No oho. Oon meinannut kirjoittaa tästä samasta asiasta. Meillä sama tilanne. Otin asian puheeksi ja mies sanoi, että etenkin nyt kun synnytys on lähellä, se synnytyksen mielikuva on hänellä niin vahvasti päässä, ettei oikein tee mieli. Ja ylipäätään hänen on vaikea tuntea muhun seksuaalista vetoa, koska mä kannan sisällä meidän yhteistä lasta. Usko pois, että olen itkeny tätä asiaa. Jonkinlainen madonna-äiti-huora-syndrooma vai mikä se on. Että nyt, kun musta tulee äiti, en voi olla haluttava. Ai kun kiva. Mietinpähän vaan, että muutunko synnytyksen jälkeenkään haluttavaksi? Varmaan en, mun tisseistähän syö joku vauva ruokansa. Mies kertoi lukeneensa jostain, että miehilläkin hormonitasot muuttuvat, kun nainen on raskaana. Testosteronia vähemmän, siksi haluttaakin vähemmän.
Meillä ei ole myöskään ollut ihan ongelmaton seksielämä aiemminkaan. Miehellä ollut aiemmin yhdynnässä kipua, mikä varmasti vaikuttaa seksiin vieläkin, vaikkei enää ilmeisesti satukaan. Se on minulle hieman kysymysmerkki, onko mies ikinä nauttinut. Minäkään en uskalla tehdä asioita, koska pelkään satuttavani.
Mutta viikkoja kestäviä kuivia kausia on ollut muulloinkin kuin raskausaikana. Aina se johtaa siihen, että ei ole läheisyyttä oikein muutenkaan. Sikäli typerää, koska seksiä on muutakin kuin yhdyntää, mutta tämä on iso lukko, joka estää kaiken muunkin. Isoin kriisi, mitä meidän parisuhteeseessa on koskaan ollut. Sikäli ihme, että joku lapsikin on saatu aikaan. Mietin vain sitä, kuinka iso uhraus se lapsi sitten on. Milloin olen miehen silmissä taas nainen? Totta kai epäilen joskus sitäkin, olenko minä ikinä haluttava ollutkaan.
