Mies ei erityisesti halua lasta.

["vierailija"]

Mies vaikuttaa sikäli fiksulta, että tunnistaa tunteensa ja tämän hetkiset ajatuksensa perheen perustamisesta ja osaa vielä ilmaista ne. Mikäli haluat tehdä lapsen yksin ja olla käytännössä yksinhuoltaja niin sinä teet sen tietoisesti. Toisaalta mikäli mies ei muuta ajatuksiaan lapsen syntymän jälkeen on mielestäni aivan sama miten te toimitte/haluatte, lapsi siinä vain kärsii. Ihan turha kuvitella ettei lapsi tajuaisi olevansa isälle tärkeä. Lapsi luonnostaan pyrkii "miellyttämään" vanhempiaan ja mikäli miehesi jatkaa kuvailemaasi linjaa, ei lapsi saa tunteilleen vastakaikua.

Mutta kuten sanoit, olet päätöksesi tehnyt ja itse riskisi otat vastuusi kannat ja pahimmassa tapauksessa laitat lapsesi kärsimään valinnoistasi. Mutta kuten itsekin mainitsit, uskot miehesi muuttuvan lapsen synnyttyä, niin minäkin uskon. Miehet eivät monestikaan tajua perheen/lapsen merkitystä ennen kuin se oma nyytti on sylissä ja sulattaa sydämen Toivotaan että miehellesi käy näin.

 

["Mirella"]

Ainiin ne muut ehdot... No enempi ne on sellaisia, ettei ukko oman tahdon vastaisesti joudu esim. joka viikko tulemaan johonkin lapsitapaamisiin yms. johonkin vanhemmuuskoulutukseen (?????). Mut sanoo, että haluu välillä toki tulla.

Ei noi ehdot mikään kirjallinen ole. Ukko sanoo itekkin, että ei vaan halua joutua samaan tilanteeseen kuin pari naapuria. Ja tarttee kyl sanoa, että en ihmettele. Naapureissa asuu pari toivotonta toheloa jokka ei lapsten kanssa pärjää yhtään ja riitelyä muijien kanssa on koko ajan. Asumme siis kerrostalossa vielä.

 

["Peukaloinen"]

Ymmärrän sua jokseenkin hyvin. Itsellä oli nelisen vuotta sitten hyvinkin paljon samanlainen tilanne. Olin kärvistellyt jo kauan vauvakuumeessa , mutta mies pisti vastaan. Halusi kyllä toisaalta lapsia, mutta ei uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta ja oli täysin vakuuttunut siitä, että elämä olisi pilalla lapsen tultua. Mies myös sanoi, että ei aio vähentää menojaan eikä taloudellisestikaan kauheesti lapseen panostaa. Lapsi tulisi olemaan aikalailla mun vastuulla ja harteilla. Pidin pääni ja tulin raskaaksi. Raskausaika ei ollut henkisesti helppo, mies oli välinpitämätön. Kun lapsi oli ehkä kolmisen vkoa vanha, mies otti hänet ekan kerran syliin. Ja oli myyty mies! On ollut todella hyvä isä lapsellemme, menot jääneet aivan itsestään vähiin ja osoittaa päivittäin rakkauttaan lapselle niin sanoin kuin teoinkin. Parisuhdekin on voinut hyvin. Mies on selvästi hävennyt aiempaa käytöstään ja sanomisiaan. Mies oli se, joka alkoi toivoa toista lasta aiemmin ja vuoden yrittämisen jälkeen on nyt toinen raskaus puolivälissä.
Eli ikinä ei voi tietää. Miehesi saattaa muuttua tai sitten ei, sitä ei tiedä kukaan. Itse sain ystäviltä tukea silloin, kun oli vaikeaa eikä kukaan suoraan sanonut, että häivy suhteesta.Jälkikäteen kyllä on moni ystävä sanonut olleensa hyvinkin huolissaan jaksamisestani. Itse olen onnellinen, että luotin siihen vaistooni, joka sanoi ,että miehestäni tulee hyvä isä kunhan annan hänelle mahdollisuuden ja aikaa! Tunsinhan hänet jo lähes 10 vuoden ajalta.
Asiat ei ole koskaan mustavalkoisia ja jokainen päättä elämästään itse.
Toivotan sinulle paljon onnea jatkossa mitä ikinä päätätkin!

 

["vieras"]

Nuo muut ehdot on ok. Luulin jo pahempaa, mutta tuo on täysin hyväksyttävää ajattelua. Hän ei edes kieltäydy, vaan sanoo, että haluaa itse päättää osallistumisestaan.

 

["Liisa"]

[QUOTE="vieras";23025978]Ero teille varmaan tulee, et jaksa pienen vauvan kanssa ilman miehen tukea.[/QUOTE]

Just joo.. Millanen nainen ei pärjää lapsen kanssa ilman miestä? Aika raukka saa olla. Itse olen ainakin pärjännyt vallan mainiosti vaikka lapsen kanssa olen alusta asti yksin ollut. Jos sinä et pärjäisi niin ei se sitä meinaa että kukaan ei pärjää.

 

[Anatolia]

Mä olisin kyllä mielummin oikea yksinhuoltaja, kuin eläisin yksinhuoltajan elämää parisuhteessa.

 

[......]

jos otat sen miehen mielummin kun lapsen, niin jää miehen luokse. Mutta jos oikeasti haluaisit joskus lapsen, niin ota ero ja hanki toinen mies... Koska minä en ikinä haluaisi tuollaista isää lapselleni. Ja jos miettisit mahdollisen lapsesi näkökulmasta, tuskin hänkään haluaisi tuollaista isää. Sellaista joka ei ikinä hoida eikä ole läsnä.. mutta itseppähän valintasi teet.Tai teet sen lapsen ja jäät yksin sen lapsen kanssa.

 

["vieras"]

Jos mies vaan on peloissaan tulevasta elämänmuutoksesta? Toivottavsti ei jänistä ennen häitä. Tuskinpa enää tuossa iässä, mutta nuorempana olisi voinut tehdä sen.

 

[oi ei]

Valitettavasti, jos on isä, samat ehdot eivät päde kuin jos lapsia ei ole. Miehesi ei ole valmis isäksi, en lähtisi tekemään lapsia hänen kanssaan. Valitan.

 

["outoa"]

Kuinka voit olla noin alistettu? Eikö koti hoideta yhdessä, miksi sun pitää tehdä kaikki kotityöt?

 

[80D]

Anteeksi nyt vaan, mutta tämä aloitus oli selkeä provo. Huoh.

 

[mutta]

Jotenkin outoa sekin, että mies on jo 40-vuotias eikä vieläkään halua lasta ja noin paljon nuorempi naisystävä.

 

["huoh"]

Siis mitä hittoa? Eikö se mies ymmärrä mitä lasten hankkiminen tarkoittaa? Ne ei oo mikään sellanen juttu että ne laitetaan pois päältä kun ei huvita leikkiä. Se ei halua lapsia, ei aio niitä hoitaa tai osallistua, ilmeisesti haluaa vain suhteen sun kanssa jatkuvan mutta miten se voisi jatkua normaalina kun sä joutuisit hoitamaan lasta yksin? Eli ero luultavasti edessä sitten.

 

["vieras"]

Ei lapsi voi olla toisen "oma" hararstus, josta toinen vanhempi sitten luistaa 100 %...

 

["toinen mies"]

1-2 viikonloppua kuussa pois pelistä?? Ei toi nyt mun mielestä kovin hyvältä kuulosta, joskaan ei varmaan riskirajat ylity, mutta ainahan tommonen "sillon ku lähen ni vedän kaksin käsin" meininki on toisen osapuolen kannalta vittumaista ku menee monta päivää toipumiseen.

 

["vieras"]

Sun pitää siis miettiä tarkaan haluatko olla YH kodinhotaja jota mies vähän tukee rahallisesti ja läsnäolollaan joskus, niin halutessaan... .
jos tämä sopii, niin kuvio selvä.
Miehes on reilu, kun kuitenkin sanoo suoraan mitä yhteiseltä elämältänne odottaa.
Kohtele sitä yhtä reilusti, äläkä kuvittele että vauva muuttaa sen mielen, äläkä odota apua.

 

[N&N]

[QUOTE="Mirella";23025956]Moi!

Olen 32v nainen, mieheni on 40v. Muuten menee mahtavasti, ollaan oltu yhdessä 2v ja naimisiin menossa ensi kesänä. On vaan yksi pieni mutta. Mul on kauhee vauvakuume ja haluisin laittaa pienokaisen alulle kesällä. Itellähän biologiset kellot ainakin pikkasen kilkattaa.

Mies on sanonut, että lapset on kivoja, mut ei halua sellaista nyt eikä oikeestaan koskaan. Kuitenkin sanonu, että olishan ne toisaalta kivoja. Tos kun eilen oltiin juhlimassa niin tuli juteltua ja mies sanoi, että suostuu tekemään lapset jos:

1. Sen ei tartte osallistua juurikaan hoitoon, toki pakkotilanteessa
2. Saa käydä duunissa normaalisti, isyyslomat ottaa mutta tekee niiden aikana ulkomaanmatkan. On toki osan kotona.
3. Mun pitää hoitaa koti, niinkuin oon muutenkin hoitanut. Pääosin.
4. Miehen ei tartte juurikaan vähentää ulkomenoja, ei niit ny niin paljoo ookkaan. 1-2 kertaa kuussa, mut silloin on kyl yleensä koko vkl poissa pelistä. Joko on poissa oikeesti tai sitten sen verran kanveesissa...

Oli paljon muitakin ehtoja, mut tommonen linja niis on... Mitäs mieltä ?
Mies on muuten ihana ja varmassa kohtuupalkkasessa työssä. Tosi hyvin pärjää lasten kanssa, mitä oon siskoni lasten kanssa joskus kattonut. Hyvä mies pääosin jne... en missään nimessä vaihtais.

Niin ei tartte siitä sanoo, ettei lapsia niin vaan tilata... se on sitten toinen juttu.[/QUOTE]

Täytyy sanoa, että jos nyt on jo tuollaisia ongelmia kun ette ole naimisissa, älä hyvä ihminen menekkään! Kannattaa aloittaa uudelleen elämä jonkun toisen kanssa, lapsia haluavia miehiä on tosi paljon, minunkin mieheni haluaisi lisää, tosin sinulle en häntä luovuta , mutta tosiaan, ei kannata avioitua, jos jo nytten noin hankalia riitoja.
Lapsen saaminen on oikeesti niin ihanan iso asia, jos sinulla on vauvakuume, niin kannattaa etsiä isäksi sopiva henkilö Ei ole lastakaan kohtaan reilua, että isänä olisi henkilö, joka ei ole halunnut häntä, eikä halua osallistua hoitamiseen..

 

[ok]

Suoraan sanoen, olet kuitenkin jo 32 v. eli ei välttämättä uuden miehen metsästyskään onnistu. Jos olisin sinä ja tosissani haluaisin lapsen, tekisin sen ton miehen kanssa. Tietää ainakin mitä tahtoo ja varmaan siihen omaan lapseen leimautuu kuitenkin kun sen oikeasti saa. Jos homma miehen kanssa ei toimi, saat sen talon Ihan hyvä diili!