Olen pian 40...mutta mies ei vielä halua!!

[Typy]

Hei! =)
:wave:

Olen uusi täällä ja kuulun ryhmää 35+ .... en tiedä mitä tehdä!?

Yksinäisyys on vaivannut jo vuosia. Olen elänyt parisuhteessa pian 20 vuotta, muttei ole lapsia, vaikka niistä pitäisin! Miehen mielestä en ole vielä ehkä riittävän kypsä aikuinen vanhemmaksi, vaikka käyn jo kohti 40...

Olen vuosia uurastanut ja tehnyt kovasti töitä..luonut itselleni uraputkea.
Välillä työ on loppunut tai olen itse vaihtanut työpaikkaa. Lapsista on puhuttu vuosikausia, ja mies on aina siirtänyt asiaa myöhemmäksi. Minua vauvakuume on vaivannut jo lähemmäs 20vuotta!!! :snotty: Mies vain sanoo, että hänelläkin on oikeus mielipiteeseen...olen sanonut hänelle, että niin onkin ja siksi olen tässä joustanut!! HUOMAATKOS SITÄ?!!

Nyt kuitenkin työni loppui keväällä, joten olen työtön... sekä lapseton...mielestäni SURULLISTA!!! :headwall: No, työtä saan pian, mutta mies ei ymmärrä sanaa "yksinäinen", eikä sitä, että olen surullinen, koska onhan minulla hänet!!! Lapset eivät muuta yksinäisyyttäni hänen mielestään, sillä ne lentävät pian pois pesästä ja sitten olisin jälleen yksinäinen. Ei se kai nyt ihan noin mene!?

Nykyään riitelemme melkein päivittäin, koska olen työtön. Mies on hädissään taloustilanteesta.. ja tunnustan, että käytän ehkä liikaa alkoholia! Tosin mielestäni en juo aivan kauheita, arviolta 3-6 kaupan siideriä/pv, mutten jokapäivä juo mitään! Voin olla juomatta, ja olen ollut täysin juomatta vuosiakin. Tunnen oikeasti olevan "yksinäinen" kaipaisin ehkä myös ystäviä!!! :heart: ...vauvaa ainakin olen haaveillut jo kuin "ikuisuuden".. |O

Saan kyllä helposti ystävyyssuhteita luotua, mutta ehkä ystäviä ei ole, koska mieheni on aika tarkka seurani suhteen..Hän ei itse välitä/ halua ystäviä elämäänsä lainkaan, ( oma äiti tuntuu riittävän!), eikä hän tahdo, että kutsuisin kotiimme ystäviäni, tai että kävisin ystävien kanssa jossain.. :/ En varsinaisesti tunne, että tarvisisin kovin paljoa tai laajaa sosiaalista elämää, mutta "yksinäisyys" on fakta!!!! |O

Ainakin mielestäni olen perheihminen ja aina halunnut lapsia.. :heart: ...mutta voiko mieheni todella olla oikeassa, etteivät lapset poistaisi yksinäisyyttäni?? Ja entä miten muuttaisin tämän tilanteen toiseksi? Pitääkö teidän mielestä äidin olla absolutisti, jotta voi perustaa perheen? Onko mielestänne kirjoittamassani tekstissä jotain järkeä?? :headwall:

Nyt kuitenkin olen sanonut miehelleni, että aikani on pian loppumassa, joten hän tuntee olevansa hieman seinää vasten!! Mutta hänen mielestään ei vielä olisi kiire vauva-asiassa, koska kummankaan suvussa ei ole esiintynyt lapsettomuutta.. :attn:


Yritin kuvata tilannettani ja fiiliksiä..

MITÄ TE TEKISITTE TILANTEESSANI?? HELP ME ja :hug: jokaiselle!! :heart:

 

[Orion-]

Enpä oikein osaa sanoa mitään muuta, kuin että minunkaan suvussa eikä miehenkään suvussa ole esiintynyt lapsetomuutta - päinvastoin, ja siltikin se omalle kohalleni napsahti, vaikkei ikääkään meillä ole kuin 21 ja 26. :| Tosin tilanteemme ei ole toivoton, läheskään...

Vähän tuli tuntuma tekstistäsi, että ei miehes oikeasti lasta haluakaan, haluaa vaan omia sinut kokonaan itselleen.

 

[SuukkoSuulle]

Tuskin miehesi lasta haluaa jos tuossa iässäkään ei lapselle vihreää valoa näytä.. Ja muista myös se että mahdollisuudet raskautua ja saada terve lapsi maailmaan romahtaa huimasti 35 ikävuoden jälkeen ja tämänkin vuoksi lapsettomuutta hyvinkin voi esiintyä sit vanhempana.

Mutta tuo alkoholimääräsi on kyl aivan liikaa jos meinaat lapsia itsellesi haluta.... Siis olettaen ettet meinaisi sitä vähentää.. kolmekin siideriä pvässä tekee parhaimmillaan 21 pulloa vkossa mikä on jo erittäin paljon enkä kyllä soisi sellaista äitiä kellekään lapselle.. Eli sitä kannattaisi kyllä vähentää ja roimasti jos haluat äidiksi sillä kaiken lisäksi myös se vaikuttaa hedelmällisyyteenkin.

Ja kannattaa tehdä selväksi haluaako miehesi koskaan lapsia (tuskimpa) ja lähteä suhteesta jos itse et sitä pysty hyväksymään. Sillä aikasi todellakin on loppumassa ja täällä eletään vain kerran.. Tsemppiä elämääsi ja ratkaisuihisi! Olkoon ne oikeita ja vieköön ne sinut onnellisempaan suuntaan!

 

[Ada]

Hei Typy!

Tuolta "lähes kolmekymppisten" jengistä ja vuodenpäivät yrittäneenä kehottaisin kyllä pitämään kotona vauvakeskustelua yllä. Kuten tässä jo todettiinkin, vaikkei varsinaista lapsettomuutta olisikaan, on ikä usein jo itsessään sellainen. Tästä on vaikka mitä tilastotietoa ja tutkimusta, johon sinun miehesi voi tutustua, mikäli hän tahtoo.

Mutta tahtookohan hän?!

Tuntematta ja tuomitsematta miestäsi, tulee kirjoituksestasi vaikutelma, että miehesi kontrolloi elämäänne ja sinua ja on ollut vaikuttamassa yksinäisyytesi kehittymiseen. Luulen, että vauva ei veisi yksinäisyyden tunnetta ainakaan kokonaan pois, sillä ihmiset jotka eivät ole yksinäisiä haluavat myös lapsia. Oman lapsuudenkokemuksen perusteella olen sitä mieltä, että lapselle ei ole hyvä "joutua" vanhemman ystäväksi, vaan suhteen täytyy olla toisenlaatuinen. Toivottavasti tämä ei loukannut sinua.


Kysyit, mitä tekisitte tilanteessani. Minä lakkaisin olemasta kärsivällinen !

Kaikkea hyvää :heart:
Ada

 

[Typy]

Hei kaikki! :wave:

Kiitos kommenteista... Niin olen tuumannutkin mitä, jos mies haluaisikin vain minut.. :headwall: :headwall: Mutta sanoo haluavansa lapsen, tosin aina se on liian aikaista.. ei halua keskustella aiheesta, vaan vaihtaa heti, joten vauvakeskustelua on vaikea pitää... Sitten korjaus tuohon alkoholimäärään... paljon vähemmän juon todellisuudessa, tuo oli sellainen "juhla" lukumäärä, enkä ollenkaan jokapäivä..

:heart: :wave: :hug:

Tuskin miehesi lasta haluaa jos tuossa iässäkään ei lapselle vihreää valoa näytä.. Ja muista myös se että mahdollisuudet raskautua ja saada terve lapsi maailmaan romahtaa huimasti 35 ikävuoden jälkeen ja tämänkin vuoksi lapsettomuutta hyvinkin voi esiintyä sit vanhempana.

Mutta tuo alkoholimääräsi on kyl aivan liikaa jos meinaat lapsia itsellesi haluta.... Siis olettaen ettet meinaisi sitä vähentää.. kolmekin siideriä pvässä tekee parhaimmillaan 21 pulloa vkossa mikä on jo erittäin paljon enkä kyllä soisi sellaista äitiä kellekään lapselle.. Eli sitä kannattaisi kyllä vähentää ja roimasti jos haluat äidiksi sillä kaiken lisäksi myös se vaikuttaa hedelmällisyyteenkin.

Ja kannattaa tehdä selväksi haluaako miehesi koskaan lapsia (tuskimpa) ja lähteä suhteesta jos itse et sitä pysty hyväksymään. Sillä aikasi todellakin on loppumassa ja täällä eletään vain kerran.. Tsemppiä elämääsi ja ratkaisuihisi! Olkoon ne oikeita ja vieköön ne sinut onnellisempaan suuntaan!

 

[mun muru]

Aika hallitseva mies. Riskinä on että mies alkaa hallita myös lasta ylitse sinun. Toki jos päädyt raskauteen ja raskaus onnistuu.. Niin alkoholi vahingoittaa lasta vakavasti ja siitä tulisi luopua jo ennen kuin alkaa yrittämään raskautta =) .. Ihan vain jo näyttääksesi miehellesi että todella olet kypsä tähän ja haluat lasta! Jos näyttää tarvitsee.

 

[SuukkoSuulle]

Juu vaikka olisi juhlamääräkin ni jos tissuttelee kaksikin siideriä pvässä niin se on jo 14 siideriä vkossa... Eli alkoholinkäyttösi mielestäni on kyl aivan liian suurta vaikket joka pvä juokaan. Esim jos ma-ke juot yhden, to et mitään, pe on juhlapvä ja juot 6 ja la 3, su et mitään. Niin silti tuokin tekisi jo 12 pulloa ja kirjoituksestasi ainakin saa sen kuvan että liikaa juot. Eli se ei auta todellakaan jos juot usein tissutellen mutta 6 annoksen eriä juot sit vain esim vloppusin. Mun äit oli alkoholisti juoden vain vloppusin ja tuhos terveytensäkin, senkin vuoks mä jaksan tuosta alkoholin haittavaikutuksista puhua ja niihin tarttua. Sen kans ku ei pidä leikkiä eikä todellakaan ainakaan valehdella itselleen juovansa suht normaalit määrät jos niin ei kuitenkaan ole. Ja jos lapsen haluat niin sillon kyl kannattaa jo siis lopettaa jo yritysaikana. Mutta mies ei kyl tunnu olevan valmis lapseen...

 

[geffi]

Kuulostaa minullekin siltä, että mies todella haluaa "omia" sinut. Pelkää ehkä joutuvansa jakamaan sinut lapsen kanssa. Yksinäisyydestä... lapsi ei sitä poista. Tuo kyllä elämään sisältöä, ja sitä kautta avaa uusia mahdollisuuksia uusiin ystävyyssuhteisiin, mutta siihen täytyy olla silloin mahdollisuus (tavata/kutsua ystäviä kotiinsa).

Oletko onnellinen miehesi kanssa? Jos ajattelet, että elätte nyt yhdessä kaksin lopun ikää, niin riittääkö se sinulle? Jos ei, niin sitten on ehkä aika ottaa uusi suunta. Ja ennen uuden parisuhteen (tai voihan sitä yksinkin lapsen hankkia) oma olo täytyy saada kuntoon. Tarkoitan siis niitä ystäviä ja alkoholin käyttöä.

Jos sinun täytyyvielä miettiä, niin mitäs jos nyt repäisisit, ja hankkisit niitä ystäviä. Katsot sitten mitä miehesin tekisi. Itse olen niin tehnyt vuosia vuosia sitten, kun elin haastavassa parisuhteessa, ja omat ystävät olivat jääneet. Etsin enisn oman elämän ja sitten niin kävi, että meidän elämät eivät yhdessä kohdanneet. Meille oli kyllä parempi niin.

Väkisin toisen vastustaessa lasta ei saa hankkia, siitä ei seuraa kuin ikävyyksiä.

 

[Typy]

Hei kaikki! :wave:

Ihanaa huomata, että otatte asiani vastaan... :heart: ...ja kerrotte ajatuksia.. =) ... eli teidän kanssanne voi oikeasti keskustella!! :heart: Miehen kanssa tämä on mahdotonta, kun hän sanoo olevansa mies, eikä siksi puhu vauvoista.

Täsmennys vieläkin juomiseen, sillä huomaan, että monet ovat huolestuneita... olen siis itsekin, enkä yritä huijata itseäni määrissä mitä juon.. Yleensä en tissuttele, vaan nyt ehkä on karannut enemmän käsistä, sillä olen työtön.. :/ Tähän haluan täsmentää, että jokunen vuosi sitten, en juonut mitään...Olin siis 0 linjalla useamman vuoden, ja ihan omasta tahdosta, eikä ollut yhtään vaikeaa.. =) Silloin yritin suostutella miestä vauvan hankintaan, kun kuume oli tosi korkealla, mutta silloin hänen perustelunsa olivat taloudelliset... |O siis, ensin on saatava ammatti ja talous kuntoon, ja sitten työura vauhtiin.. ja sitten vasta perhettä, sitten j o s k u s!!

Ja uskoin häntä, sillä mies on kunnollinen mies!!! :heart: Samalla ajattelin, tässä on oikein hyvä isä lapsillemme jne.. Mutta nyt tilanne on se, että talous ja ura on tehty ( vaikka jäinkin työttömäksi, tilanne on kohta ohi! ) ... mutta vauva asia on vieläkin jossain tulevaisuudessa?!! :headwall: :attn:

Ehkä nyt juonkin sitten suruun?? ... sitä mies ihmettelee, että miksi juon, koska en nuorempana juonut... ja samaa ihmettelen itsekin!!! :headwall: Olen vain niin yksinäinen ja ehkäpä epätoivoinenkin.... ??


:hug: :wave:

Aika hallitseva mies. Riskinä on että mies alkaa hallita myös lasta ylitse sinun. Toki jos päädyt raskauteen ja raskaus onnistuu.. Niin alkoholi vahingoittaa lasta vakavasti ja siitä tulisi luopua jo ennen kuin alkaa yrittämään raskautta =) .. Ihan vain jo näyttääksesi miehellesi että todella olet kypsä tähän ja haluat lasta! Jos näyttää tarvitsee.

 

[SuukkoSuulle]

niin... eihän tuo kyllä kovin mukavaltakaan kuulosta jos olet vauvakuumeillut jo 20vuotta ja mies tuntuu olevan vain tuollainen toivon antaja ja sit kun on sen aika et todellakin yrittäin ni hän hangoittelee ja pistää taas vauva-asian tulevaisuuteen... En todellakaan usko hänen noin vain nyt haluavan lasta, ehkä hän haluaa sitä kymmenen vuoden päästä jolloin hän voi huokaista helpotuksesta kun enää ette voi edes saada lapsia...

Mutta niin.. miehesi tuntuu pompottelevan sinua.. antavan aina vähän narua ja sitten kiskaisevan takaisin, aivan kuin näyttääkseen että hän tätä elämäänne kontrolloi. Tee selväksi (jos siis todella haluat lapsen etkä näe tulevaisuutta olevan ilman lapsia) miehellesi että nyt alatte yrittämään lasta tai sitten hän todellakin sanoo milloin alatte ja haluaako hän todella lapsia. Pistä hänet seinää vasten, ei tuosta muuten päästä puusta pitkälle. Sitten jos hän ei halua niin sinun lienee parhain erota. Kyllä se elämä kantaa ja nykyisin kun on mahdollista yksinkin hankkia lapsi niin miksei.

 

[AinoEmilia]

Typy,
Yksinäisyys ei poistu lapsen saamisella. Voi olla isokin perhe ympärillä ja olla silti todella yksinäinen. Nainen tarvitsee muutakin kuin kodin ja lapset. Jos voit kertoa että sinulla on mies, mutta ei hänen kanssaan mitään muuta yhteistä kuin osoite ja omaisuus (yhteisiä kiinnostuksen kohteita, harrastuksia, ystäviä tms) on aivan sama tai ehkä parempikin olla yksin. Olla ja asua yksin ei tarkoita että olisi yksinäinen. Kohdallasi miettisin suhdettanne syvemmältä, ja koko 20 vuoden ajalta. Onko jotain muuttunut. Jos miehen äiti tuntuu hallitsevan, sitäkin miettisin. Lue lisää aiheesta "Riippuvuus-suhde". Mikä pitää ihmisen huonossa suhteessa ?

Kerronpa hiukan tarinaani. "edellisessä" elämässä elin mieheni kanssa vähän päälle 20 v. Teini-iässä se alkoi. Saimme lapsia kolme, ihania kaikki. Rakensimme talon, toisenkin. Ulospäin olimme kuulemma ihanneperhe. Ei riitoja, ei alkoholia. Mutta, EI myöskään elämää. Ei ystäviä, ei yhteisiä harrastuksia , EI MITÄÄN. Olin äiti, kotiäitinä monta vuotta. Vaimo, kuuliainen joka teki kuten oletti muiden odottavan että teen. Hoidin lapset, kodin;Siivosin, leivoin , kokkasin, hoidin appivanhempiani, kävin töissä yms yms. Lasten varttuessa tajusin olevani todella yksin ja tarvitsevani muutakin kuin lapset, joiden hoitamiseen meni alkuvuodet. Se "muutakin" oli jotain sellaista, mitä ei ollut koskaan ollut, ei edes ennen lapsia. Ei läheisyyttä ilman seksiä, ei aikaa parisuhteelle missään muodossa. Se oli kuulemma turhaa akkojen hömpötystä jota luin naistenlehdistä. Sitten tapahtui jotakin, mikä avasi silmäni. (Sitä en voi tässätäysin paljastaa) Heräsin kuplasta. Tajusin kuinka yksinäinen oikeasti olin. Mrs Nobody. Minulla ei ollut oikeasti ketään. Koska olin luullut/kuvitellut että lapset ja koti riittävät. Ei se riittänyt miehellenikään. Oli elänyt kaksoiselämää, mutta eli kanssani koska se näytti hyvältä ja tuotti tyydytystä hänen vanhemmilleen, varsinkin äidille.

Se mitä haluan sanoa, Avaa silmäsi, ota itse oma elämäsi hallintaasi. Älä odota että joku muu tekee sinut onnelliseksi ja vähemmän yksinäiseksi. Sinun on tehtävä itse itsesi Onnelliseksi. Se On mahdollista, Usko Pois. Siitä alkaa elämä, jollaista et tiennyt olevan olemassakaan.
Yksi neuvo vielä, katso maailmaa kirkkaasti, ilman siideriä tms .... se kannattaa !!


:hug: Onnea elämääsi toivottaen :wave:

 

[SuukkoSuulle]

Yhdyn AinoEmiliaan siinä että itse olet vastuussa onnellisuudestasi eikä lapset yksin riitä.

Mikset keksisi jotain mukavaa harrastusta ja ottaisi aivan uutta suuntaa elämällesi? Voit tehdä sen myös miehesikin kanssa, mutta onko se sen vaivan väärti? Onko teillä todella jotain sellaista mistä olet aina unelmoinut? Onko miehesi todella se, jonka kanssa haluat elää?

 

[Lumikeiju]

Hei Typy, hyvä että olet kirjoittanut tänne ajatuksiasi. Mielestäni miehesi ei ole selkä seinää vasten vaan sinä ja toivon todella että ahdistava tilanteesi ratkeaisi parhain päin. Jos mies ei ole "valmis" lapseen, vaikka nainen on jo 40v, ei hän sitä luultavasti tule koskaan olemaankaan. Tämä voi kuulostaa raa´alta ja hirveän tylyltä, mutta kuulut jo nyt riskisynnyttäjien ryhmään. Miehesi ajattelee asiaa vain ja ainoastaan omalta kannaltaan. Hän voi tehdä lapsia vaikka 70 vuotiaana, mutta valitettavasti ei sinun kanssasi!

Ottakaa asia nyt mahdollisimman nopeasti -rakentavasti, rakkaudella- puheeksi. Miehesi ei voi enää piiloutua sellaisten selitysten taakse, että "ei halua puhua vauvoista, tai että ei ole valmis, tai että SINÄ et olisi valmis äidiksi". Tuo viimeinen mainitsemasi miehesi kommentti on naiselle erityisen loukkaava, ja olen täällä jo suorastaan vihainen miehellesi!

Naiselle on täysin luonnollista haluta vauvaa, sinulla on oikeus elämässäsi haluta vauvaa, sinulla on elämässäsi oikeus yrittää tulla raskaaksi. Mutta kaikki eivät vauvaa halua. Mielestäni on ollut törkeää mieheltäsi "vedättää" sinua 20 vuotta sanomalla että sitten myöhemmin. Milloin on se myöhemmin, jos ei vielä siinä vaiheessa kun nainen on 40v ja lähellä vaihdevuosia! Sinulla on oikeus omaan elämääsi, et saisi antaa liikaa muiden sanomisten ja haluamisten vaikuttaa ratkaisuihisi. Laita miehesi miettimään mitä oikeasti elämältään haluaa, puntaroi mitä itse haluat ja tee ratkaisusi sen mukaan.

Kirjoitin näin voimallisesti varmaan sen takia, että näitä ajatuksia kävin itse parisen vuotta sitten mieheni kanssa. Kolmekymppiä täytettyäni tajusin että biologinen kelloni tikittää, suolistosairauteni aiheuttaa raskautumiselleni isoja rajoituksia ja jouduimme käymään miehen kanssa vakavia keskusteluja aiheesta. Omalla kohdallani raskautta on suunniteltava kirurgien, gynekologin ja sisätautilääkärin kanssa yhtä paljon kuin oman miehen, ja tosiasia meidän kohdalla on se, että tässä pitää oikeasti tiedostaa ettemme voi jättää lapsen tekoa täysin Herran haltuun, vaan se on suunniteltava ja päätettävä. En hyväksynyt mieheltäni 2 vuotta kauempaa vastauksia, että "ei ole valmis" (milloin ihminen on oikeasti VALMIS vanhemmuuteen, sellaista oikeaa ajankohtaa ei olekaan! Vanhemmuuteen kasvetaan raskauden ja lapsen myötä!). Keskusteluissamme sivuttiin myös eron mahdollisuutta. Ei uhkailun ja kiristyksen kannalta, vaan sen kannalta, mitä kumpikin elämältään haluaa, ja kohtaako ne halut. Minä haluan elämässäni ainakin yrittää raskautta. Se, onnistuuko se, onkin sitten ihan eri asia. Ja jos ei onnistu, tiedän että olemme ainakin yrittäneet, ja sitten on vain hyväksyttävä se tosiasia että lapsi ei ollut meille tarkoitettu. Nykyään ollaan täysin samoilla linjoilla mieheni kanssa, rakkaus on edelleen voimakas välillämme ja kovasti toivotaan vauvaa.

Mitä tulee alkoholin käyttöön.. Työttömyys + alkoholi on paha ja vaarallinen yhdistelmä, ja jo muutamankin siiderin käytöstä kannattaa havahtua hoitamaan itseään mieluummin liikunnalla ja jollain kivalla harrastuksella. Alkoholi on niin salakavala nautinnon lähde, että se pikkuhiljaa saattaa voimistaa otettaan. Elämäntilanteessasi on niin paljon selvittämättömiä asioita, että olisin alkoholin suhteen täysin ehdoton.

Nyt keskustelua ja vaikka kynä+paperi käyttöön, kun miehenne kanssa käytte läpi
a) mitä toisillenne merkitsette
b) mitä toisiltanne haluatte
c) mitä toivotte elämältä (oma elämä ja elämä toisen kanssa)
d) mihin tällä hetkellä ette ole tyytyväisiä suhteessanne/elämässänne
e) mihin tällä hetkellä olette tyytyväisiä suhteessanne/elämässänne
f) mitä voisitte tehdä, jotta toiveenne ja tarpeenne kohtaisivat? (ratkaisuja, kompromisseja)

Kaikkea hyvää Sinulle! Voimia ja viisautta päätösten tekoon! :heart:

 

[Lumikeiju]

Vielä muutaman rivin kirjoitan, kun jäin oikein tilannettasi miettimään... Miehelläsi ei ole mitään oikeutta hankaloittaa sinun ystävyyssuhteitasi! Jos hänelle riittää omassa elämässään sinä ja äitinsä, sinulla on silti OIKEUS omiin ystäviisi!! Hyvänen aika, nyt kun jouduit työttömäksi, on ehdottoman tärkeää tavata ystäviä, ja pitää itsensä kiinni "elämässä" ja virkistävissä ajatuksissa. Haluaako miehesi että istut yksin kotona ja pahimmassa tapauksessa alat luisua alkoholin ongelmakäyttäjäksi?! Miehesi pitäisi kyllä nyt katsoa itseään peiliin ja herätä! :kieh:

Jos näistä asioista on keskenään vaikea puhua riitelemättä, suosittelisin kääntymään parisuhdeneuvojan tai -terapeutin puoleen. Mekin käytiin, ja siitä todella oli apua! :heart:

VOIMIA VOIMIA!!!!! :flower: :flower: :flower:

 

[Lumikeiju]

Silloin kun meillä oli ajankohtaista tämä "vetkuttelu" ja "vitkuttelu", kuulin sopivan (karmean ja surullisen) esimerkin, mikä potkaisi mua eteenpäin ja hereille: Nainen oli halunnut naimisiin, mutta mies ei halunnut koska ei tiennyt oliko nainen hänelle "se oikea" (!). Tuota jahkaamista jatkui 20 vuotta, kunnes mies sairastui ja kuoli pois.

Toinen karmea esimerkki: Nainen halusi lapsia, mies vitkutteli. Naiselle tuli vaihdevuodet, munasarjat lakkasivat toimimasta. Nainen jäi lapsettomaksi, mutta mies ei, sillä hänpä vaihtoi nuorempaan ja teki lapset vanhemmalla iällä.

Nämä tekstini ei ole Typy tarkoitettu herättämään sinussa lisää ahdistusta, mutta tosiasiat kannattaa tiedostaa ja kohdata.

 

[Hanhikki]

Kun näitä luen, tulee juuri samoja mietteitä kun Lumikeiju sanoo! nyt tervettä itsekkyyttä kehiin, on kusymys SINUN elämästäsi myös. Toivon kovasti että teet itse itsellesi onnellisen tulevaisuuden - kukaan muu ei sitä tee. Itsellakin on näitä puolituttuja joissa suhde on kariutunut siihen että mies ei ole oikeasti halunnut lasta. Muutama vuosi aamenen jälkeen on erottu juuri siitä syystä, vaikka yhteistä historiaa on kertynyt reilu kymmenen vuotta. Luulen myös että olet nyt ollut narsisteisen vedätyksen uhri, mutta ei ole vielä myöhäistä kääntää uusi sivu elämässä!! Tsemppiä!