisiä olette? Oletteko tehneet yhdessä matkoja tms seurustelujuttuja?

Ollaan ihan reilusti aikuisen ikäisiä, lähellä keski-ikää. Molemmilla erot takana ja lapsia.

En tiedä mitä tarkoitat matkoilla? Ei olla mitään pitkiä matkoja tehty mutta ollaan käyty joissain paikoissa kyllä ja vietetty aikaa yhdessä. Emme lasten takia pysty tapailemaan kovin tiheään.

 

[vierailija]

Uskon että mies ei vaan oo tarpeeksi kiinnostunu susta. Ei halua aloittaa "vakavampaa" suhdetta, mutta hauskanpito (yhdessäolo, seksi) kelpaa.

 

[vierailija ap.]

Uskon että mies ei vaan oo tarpeeksi kiinnostunu susta. Ei halua aloittaa "vakavampaa" suhdetta, mutta hauskanpito (yhdessäolo, seksi) kelpaa.

Oikeasti uskon kyllä että hän ei ihan kevein perustein lähde seksiäkään harrastamaan. On tosiaan kovin harkitsevainen tyyppi ja selkeästi tarkkailee millainen olen luonteeltani jne.

Mutta totta tuo, että ei vaan ehkä ole tarpeeksi kiinnostunut musta. Sen olen jo huomannutkin tai sitten olen tulkinnut kaiken väärin.

Emme esim. suutele. Hellyyttä on vähän. Mies on enemmän kiinnostunut omista jutuistaan joista puhuu. Aluksi vaikutti kyllä kiinnostuneelta mutta nyt jos olen selvästi kannustuksen, lohdutuksen tarpeessa niin yksin jään.

Puhukaa mulle järkeä! Pahalta vaan tuntuu kun aluksi kaikki näytti niin loistavalta

 

[vier]

Itsellä oli juuri samanlainen tilanne mutta olin tuon miehen kengissä. Todellisuudessa en halunnut olla juuri tämän henkilön kanssa koska hänestä tuli sellaisia piirteitä esiin joista en pitänyt. Odotin, josko piirteet olisivat lakanneet ärsyttämästä sitä mukaan kun tunteita tulee enemmän, mutta kävikin niin, että tunteet laantuivat sitä mukaan kun aikaa vietti tämän henkilön kanssa ja asiat ärsyttivät vaan enemmän. Ehdin kuitenkin jo tunteitani tälle henkilölle hehkuttamaan kun aluksi tuntui oikeasti siltä, myös hän oli ehdottomasti minuun enemmän rakastunut kuin minä häneen. Mutta sitten huomasin etten sovikaan tämän henkilön kanssa oikeasti yhteen, asiat jotka hänessä ärsyttivät eivät olleet mitään vääränlaisia vaatteita, vaan esim se että huomasin ettei hän oikeasti kuuntele minua. Eli jouduin usein kertomaan asioita uudestaan ja se sitten näkyi kaikessa. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan hyvin, mutta ei hän loppujen lopuksi kuunnelutkaan. Ikävää koska kyseessä oli ihana ihminen ja hieno mies muuten mutta muitakin tälläisiä asioita huomasin vasta kun kunnolla tutustuin ja sanoin myös jotain epämääräistä etten pysty nyt seurustelemaan, koska olin kuitenkin itse varma päätöksestä enkä halunnut loukata menemällä henkilökohtaisuuksiin turhaan ja tiedän että hän olisi vaan hetken ollut parempi jos olisin saonut asioista, koska mm. tuo kuuntelun taito joko on tai ei ole enkä halua teennäistä kuuntelijaa. Ehkä sinussakin on sellainen piirre joka ei joka hetki näy ja mies tietää että sitä on joko kestettävä tai sitten lähdettävä ja nyt sitten katselee vaikka on erittäin todennäköisesti lähdössä.

 

[vierailija ap.]

Itsellä oli juuri samanlainen tilanne mutta olin tuon miehen kengissä. Todellisuudessa en halunnut olla juuri tämän henkilön kanssa koska hänestä tuli sellaisia piirteitä esiin joista en pitänyt. Odotin, josko piirteet olisivat lakanneet ärsyttämästä sitä mukaan kun tunteita tulee enemmän, mutta kävikin niin, että tunteet laantuivat sitä mukaan kun aikaa vietti tämän henkilön kanssa ja asiat ärsyttivät vaan enemmän. Ehdin kuitenkin jo tunteitani tälle henkilölle hehkuttamaan kun aluksi tuntui oikeasti siltä, myös hän oli ehdottomasti minuun enemmän rakastunut kuin minä häneen. Mutta sitten huomasin etten sovikaan tämän henkilön kanssa oikeasti yhteen, asiat jotka hänessä ärsyttivät eivät olleet mitään vääränlaisia vaatteita, vaan esim se että huomasin ettei hän oikeasti kuuntele minua. Eli jouduin usein kertomaan asioita uudestaan ja se sitten näkyi kaikessa. Hänen kanssaan pystyi keskustelemaan hyvin, mutta ei hän loppujen lopuksi kuunnelutkaan. Ikävää koska kyseessä oli ihana ihminen ja hieno mies muuten mutta muitakin tälläisiä asioita huomasin vasta kun kunnolla tutustuin ja sanoin myös jotain epämääräistä etten pysty nyt seurustelemaan, koska olin kuitenkin itse varma päätöksestä enkä halunnut loukata menemällä henkilökohtaisuuksiin turhaan ja tiedän että hän olisi vaan hetken ollut parempi jos olisin saonut asioista, koska mm. tuo kuuntelun taito joko on tai ei ole enkä halua teennäistä kuuntelijaa. Ehkä sinussakin on sellainen piirre joka ei joka hetki näy ja mies tietää että sitä on joko kestettävä tai sitten lähdettävä ja nyt sitten katselee vaikka on erittäin todennäköisesti lähdössä.

Kiitos tästä että jaoit oman kokemuksesi!

Meillä oli niin että tuo mies kertoi kyllä hyvin alussa että ei ala sitten kevyin perustein seurustelemaan, että hän harkitsee tarkoin ja painotti sitä että toivoi etten painosta sellaiseen.
Myöhemmin asia tuli puheeksi tarkemmin. Kysyin mm. mitä hän sillä painostamisella tarkoittaa. Kertoi esimerkin kuinka joku entinen naisystävä oli julistanut miehen miesystäväkseen kavereilleen ja kaikille, josta mies oli ilmeisesti hyvin suivaantunut.

Saan jotenkin tosi ristiriitaista viestintää välillä vaikka ollaan paljon keskusteltu kaikenlaista.
Meillä on niin ettei mies muista usein että olen jo jonkin asian kertonut. Ja jos kerron jotain mielestäni tärkeää, en saa siihen oikein mitään vastakaikua tai edes kommenttia ja se kyllä tuntuu pahalta.

Tämän hetken tuntemuksia en miehen osalta tiedä. Omalta osaltani tiedän että tämä ei näin toimi ja tunteeni hän onnistui kyllä hyvin tappamaan mm. loukkaamalla ja hermostumalla siihen että loukkaannuin, olen kuulemma liian herkkä eikä hän voi sitten olla oma itsensä jos ei voi sanoa mielipiteitään. Yhtälailla minä en voi olla oma itseni jos en saa olla herkkä ja loukkaantua asioista jotka oikeasti loukkaavat.

Koen myös miehen osalta jonkinlaista kontrollointia, enkä osaa olla vapaasti oma itseni. Hän huomauttelee paljon erilaisista asioista kun taas itse olen kannustanut ja kehunut paljon, en siis mielistelläkseni vaan olen sellainen ja teen sen aidosta sydämestäni.

 

[vierailija]

Mies ei halua seurustella sun kanssa, mutta pitää sut varalla seksin takia.

 

[vierailijattu]

Mies ei voi paljastaa, että tunteet sinua kohtaan ovat olemattomat ja että hän haluaa jatkaa tapailua vain saadakseen seksiä.

 

[vierailij]

Minä myös valitettavasti tiuskin paljon tälle josta kerroin, koska en osannut muutakaan ja purin isommat ärsytyksen kohteet pieniin asioihin. Kaikki miehet eivät kuitenkaan halua vain seksiä, en nyt tekisi siitä liian isoa numeroa.

 

[tuttua]

Mulla on ollut ihan samanlainen tilanne. Mies toppuutteli pitkään ja aloin itse olla turhautunut koska olin jo rakastunut. Meni yli puoli vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan.

Miehellä syy toppuutteluun oli aiemmat huonot naiskokemukset ja sanoi myöhemmin että ei ollut varma siitä että minä olen tosissani. Minulle oli aika raskasta kun luulin että toinen vaan pitää petikaverina ja alku oli muutenkin aika sekavaa. Mies tarvitsi vain aikaa saada omat ja mun tunteet selville.

Onneksi jaksoin olla kärsivällinen, ollaan nyt oltu kolme vuotta yhdessä ja molemmat ihan umpirakastuneita toisiimme

 

[vierailija]

Mulla on ollut ihan samanlainen tilanne. Mies toppuutteli pitkään ja aloin itse olla turhautunut koska olin jo rakastunut. Meni yli puoli vuotta ennen kuin alettiin seurustelemaan.

Miehellä syy toppuutteluun oli aiemmat huonot naiskokemukset ja sanoi myöhemmin että ei ollut varma siitä että minä olen tosissani. Minulle oli aika raskasta kun luulin että toinen vaan pitää petikaverina ja alku oli muutenkin aika sekavaa. Mies tarvitsi vain aikaa saada omat ja mun tunteet selville.

Onneksi jaksoin olla kärsivällinen, ollaan nyt oltu kolme vuotta yhdessä ja molemmat ihan umpirakastuneita toisiimme

Totuus on kuitenkin, että mies odotti että olisi saanut sen ykkövaihtoehdon...

 

[Toisenlainen kanta]

Mikä ihmeen pakkomielle on "seurustella"? Ite en ikinä ymmärtänyt miks ei vaan voi olla ja tapailla ajan kanssa? Olen 30v ja yläasteella seurustelin yhden kanssa ja se pelleily riitti, muiden kanssa olen vain tapaillut ennen aviomiestäni, jotenkin eroamisesta ei tule sellaista draamaa kun ei "virallisesti" seurustele. Eikä tartte selitellä kenellekkään. Voi vaan antaa olla. Nykyisen mieheni tapasin 19vuotiaana ja tapailimme 2vuotta ennenkuin aloimme seurusteleen ja sitten heti kyllä muutimme yhteenkin ja puoli vuotta niin kihloihin. Seitsemän vuotta ni menimme naimisiin ja pyöräytettiin parit mukelot, nuorin nyt 5kk. Hiljaa hyvä tulee

 

[hesu]

Minulla ollut vähän samanlainen tilanne,oltiin mutta sitten ei kuitenkaan oltu.Olimme kuin seurusteleva pari kaikinpuolin mutta sitten emme kuitenkaan seurusteltu. Rumasti sanottuna se oli sitten vain seksisuhde vähän niinkuin kavereiden kesken.Läheisyys,yhdessä tekeminen ja helppo puhua kaikesta toiselle silti seei ollut seurustelua vain hyvää seksiä hyvillä eduilla.
Nyt tapailen miestä jonka kanssa vähän sama tilanne

 

[vierailijaaas]

Mikä ihmeen pakkomielle on "seurustella"? Ite en ikinä ymmärtänyt miks ei vaan voi olla ja tapailla ajan kanssa? Olen 30v ja yläasteella seurustelin yhden kanssa ja se pelleily riitti, muiden kanssa olen vain tapaillut ennen aviomiestäni, jotenkin eroamisesta ei tule sellaista draamaa kun ei "virallisesti" seurustele. Eikä tartte selitellä kenellekkään. Voi vaan antaa olla. Nykyisen mieheni tapasin 19vuotiaana ja tapailimme 2vuotta ennenkuin aloimme seurusteleen ja sitten heti kyllä muutimme yhteenkin ja puoli vuotta niin kihloihin. Seitsemän vuotta ni menimme naimisiin ja pyöräytettiin parit mukelot, nuorin nyt 5kk. Hiljaa hyvä tulee

Miksi et tajua, että ihmiset on erilaisia. Mä en ikinä jaksaisi jotakin kahden vuoden tapailua, aivan naurettavaa pelleilyä mun mielestä. Nykyisen miehen kanssa tapasimme kaksi kertaa ja toisella kerran jälkeen homma oli jo seurustelua. Molemmille oli täysin selvää, että yhdessä halutaan olla eikä vain tapailla ja katsoa tuleeko hommasta mitään.

 

[äetimmeinen]

Yksinkeraisesti älä anna sille!

Olet typerä, kun menet harrastamaan seksiä miehen kanssa, johon sinulla ei ole pienintäkään sitoumusta. Totta kai mies ottaa mitä annetaan - pelkkä seksi käy hänelle varmasti hyvin. Sinä sen sijaan ihastut ja rakastut häneen samalla - ja särjet sydämesi.

Antamalla ei saa näissä tapauksissa. Pihtaa! Jos miestä ei kiinnosta muu kuin seksi, niin anna hänen mennä.
Löydät silloin paljon paremman, löydät miehen joka kykenee sitoutumaan

 

[Mörköäiti]

Miksi et tajua, että ihmiset on erilaisia. Mä en ikinä jaksaisi jotakin kahden vuoden tapailua, aivan naurettavaa pelleilyä mun mielestä. Nykyisen miehen kanssa tapasimme kaksi kertaa ja toisella kerran jälkeen homma oli jo seurustelua. Molemmille oli täysin selvää, että yhdessä halutaan olla eikä vain tapailla ja katsoa tuleeko hommasta mitään.

Mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla?

 

[äetimmeinen]

Mitä eroa on seurustelulla ja tapailulla?

Liekö tapailu kevyempää - ei olla sovittu vielä mitään, ei olla päätetty lyödä hynttyitä yhteen. Tapaillessa vasta katsellaan ja kuulostellaan... Seurustellessa ollaan jo pari.

 

[Mörköäiti]

Liekö tapailu kevyempää - ei olla sovittu vielä mitään, ei olla päätetty lyödä hynttyitä yhteen. Tapaillessa vasta katsellaan ja kuulostellaan... Seurustellessa ollaan jo pari.

Jotain tällaista ajattelinkin.
Mutta ei kai kukaan kahta vuotta jaksa tuolla lailla tapaila - luulisi, että jos ei aika pian selviä, onko tosissaan kiinnostunut ja vaikuttaako toinen itselle sopivalta, ei se pitempi tapailu asiaa muuta. Tosin itse en koskaan sopinut mieheni kanssa, että "nyt seurustellaan". Ei oikein tunnu aikuismaiselta sellainen sopiminenkaan. Ajattelen, että seurustelu syntyy luonnostaan kahden ihmisen välille, jotka ovat kiinnostuneet toisistaan ja haluavat olla yhdessä.

 

[vierailija ap.]

Yksinkeraisesti älä anna sille!

Olet typerä, kun menet harrastamaan seksiä miehen kanssa, johon sinulla ei ole pienintäkään sitoumusta. Totta kai mies ottaa mitä annetaan - pelkkä seksi käy hänelle varmasti hyvin. Sinä sen sijaan ihastut ja rakastut häneen samalla - ja särjet sydämesi.

Antamalla ei saa näissä tapauksissa. Pihtaa! Jos miestä ei kiinnosta muu kuin seksi, niin anna hänen mennä.
Löydät silloin paljon paremman, löydät miehen joka kykenee sitoutumaan

Halusin itsekin. Olen ollut pitkään puutteessa ja seksi teki kyllä hyvää. Oli mulla jo silloin tunteitakin ja mies oli myös ihastunut, et ei se ihan tunteetontakaan hommaa ollut vertaa joku ns. yhdenillan suhde.

Mä lähinnä nyt itse olen katsantokannalla, tunteeni joko kuoli tai tukahdutin ne. Pelataan sit samoilla korteilla jos vielä tapaillaan. Mä otan ilon minkä saan mutten sitoudu tunteillani sen enempää.

Se vaan tuli mieleen myös että tajuaakohan mies että jos me ei ns. seurustella niin olen siis vapaa kokeilemaan muitakin miehiä jos joku kiinnostava ilmestyy eteeni? Olisiko hän silloin vihainen tai suuttunut? Luultavasti. Mutta silloin se olisi hänen oma mokansa koska eihän hän halunnut kuin tapailla, ei siis sitoutua edes seurustelemaan. Mun mielestä seurustelukin on jo sitoutumista toiseen, että on varattu eikä muita katsella. Ja koska en siihen kelpaa niin pidän silmät auki jos tulee joku parempi vastaan.

 

[Happygirl-91]

Olen ollut ihan samassa tilanteessa, tiedän miten ikävältä tuntuu. Toisaalta et haluaisi painostaa ja tuoda sitä sitoutumattomuutta esille jatkuvasti, mutta sitten taas mietit sitä aina että milloinkohan hän jo sanoo haluavansa minut..? Seksin jälkeen odotin aina että nyt Se tulee, tai ainakin jtn tietoa mihin ollaan menossa, mutta ei mennyt niin.

On miehiä jotka haluavat tuntea todella hyvin ennen kuin seurustelevat, eikä Se johdu sinusta vaan he vaan "haluavat tietää mitä saavat" suhteessa.. Pahalta tuntuu odotella ja miettiä mitä minussa on vikana, mutta et tee mtn väärin!

Siinä ei ole mtn lapsellista sopia, että mikä jutun nimi on (tapailusuhde, seksisuhde, parisuhde) koska totta kai jokainen haluaa ja ansaitsee tietää mitä merkitsee toiselle ja missä vastaavasta kulkee rajat.

 

[Mörköäiti]

Siinä ei ole mtn lapsellista sopia, että mikä jutun nimi on (tapailusuhde, seksisuhde, parisuhde) koska totta kai jokainen haluaa ja ansaitsee tietää mitä merkitsee toiselle ja missä vastaavasta kulkee rajat.

Eikö ne rajat määrity enemmänkin sen mukaan, mitä se toinen merkitsee itselle? Eli jos itse on kiinnostunut ja ihastunut, ehkä jopa rakastunut, ei tapaile ja etsi enää muita. Vaikea kuvitella, että itse kävisin koskaan sellaista dialogia, jossa mietittäisiin, onko kyseessä seurustelu vai seksisuhde. Jotenkin tuntuu, että jos asia on epäselvä, ei juttu oikein toimi.

 

[Happygirl-91]

Eikö ne rajat määrity enemmänkin sen mukaan, mitä se toinen merkitsee itselle? Eli jos itse on kiinnostunut ja ihastunut, ehkä jopa rakastunut, ei tapaile ja etsi enää muita. Vaikea kuvitella, että itse kävisin koskaan sellaista dialogia, jossa mietittäisiin, onko kyseessä seurustelu vai seksisuhde. Jotenkin tuntuu, että jos asia on epäselvä, ei juttu oikein toimi.

Tästä ollaan keskusteltu sinun kanssa ennenkin Tuo viimeinen lause on äärimmäisen naiivi. Juttuko ei toimi, jos myönnät ettet voi lukea toisen ajatuksia? Ohhoh! Pitää erota omasta poikaystävästäkin kun meillä tulee jatkuvasti asioita joista kysyn ja hän minulta "mitä ajattelet..?" Ja silloin kun vuoropuhelu loppuu ja oletetaan toistemme ajatukset niin väärinkäsityksiä tulee!