Mies ei halua keskustella eikä tue raskaudessa

["yksinäinen"]

Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 7 vuotta ja odotan toista lastamme. Mies ei enää nykyän halua puhua mun kanssa yhtään mistään, irvistää vaan tympiintyneen näköisenä jos yritän avata keskustelua vaikka raskauteen liittyen. Äsken olisin halunnut jutella synnytyspeloista, niin käski puhua aiheesta neuvolan kanssa ja laittoi kuulokkeet korville... mitä ihmettä pitäisi tehdä? Tosi yksinäinen olo Vai pitääkö se vaan hyväksyä, että miehestä ei ole puhujaksi, ja jakaa ajatuksensa vaikka äidin ja ystävien kanssa?

 

[Snoopy]

No en itsekään synnytyspeloista ensisijaisesti miehen kanssa puhunut. Mitä tarkoitat tukemisella? Miten paljon miehen pitäisi olla mukana raskaudessa?

Joidenkin miehet ovat jokaisella neuvolakäynnilläkin mukana, osa vain synnytyksessä, ja pidän kumpaakin ihan normaalina.

 

[rewrer]

Miehesi ei siis puhu muustakaan kanssasi vai vain raskausjutuista?

 

[a.p.]

En kaipaa miestä mukaan neuvolaan ja synnytykseen on kyllä tulossa, siinä ei ongelmaa. Kaipaan vaan yleisesti ottaen sellaista tunnetta, ettei jokainen mun sanoma asia olisi työläs ja vastenmielinen juttu, jota on vaan pakko kuunnella, vaikka mieluummin olisi jossain ihan muualla. Ei liity pelkkään raskauskeskusteluun vaan muuhunkin. Mies haluaisi istua illat lapsen nukkumaanmenon jälkeen vaan luurit korvilla, kuunnella musaa ja surffata netissä. Lapsen kanssa leikkii kyllä ihan ok nukkumaanmenoon asti.

 

[rewrer]

Kaikki ei puhu jos joku vaivaa mieltä. Kaunako tätä on jatkunut? Ehkä menee ohi kun annat vaan olla omissa oloissaan. Jos kestänyt kauan niin ota puheeksi! Toki jokainen tarvii omaa tilaa ja joskus on kausia jolloin haluaa jopa etäisyyttä tai on jonkin aikaa etäinen sitä edes itse huomaamatta, mutta jatkuva vetäytyminen on vähän huolestuttavaa.

 

[a.p.]

Vaikea sanoa tarkkaan kauanko tätä on kestänyt, varmaan kuitenkin jo muutaman vuoden koko ajan lisääntyvässä määrin. Voi tietty olla, että nyt just kiinnitän vaan asiaan vähän liikaa huomiota, kun hormonit heittelee raskauden takia... jotenkin tosi uuvuttavaa vaan, kun toinen ei koskaan tunnu puhuvan mielellään - ainakaan mistään mun jutuista! Joskus saattaa innostua hetken kertomaan jostain omasta työasiastaan tai vastaavasta.

 

[rewrer]

Pyöriikö teidän arki kovasti lasten ympärillä? Ootte varmaan vaan kadottanu sen "mies-vaimo-kontaktin". Pystyisittekö järjestään aikaa toisillenne?
Oletko yrittänyt puhua ongelmasta? Siis todella itse ongelmasta eikä tyyliin "miks et ole kiinnostunut" vaan "minusta meidän välit on liian etäiset"

 

[rewrer]

Oletko yrittänyt kannustaa miestäsi puhumaan? Eli kysellyt asioita häneltä, ollut kiinnostunut hänestä? Vai oletko vain kertonut omia juttujasi. Ehkä mies kokee ettet sinä ole kiinnostunut hänestä eikä siksi jaksa kiinnostua sinustakaan?

Spekulointia..

 

[a.p.]

Jos yritän ottaa ongelman puheeksi, niin miehen mielestä haukun häntä, ja sitten minä hermostun ja alan tosiaan haukkua, kun toinen ei ymmärrä ollenkaan mistä on kyse. Mutta joo, siitä kai on kyse, että pitäisi järjestää aikaa muutenkin kuin lapsen kanssa olemiseen. Seksiin miehellä kyllä olisi aikaa, mutta sitä mun ei tietty tee mieli, kun ei edes puhuta. No joo, luotan siihen, että tilanne järjestyy jollain tavalla, ei tämä ainakaan mikään eron aihe ole.

 

[a.p.]

Olen kysellyt myös mieheltä hänen asioistaan ja niistä välillä vähän puhuukin jopa, mutta olisihan se mukavaa päästä itsekin vähän kertomaan omista tuntemuksistaan.

 

[rewrer]

Miehelle seksi on monesti muutakin kuin "pelkkää seksiä". Kannattaa suhtautua niin, että mies kaipaa sun läheisyyttä eikä ehkä osaa muuten sitä hakea kuin "seksin varjolla". Vaikka ymmärrän kyllä ettei yhtään kiinnosta lähentelyt kun toinen on ollu ihan puupää koko päivän.

Ja puhumisessa kannattaa yrittää olla ovela ja ennen puhumista selvittää minkälainen asenne ei saa miestä kokemaan itseään uhatuksi. ja lähteä juttelemaan sitten sillä asenteella. Ja voihan olla, että mies puolustautuu koska kokee syyllisyyttä. Jos pääsisitte juttelun alkuun ottamalla lähtökohdaksi yhteisen ongelman.
Mutta kahdenkeskinen hauskapito voi olla parempikin kuin syvälliset keksustelut. Ainakin ensin. Siinä molemmat rentoutuu ja avautuu eikä murheetkaan tunnu niin suurilta.
Huomioitteko te toisianne arjessa? Suukottelette vaikka vain pikaisesti, halaatte kun kuljette toistenne ohitse keittiössä, toivotatte hyvää yötä, kerrotte ikävöineenne toisianne? Tollaset pikkujutut voi auttaa paljonkin. Ellei miehellä ole jokin salaisuus tai oikea ongelma josta ei ole kertonut.
Toivon teille parasta. Parisudetta ei pitäis unohtaa vaikka arki onkin hektistä.

 

[a.p.]

Joo, luulen, että miehellä ei ole mitään syvempiä salaisuuksia tai ongelmia vaivaamassa, eiköhän tässä ole kyse vaan lapsiperheen kuluttavasta arjesta ja toisen pitämisestä itsestäänselvyytenä. Taitaa olla parasta mennä nukkumaan, jos vaikka ei huomenna kiukuttaisi ainakaan väsymyksen takia Kiitokset neuvoista ja keskusteluavusta!

 

[yss]

Miehelle seksi on monesti muutakin kuin "pelkkää seksiä". Kannattaa suhtautua niin, että mies kaipaa sun läheisyyttä eikä ehkä osaa muuten sitä hakea kuin "seksin varjolla". Vaikka ymmärrän kyllä ettei yhtään kiinnosta lähentelyt kun toinen on ollu ihan puupää koko päivän.

Kyllä, naulan kantaan, tuo on tullut huomattua oman 14-vuotisen parisuhteen aikana. Ja tuossa piilee juuri tuo noidankehän vaara: nainen ei halua seksiä, koska kommunikointi ja muu ei toimi ja mies puolestaan sulkeutuu entisestään, koska kuvittelee, ettei nainen enää välitä hänestä (koska hänet torjutaan seksin saralla niin usein). Ainakin meillä tosiaan homma meni noin.