Toggle sidebar

Mies ei halua lapsia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Kertokaas hyvät palstalaiset mietteitänne tästä. Olen tutustunut ihanaan mieheen jonka kanssa vietämme päivittäin aikaa työn puolesta. Pikku hiljaa siitä alkoi kehkeytyä molemmin puoleinen ihastus. Alettiin jutella ja tutustua lisää. Sitten tuli puhetta suhteen aloittamisesta. Kävi kuitenkin myös ilmi että mies ei koskaan halua naimisiin eikä lapsia.

Itse haluan joskus naimisiin ja lapsiakin. "Hauskan" tilanteesta tekee se, että itselläni on diagnosoitu pco, eli raskatuminen on haasteellista muttei täysin mahdotonta. Nyt epäröin aloittaa tämän miehen kanssa suhdetta kun hän ei edes halua lapsia. Hän ei tiedä lapsettomuustaustastani. Toisaalta "lottovoitto" löytää mies jota ei lastensaanti kiinnosta missään vaiheessa, toisaalta taas satuttaa että itse haluaisin kyllä edes yrittää vaikka se haasteellista minulle olisikin .

Mitäpä mieltä olette? Kannattaakohan edes yrittää suhdetta tämän miehen kanssa?
 
Kerro suoraan ajatuksesi kaikkine haaveineen ja vastauksesta riippuen, jatka elämääsi tavoitellen haluamaasi perhettä ja ehkä lapsiakin.

Älä tuhlaa kallisarvoista aikaasi, koska pco on kyllänsä suuri epävarmuustekijä lasten saannin kannalta.
 
Mies on vanhoilislest taustainen.
Älä huoli, kun olette pari vuotta salaa eläneet susiparina, nii miehen äiti painostaa poikansa naimisiin ja jos vaa häät on helpot ja pienet nii saattaa siinä autuuden huumassa irrota lupa myös sen vauvan yrittämiseen. Ainakin kun muistuttelee miestä, että vois vanhan äidin sydäntä lämmittää nähdä kulta pojan lapsi.

No joo, samassa veneessä olin. Ja meillä keskitie löytyi siitä että mies lupasi että voimme ottaa sijoituslapsia. Mutta halusikin sitten yrittää omia.
 
Hei, aloittaja!

Parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää, että ollaan samaa mieltä lasten hankintaan liittyvissä asioissa. Jos mies ei halua lapsia, mutta sinä haluat, ei suhteestanne voi tulla koskaan mitään vakavaa. Parisuhteessa voidaan joustaa ja tehdä kompromisseja pikku juttujen takia. Esim. maalataanko yhteisen kodin seinät pinkiksi, vai ei...Mutta lapsen hankinta ei ole mikään pikku juttu. Siinä asiassa on oltava samaa mieltä. Etsi uusi mies, joka haluaa lapsia.

Pahin virhe, mitä voisit nyt tehdä, on se, että jäisit tähän suhteeseen, etkä koskaan edes yrittäisi saada lasta. Silloin katuisit sitä varmasti myöhemmin. Niinkin saattaisi käydä, että jos jäät tähän suhteeseen, miehesi joskus jättää sinut, ja hankkii lapsia jonkun toisen kanssa, ja sinä olisit ihan turhaan luopunut omista unelmistasi hänen takiaan.

Jätä siis tämä mies, koska hän ei halua lapsia. Varmista kuitenkin ennen jättämistä, että hän varmasti on sitä mieltä, ettei hän koskaan halua lapsia, ettet jätä häntä turhaan. Mutta varaudu tulevaisuudessa siihen, että myös itsellesi voi käydä samalla tavalla. Kun löydät miehen, joka haluaa lapsia, niin samalla tavalla myös sellainen mies voi sitten jättää sinut, jos et sinä tulekaan raskaaksi. Toivon, että saat lapsen/lapsia, kun kerran haluat.
 
Ehkäpä mies on ollut aiemmin parisuhteissa, lukenut näitä foorumeita ja ymmärtänyt, että naimisiinmenon ja lasten hankinnan eli siemenien luovuttamisen jälkeen hänen primääriroolinsa olisi olla apupoika, likakaivo ja laskunmaksaja. Ja mikäli hänen käytöksensä ei rouvaa miellyttäisi, niin se punnitutetaan näillä foorumeilla uusfeministien lautamiehistöllä ja avioero tulee joka tapauksessa n. 50% todennäköisyydellä ennemmin tai myöhemmin, jonka jälkeen miehen primäärirooli olisi olla elatusmaksujen maksaja. Kuka hitto moiseen haluaa vapaaehtoisesti alistua?
 
Jos millään tavalla edes auttavasti ajattelet aivoillasi, niin lapsien tekemisessä ei ole järkeä. Oikeastaan kaikki maailman ongelmat ovat jollain tavalla seurausta ylikansoituksesta tällä planeetalla. Niin ilmastonmuutos, sodat, pakolaiskriisi ja nälänhädät. Ihmiselle itselleen lasten tekeminen aiheuttaa rahan menoa, kiirettä, stressiä ja vapaa-ajan puutetta. Lasten tekeminen ei missään kohtaa kulje järjen kanssa, vaan se täyttää jonkun primitiivisen vietin, että pitää lisääntyä, koska pitää lisääntyä.

Ja nyt sä ajattelet mun olevan lapseton 20-vuotias angsti. Olen kuitenkin 52-vuotias kahden tytön (naisen) äiti. Miksi minä sitten hankin lapsia aikoinani? No varmasti juuri sen primitiivisen tarpeen takia. Olisinko ollut onnellisempi ilman lapsia? En tiedä. Ei sitä voi oikeastaan niin päin ajatella ilman että inhoaisi omia lapsiaan.

Mutta jos olisin nuori nainen jolla on mies, kuka ei halua tehdä lapsia, niin vakavan itsetutkiskelun paikka se olisi. Sanotaan että lapsista on iloa. Niin toki onkin, mutta olisinko kykemätön tuntemaan elämän iloa ilman lapsia sitten? Onko jokainen lapseton aina onneton? Tuskinpa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kertokaas hyvät palstalaiset mietteitänne tästä. Olen tutustunut ihanaan mieheen jonka kanssa vietämme päivittäin aikaa työn puolesta. Pikku hiljaa siitä alkoi kehkeytyä molemmin puoleinen ihastus. Alettiin jutella ja tutustua lisää. Sitten tuli puhetta suhteen aloittamisesta. Kävi kuitenkin myös ilmi että mies ei koskaan halua naimisiin eikä lapsia.

Itse haluan joskus naimisiin ja lapsiakin. "Hauskan" tilanteesta tekee se, että itselläni on diagnosoitu pco, eli raskatuminen on haasteellista muttei täysin mahdotonta. Nyt epäröin aloittaa tämän miehen kanssa suhdetta kun hän ei edes halua lapsia. Hän ei tiedä lapsettomuustaustastani. Toisaalta "lottovoitto" löytää mies jota ei lastensaanti kiinnosta missään vaiheessa, toisaalta taas satuttaa että itse haluaisin kyllä edes yrittää vaikka se haasteellista minulle olisikin .

Mitäpä mieltä olette? Kannattaakohan edes yrittää suhdetta tämän miehen kanssa?
Click to expand...

Te siis puhuitte suhteen aloittamisesta, jonka yhteydessä mies totesi, ettei halua koskaan naimisiin tai lapsia.
Voi olla, että mies ei halua sinun kanssasi suhteeseen, mutta ilmaisi asian "kiertoteitse". Kenties hän haluaa pitää suhteenne kevyenä ja vapaana?
 
Jos mä haluaisin lapsia niin oishan ratkaisu aivan selkeä.

Miehen, joka ei halua lapsia, kanssa ei voi edes alkaa keskustella hedelmöityishoidoista tai adoptiosta.

Ja kaiken hyvän lisäksi työkaveruussuhde menisi vituiksi.
 
Ja lopeta se dramatisointi sen pcon suhteen. Laihduta, liiku niin kuin me kaikki muutkin. Pco on nykyään varmaa neljäsosalla naisista ja se saa olla hemmetin paha että estäis lasten saannin.

Ja jos et itsekään vielä halua lapsia, niin käy pakastaa muutama munasolu tulevaisuuden varalle.
 
Aloittaja tässä hei. Ihan ensiksi, en dramatisoi pcotani. Olen nornaalipainon puolella. Tiesittekö että pcota on nornaalipainoisillakin... Kiitos vain viimeisimmälle kommentoijalle. Missähän kohtaa dramatisoin jos kirjoitin että minun on haasteellista raskautua. En missään vaiheessa sanonut marttyyrin tyyliin eteen voi saada lapsia. Lukisitko ystävällisesti tarkemmin ja miettisit sanavalintojasi.

Emme ole siis ikinä olleet/ole nyt parisuhteessa. Hän on itse kuitenkin halunnut aloittaa suhdetta. Ei ole naimisissa tai mitään sellaista. Olen tavannut hänen perheensä ja ollaan oltu ystäviä kauemman aikaa. Esimerkiksi olen käynyt hänen kotonaan.

Toisaalta hän on nuori, kuten itsekin, että ehkä mieli muuttuisi ajan kanssa lastenhankinnan suhteen. Toisaalta en uskalla riskeerata jos ei muutukaan.
Olemme ikähaarukasta 20-25 molemmat.

En hae täältä palstalta vastauksia ja sokeasti toimi niiden mukaan. Tämä vain auttaa itseänikin kun kirjoittaa näitä asioita ja tuntemuksia. Kiitoksia kommenteistanne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Aloittaja tässä hei. Ihan ensiksi, en dramatisoi pcotani. Olen nornaalipainon puolella. Tiesittekö että pcota on nornaalipainoisillakin... Kiitos vain viimeisimmälle kommentoijalle. Missähän kohtaa dramatisoin jos kirjoitin että minun on haasteellista raskautua. En missään vaiheessa sanonut marttyyrin tyyliin eteen voi saada lapsia. Lukisitko ystävällisesti tarkemmin ja miettisit sanavalintojasi.

Emme ole siis ikinä olleet/ole nyt parisuhteessa. Hän on itse kuitenkin halunnut aloittaa suhdetta. Ei ole naimisissa tai mitään sellaista. Olen tavannut hänen perheensä ja ollaan oltu ystäviä kauemman aikaa. Esimerkiksi olen käynyt hänen kotonaan.

Toisaalta hän on nuori, kuten itsekin, että ehkä mieli muuttuisi ajan kanssa lastenhankinnan suhteen. Toisaalta en uskalla riskeerata jos ei muutukaan.
Olemme ikähaarukasta 20-25 molemmat.

En hae täältä palstalta vastauksia ja sokeasti toimi niiden mukaan. Tämä vain auttaa itseänikin kun kirjoittaa näitä asioita ja tuntemuksia. Kiitoksia kommenteistanne.
Click to expand...
Tuohon on vaikea vastata kun monella mieli lasten saannin suhteen muuttuu. Miksi mies ei halua lapsia? Tapasin oman mieheni kun olin 19 ja hän 23. Hän sanoi silloin myös ettei halua lapsia ja syitä oli paljon. Itse sanoin että minä haluan ja vitsin muodossa vuosia "kinusin". Sitten 5 vuoden kuluttua hänen ystäväpiiriin alkoi tupsahdella lapsia ja ratkaisevaa oli kun veljeni hurmaavan suloinen tyttö 9kk tuli meille hoitoon, miehellä alkoikin pyöriä ajatus että olisihan se omakin lapsi aika mahtava juttu, melkein vuoden pyöritteli asiaa ja leikitteli ajatuksella kunnes eräänä iltana tokaisi että tehdään lapsi! Aloitettiin samana iltana. Oltiin tuolloin 27 ja 31 ja nyt 7 vuotta myöhemmin meillä on 2 ihanaa tyttöä. Mutta itse päätin jo silloin kun miehen kanssa aloin että laitan rajaksi 30v ja jos miehen mieli ei ole muuttunut ja itse haluan lapsia niin sitten mies ei ole minulle oikea ja ei auta kuin etsiä joku muu jolla on samat intressit kuin itsellä.
 
Et voi sanoa että lasten saanti on sinulle "haasteelista" kun et ole niitä ikinä edes yrittänyt saada. Siinä sulle sitä dramatisointia.
Ja normaalipaino on ihan höpöhöpö juttu jos tuijotat pelkkää bmi:tä, et liiku etkä omista minkäänlaisia lihaksia.
 
Kaks ekaa lasta saaneet alkunsa 3. kierrosta. Kolmatta oltiin aikeissa aloittaa yrittään n.10v myöhemmin. Gyne sanoi ultrassa: ”onneksi teillä on lapset tehty” eli tilanne huono. Silti päätettiin yrittään ja vauva sai alkunsa ekasta kierrosta. Eli voi olla vaikeaa tai sitten ei.
 
Te ette täällä tiedä taustojani joten teinä miettisin tarkemmin mitä kirjoittelen. Olen ollut pitkässä parisuhteessa jo aikaisemmin. Olimme yhdessä 7 vuotta, joista naimisissa 3. Yritimme lasta juurikin tuon 3 vuotta. Että siinäpä teille dramatisointia.

Kiva kun tässä nyt ei ole edes niin oleellista tuo lapsettomuustaustani mutta ihmiset siihen takertuu. Mainitsin siitä vain tuodakseni senkin näkökulman tähän. Siis että koska olen jo aikaisemmin kauan yrittänyt saada lasta siinä onnistumatta, niin periaatteessa mies joka ei halua lapsia olisi kuin lottovoitto. Ei tarvitse ainakaan stressata sitten sitä etten voi niitä lapsia saada. Mutta kun kuitenkin jos saisin itse valita haluaisin lapsia. Oleellista tässä on siis se että hän ei edes halua koskaan lapsia ja minä haluan. Luulen että järkevintä olisi ollut jättää mainitsematta pco:ni kun näemä siihen nyt takerrutaan.

Tää oli kyllä eka ja viimeinen kerta ku palstoille omia juttujani kirjoitan. Pitänee alkaa raapustaa päiväkirjaa jos haluan koota ajatuksiani.
 
Noin nuoren miehen mieli voi vielä muuttua. Niin kävi omalle miehellenikin. Hän heräsi haluamaan lapsia vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Samoin kävi itselleni, vaikka olin aina ajatellut, ettei minun ole mikään pakko saada koskaan lapsia. Vauvakuume kuitenkin lopulta iski mielettömän voimakkaana. Sain esikoisen 34-vuotiaana ja kuopukseni 36-vuotiaana.

Haluan tällä vain kertoa sen, että ei kannata liikaa luottaa miehen sanomisiin, mutta toisaalta hän ei välttämättä koskaan muutakaan mielipidettään. Sinun kannaltasi olisi parempi aloittaa yrityksen mahdollisimman nopeasti, koska raskautumisesi on epävarmaa, joten en laskisi tuon miehen varaan tulevaisuuttani.

Toisaalta voisi käydä niinkin, että jos miehen mieli muuttuisi joskus vuosien päästä, niin sitten sinulle olisi jo myöhäistä saada enää lapsia ja ero tulisi joka tapauksessa. Enpä siis vielä sanoisi miestä vielä lottovoitoksi.
 
Minä väitän, että jokainen tosissaan rakastunut haluaa kyllä naimisiin ja lapsiakin, jos se on tärkeää sille rakkauden kohteelle, vaikkei itselle niin olisikaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Te ette täällä tiedä taustojani joten teinä miettisin tarkemmin mitä kirjoittelen. Olen ollut pitkässä parisuhteessa jo aikaisemmin. Olimme yhdessä 7 vuotta, joista naimisissa 3. Yritimme lasta juurikin tuon 3 vuotta. Että siinäpä teille dramatisointia.

Kiva kun tässä nyt ei ole edes niin oleellista tuo lapsettomuustaustani mutta ihmiset siihen takertuu. Mainitsin siitä vain tuodakseni senkin näkökulman tähän. Siis että koska olen jo aikaisemmin kauan yrittänyt saada lasta siinä onnistumatta, niin periaatteessa mies joka ei halua lapsia olisi kuin lottovoitto. Ei tarvitse ainakaan stressata sitten sitä etten voi niitä lapsia saada. Mutta kun kuitenkin jos saisin itse valita haluaisin lapsia. Oleellista tässä on siis se että hän ei edes halua koskaan lapsia ja minä haluan. Luulen että järkevintä olisi ollut jättää mainitsematta pco:ni kun näemä siihen nyt takerrutaan.

Tää oli kyllä eka ja viimeinen kerta ku palstoille omia juttujani kirjoitan. Pitänee alkaa raapustaa päiväkirjaa jos haluan koota ajatuksiani.
Click to expand...

Päiväkirja on hyvä vaihtoehto (y)

"Itse haluan joskus naimisiin ja lapsiakin."
Oikein olisi sanoa, että haluaisit uudestaan naimisiin. Ja haluaisit saada lapsia vaikket ekan kanssa niitä saanutkaan.

" kyllä edes yrittää vaikka se haasteellista minulle olisikin"
Olisikin? Eli silloin et ole lasta yrittänyt.
3 vuotta ilman ehkäisyä ei ole yrittämistä.
Edes kierron selvittäminen ja yhdyntöjen ajoittaminen on vasta yrittämistä.


Ja mun mielipide. Älä ala miehen kanssa. Et häntä rakasta. Tai älä ainakaan uskottele hänelle sellaista. Näin ollen teillä voikin olla molemmin puolin oikein leppoisa suhde.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kertokaas hyvät palstalaiset mietteitänne tästä. Olen tutustunut ihanaan mieheen jonka kanssa vietämme päivittäin aikaa työn puolesta. Pikku hiljaa siitä alkoi kehkeytyä molemmin puoleinen ihastus. Alettiin jutella ja tutustua lisää. Sitten tuli puhetta suhteen aloittamisesta. Kävi kuitenkin myös ilmi että mies ei koskaan halua naimisiin eikä lapsia.

Itse haluan joskus naimisiin ja lapsiakin. "Hauskan" tilanteesta tekee se, että itselläni on diagnosoitu pco, eli raskatuminen on haasteellista muttei täysin mahdotonta. Nyt epäröin aloittaa tämän miehen kanssa suhdetta kun hän ei edes halua lapsia. Hän ei tiedä lapsettomuustaustastani. Toisaalta "lottovoitto" löytää mies jota ei lastensaanti kiinnosta missään vaiheessa, toisaalta taas satuttaa että itse haluaisin kyllä edes yrittää vaikka se haasteellista minulle olisikin .

Mitäpä mieltä olette? Kannattaakohan edes yrittää suhdetta tämän miehen kanssa?
Click to expand...

Elät OMAA elämääsi omien haaveittesi mukaisesti, joten taidat tietää jo itse vastauksen. Jos oma avokkini ei olisi halunnut lapsia, en olisi jatkanut suhdetta.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Similar threads

B
Mies ei halua naimisiin tai lapsia kanssani
Viestiä
4
Luettu
492
Aihe vapaa
"kökkö"
K
V
kun mies ei halua edetä suhteessa..
Viestiä
39
Luettu
4K
Aihe vapaa
ap
A
I
mies ei halua lapsia
Viestiä
9
Luettu
270
Aihe vapaa
pikasesti
P
V
Mies ei haluakaan lapsia!
Viestiä
19
Luettu
901
Aihe vapaa
ap.
A
E
Mies ei halua naimisiin. ..
Viestiä
7
Luettu
3K
Aihe vapaa
Waaat?
W

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa