Mies ei halua mua.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullista

Vieras
Oon raskaana ja mies vaan ei mua halua. Usein lähtee mukaan jos mä teen aloitteen mutta en viitdi tehdä enää koska haluisin että mies haluaa mua.
En suoraan sanottuna oo koskaan edes kuullut että mussa ois jotain haluttavaa, en tiedä mistä asioista se mussa pitää. Rakastaa kuitenkin kuulemma.
Niin monesti oon sanonut et tuntuu ettei se mua halua, ei halua koskea mut mikään ei muutu. :(
 
Sillä ei koskaan esim ala seisoa läheisyydestä, mun katsomisesta tms. Silloin vaan jos mä hyväilen suoraan jalkoväliä.
Itsetunto ei tahdo enää kestää.
 
[QUOTE="vieras.";29251167]no miksi olet sellaisen miehen kanssa johon et ole tyytyväinen?[/QUOTE]

Näimpä.
Omalla miehelläni ainakin seisoo kun jo pelkästään katsoo minua (ei tietystikään aina, mutta usein kyllä katsoo minua 'sillä silmällä'). Ja raskaanakin ollessani halusi, vaikka itselläni oli vähän epämukava olo suuren vatsan kanssa.

En pystyisi tilanteessasi aina tekemään noin suoraa aloitetta, tapauksessanne omassa suhteessani varmaan loppuisi seksielämä siihen.
 
Ihankun meidän elämästä! Ei meidän seksielämä ole ikinä mitenkään kauhean vilkasta ollut, mutta nyt.. Mies ei ole ensimmäistäkään aloitetta tehnyt koko raskausaikana, nyt menossa rv 24+1. Muuten meillä kyllä tosi hyvä suhde, mutta tämä nyt ahdistaa. Mulla hormoonit on taas saanu aikaan sen että haluttais enemmän kun normaalisti. V***aa kun tuota saa maanitella ja silti usein tulee pakit. itsetunto alkaa rapistumaan, vaikka TIEDÄN etten ole hullumman näköinen nainen. :(
 
En kestäis :(
Meillä mies on sellainen, et jos kuljen kotona vaikka t-paita ja pikkuhousut päällä ja kävelen hänen ohitseen, niin katseellaan seuraa alapäätäni tai peppuani :D
Tai jos kurkkaan sohvan alle pyllistäen tai vähän joku peppu vilahtaa niin toinen on heti ottamassa kiinni. Miten sun itsetunto kestää?
 
No oho. Oon meinannut kirjoittaa tästä samasta asiasta. Meillä sama tilanne. Otin asian puheeksi ja mies sanoi, että etenkin nyt kun synnytys on lähellä, se synnytyksen mielikuva on hänellä niin vahvasti päässä, ettei oikein tee mieli. Ja ylipäätään hänen on vaikea tuntea muhun seksuaalista vetoa, koska mä kannan sisällä meidän yhteistä lasta. Usko pois, että olen itkeny tätä asiaa. Jonkinlainen madonna-äiti-huora-syndrooma vai mikä se on. Että nyt, kun musta tulee äiti, en voi olla haluttava. Ai kun kiva. Mietinpähän vaan, että muutunko synnytyksen jälkeenkään haluttavaksi? Varmaan en, mun tisseistähän syö joku vauva ruokansa. Mies kertoi lukeneensa jostain, että miehilläkin hormonitasot muuttuvat, kun nainen on raskaana. Testosteronia vähemmän, siksi haluttaakin vähemmän.

Meillä ei ole myöskään ollut ihan ongelmaton seksielämä aiemminkaan. Miehellä ollut aiemmin yhdynnässä kipua, mikä varmasti vaikuttaa seksiin vieläkin, vaikkei enää ilmeisesti satukaan. Se on minulle hieman kysymysmerkki, onko mies ikinä nauttinut. Minäkään en uskalla tehdä asioita, koska pelkään satuttavani.

Mutta viikkoja kestäviä kuivia kausia on ollut muulloinkin kuin raskausaikana. Aina se johtaa siihen, että ei ole läheisyyttä oikein muutenkaan. Sikäli typerää, koska seksiä on muutakin kuin yhdyntää, mutta tämä on iso lukko, joka estää kaiken muunkin. Isoin kriisi, mitä meidän parisuhteeseessa on koskaan ollut. Sikäli ihme, että joku lapsikin on saatu aikaan. Mietin vain sitä, kuinka iso uhraus se lapsi sitten on. Milloin olen miehen silmissä taas nainen? Totta kai epäilen joskus sitäkin, olenko minä ikinä haluttava ollutkaan.
 
odotan esikoistamme, nyt menossa 35+0, seksiä ollut raskauden aikana 2x!! itsellä ollut koko raskauden ajan seksihimot kasvussa, nytkin näillä viikoilla haluttaisi rakastella. Mies ollut jo ennen raskauttakin sellainen että kerran kuussa riittää, toista naista sillä ei ole koska hyvä kun työpaikalla viihtyy, muut ajat on aina kotona, kerran vuodessa käy ulkona ilman mua. Mutta nyt raskauden aikana mies ei koske, ei puhu, ei pussaa ja noi kaksi kertaa on tullut mun anelustani/pyynnöstäni. Kroppa kasvanut 12 kiloa jo nyt ja tiedän sen olevan yksi asia mikä varmaan suorastaan oksettaa miestä. ( itse hyvin tarkka kropastaan/painostaan/salilla käymisestä/syömisestä). Eikä varmaan seksielämä tule helpottumaan kun vauva kotona eli itkun täyttämin silmin ajoittain joutuu miettimään eroamista, onko väärin miettiä eroa kun tietää että seksiä ei tule olemaan juuri ollenkaan vauvan ollessa elämässä?
 
Meillä ei ollut lainkaan seksiä esikoista odottaessa eikä ole ollut nytkään kun odotan toista lasta. Ensimmäinen lapsi syntyi koeputkihedelmöityksellä minun pahan hormonihäiriön vuoksi, ja toinen lapsi kun mies sai reseptin "sinisiin pillereihin". Muutenkin seksiä todella vähän, yleensä vain kesälomalla säännöllisesti ja sen lisäksi vain pari kertaa vuodessa. Itsellä on todella huono itsetunto, mikä vaikuttanee siihen, että en ole miehen silmissä haluttava ja seksin puute alentaa itsetuntoani lisää. Paha kierre siis. Mutta tarvitsemme toisiamme muuten, pystymme yhdessä selviytymään arjesta. Olen pettynyt mieheeni, koska hän ei halua minua. Mutta todennäköisesti myös minussa itsessäni on paljon vikaa ja koen, että se on oma vikani. Meillä on ikää kohta lähemmäs 40-vuotta, onneksi elämässä on muita tärkeitä asioita kuin seksi.

Jaksamista sinne. Itse jaksan ajatella elämänkaarta tässäkin asiassa. Ehkä kun lapset kasvavat ja työstressikin vähenee, ruuhkavuodet ovat ohi jne. uusi kipinä voi löytyä.
 

Yhteistyössä