Mies ei anna rahaa yhteisiin elämiskuluihin

Ovatkohan tässä tapauksessa yhteisiä lapsia vai naisen edellisestä/edellisistä liitoista?
Usein näkee, että naiset hyväksyvät puolisokseen mitä kummallisimpia miehiä, jotka loisii, pettää, elävät omaa elämää, kohtelevat muutoin huonosti jne., lista on loputon.

Samaa kysymystä lapsista jäin minäkin miettimään.
En silti ymmärrä moista järjestelyä.

 

naimisissa, niin tilanne on järjetön! Onko teillä edes avioehtoa, jos ei, siinä' leikissä käy kuten tuolla yhdelle kirjoittajalle. Onko mies sitten muuten NIIIIIIN ihana, että sen takia sitää ihan mitä vain. Ilmeisesti olen vieraantunut elävästä elämästä, kun tähän asti onki yleensä miehet valittaneet, että akka ei tee mitään ja on vain rahaa vailla.
Jos olette naimississa ja lapset yhteisiä, niin mies on elatusvelvollinen myös naimisissa ollessa.

 

kiva raha provo

 

Tietysti talo on omissa nimissäni, kuten lainakin.
Mutta kyllä mielestäni olisi aivan kohtuullista saada aikuiselta ihmiseltä kohtuullista korvausta asumismenoista, joutuisihan hän maksamaan vuokraakin vuokra-asunnossa.

Puhumattakaan sitten muísta menoista.

Jotenkin olo on hyväksikäytetyn..Ei minun moraalini ainakaan voisi sallia ns. käenpoikana elämistä, mutta miehiltä ilmeisesti voi odottaa ihan mitä tahansa.

En kyllä voi heittäytyä ihan välinpitämättömäksi ruuan ja siisteydenkään suhteen, lasten vuoksi. Ja jos tuollaisen miehen kanssa kahdestaan elelisin niin sekopää olisin.

Ihan sama kenen nimissä laina ja talo ovat, jos olette avioliitossa, eikä avioehtoa ole. Erossa annat miehelle puolet kaikesta, maksaa hän lainoja nyt tai ei. Piste.
Minä kyllä nostaisin kytkintä lasten kanssa...tai miehen kytkintä ja pistäisin ulos tuollaisen miehen. Onko hän kenties narsisti? Rahanhimoinen? Tunteeton? Miksi ylipäätään asut tuollaisen miehen kanssa? Sinä saisit enemmän rahaa ja taloudell. tilanteesi olisi parempi, jos eroaisit: saisit elaritkin. Miehesi ei tietty halua erota, koska hän ei löydä mistään ilmaista elättäjää, siivoajaa, rakastajatarta... Mahtaa miehelläsi olla kalliit harrastukset, jos kaikki rahat menevät sinne!

Kyllä minä nyt alan ymmärtää, miten Auervaarat aina vain onnistuvat....

 

ap:lle: Ja menitte sitten naimisiinkin ja hankitte lapsia ennen kuin olitte sopineet tälläisistä isommista käytännönasioista??

 

Jos laina on sinun nimissäsi, eikös talokin ole silloin sinun virallisesti? Ja jos näin on, ala periä mieheltäsi vuokraa! Tai sano miehelle, ettei sinulla ole varaa maksaa lainaa yksin ja siksi olet päättänyt, että koko perhe muuttaa pienempään asuntoon. Tai ota ero, eron jälkeen oikeus määrää miehesi maksamaan elatusapua, sitten ainakin saisit hänet osallistumaan.. Kauhea tilanne sinulla. Ei kai tuommoinen ukko enää muutu. Kuulostaa, että hän on todella pihi, sairaudeksi asti.. Voimia sinulle!

 

Niin olen periaatteessa samaa mieltä. Mutta onhan sekin tietysti, että talo on sinulla ja laina myös. Mies joutuu osallistumaan kuluihin ja mitä enemmän maksat lainaa, sitä enemmän jää miehen maksettavaksi.

Tiedän samanlaisen tilanteen, nainen vaihtoi "lennosta miestä". Sanoikin ettei pysty maksamaan kaikkia menoja, tms. toinen maksaja tarvitaan kuluihin. Nyt uusiopariskunnalla on yhteinen lapsi. Pitäisi ostaa isompi asunto. Tietysti vaimon nimiin (avioehdolla), vaimolle ei käy yhteinen laina/asunto puoliksi tms ratkaisu. Joten nainen kerryttää omaisuuttaan, mies osallistuu tietysti kuluihin, etenkin kun nainen ei ennenkään pystyisi kaikkea maksamaan. Mutta tilanteen muuttuessa, miehelle jäisi rakot käsiin, naiselle tavalaan "yhteisestä pussista" maksettu asunto.

 

Ap: kerro olettek naimisissa ja onko teillä avioehtoa? Kaikki tämä vaikuttaa siihen miten asiaan suhteutuu. Kerrytätkö vain omaa omasuuttasi, vai yhteistä? Pitäisikö miehen ostaa parempituloisena oma asunto, jotta hänellekin jäisi jotain säästöön?

 

Et kertonut, että onko lapsenne yhteisiä vai sinun edellisestä suhteestasi. Jos lapset ovat vain sinun eikä miehen, niin siinä tapauksessa saat jonkinlaista elatusapua lapsista, joten periaatteessa miehesi ei ole pakko kustantaa sinun lasten elatusta. Jos kyse on yhteisistä lapsista, niin sehän on jo lakiin kirjattu, että kumpikin vastaa lasten elatuksesta parhaan kykynsä mukaan.

Mitä pidemmälle jatkat tätä systeemiä, niin sitä enemmän katkeroidut ja kärsit taloudellisesti. Jos kyse on yhteisistä lapsista, niin saisit mieheltä elatusmaksut, jolloin eläisit leveämmin kuin nyt. Koska mies ei ole osallistunut lasten elatukseen nytkään, niin älä vain ihmeessä suostu sellaiseen järjestelyyn, että mies elatusmaksuaan pienentääkseen suostuisi maksamaan esim. harrastus- ja vaatekulut puoliksi, koska et varmasti saisi niitä mieheltäsi. Helpompaa, että mies maksaisi tietyn summan joka kuukausi elatusta, joten jos mies jättää ne maksamatta, ne saa oikeudessa perittyä.

Mies käyttää sinua härskisti hyväksi, etkä löydä keinoja, miten kierteen saa katkaistua. Ota käyttöön jääkaapissa systeemi, että miehen itseostamille ruoille on oma hylly, miehen liinavaatteita, pyyhkeitä ja vaatteita ei pestä (pesuaineetkin voi itse ostaa) jne. Telkkarin katseluunkaan ei ole asiaa, jollei maksa tv-lupaa tai sähkölaskua (tai edes 50 % niistä).

Miehesi ei kunnioita eikä arvosta sinua. Epäilenpä, mahtaako rakastaakaan, sillä ainakin minulle rakkaus on nimenomaan tekoja eikä pelkkää rakkauden vakuuttelua. Mitä merkitystä sitä paitsi tällaisessa tilanteessa on sillä, että mies vakuuttelee rakkauttaan, jotta saa naisen tyyntymään ja mies tietää, että illalla naiselta taas irtoaa "piparia", kun vähän aikaa hellittelee naisen hellyydentarvetta.

Itselläni oli vähän vastaava tilanne. Mieheni otti aluksi vastaan mukisematta kaikki hellyydenosoitukseni. Tykkään hemmotella miestä paljon, kun rakastun, mutta huomasin äkkiä, että hemmotteluintoni laantui, kun toinen ottaa kaiken itsestäänselvänä vastaan eikä vastaavaa käytöstä ole näkyvissä hänen puoleltaan. Minä siis kokkasin herkkuruokia, siivosin kämpän puhtaaksi jne, jonka jälkeen mies vietti paljon aikaa luonani tekemättä mitään. Rupesi ärsyttämään toisen passiivisuus. Sitten vain päätin, että minä en siedä enää tilannetta ja jos miehelle muutos ei sovi, hän voi lähteä kävelemään samantien. Kerran sitten rohkaistuin, pyysin miestä auttamaan ruoanlaitossa, pyysin tarttumaan imuriin ja jossakin vaiheessa kysäisin, että voisiko hän käydä kaupassa. Siitä se sitten lähti menemään. Nykyisin olemme sopineet (siis ennen yhteenmuuttoa), että mitkä kulut jaamme puoliksi ja mitkä kulut ovat henk.kohtaisia kuluja. Nyt taas systeemi toimii ja nimeomaan tasa-arvoisesti.

 

Kaiken lisäkse se on MIES! Sori vaan kivikautisuuteni, mutta se ei ole mies vaan joku torakka joka antaa naisensa elättää itsensä. Häpeäisi tollanen. Kyllä se on miehen tehtävä pitää huolta perheestä. Naisella on liitossa omat tehtävänsä.

 

Kaiken lisäkse se on MIES! Sori vaan kivikautisuuteni, mutta se ei ole mies vaan joku torakka joka antaa naisensa elättää itsensä. Häpeäisi tollanen. Kyllä se on miehen tehtävä pitää huolta perheestä. Naisella on liitossa omat tehtävänsä.

Niiin on! Kuten hankkia talo omiin nimiin, jos vaikka tuleekin ero joskus niin onpahan kämppä maksetttu.

 

Erossa kaikki menee puoliksi (jos siis ei ole avioehtoa) riippumatta siitä, kenen nimissä ne on kuka ne on maksanut. Eli tässä tapauksessa jos vaimo maksaa kaiken ja eroaa, mies kuorii kermat päältä ja ottaa puolet talosta.

 

meillä maksaa mies talon lainat ja muutkin maksut kotona. Ja se on ylpeä siitä. on sanonut monesti, että ei ikinä antaisi naisen elättää itseään!! Siinä on MIES. Sille käy ehkä ohrasesti jos erotaan mutta tarkoitus ei ole erota koska rakastetaan toisiamme. Ja miksi ikinä eroaisin tälläisestä miehestä!!

 

- Keskustele miehesi kanssa ihan asiallisesti ja huutamatta, ihan järkevästi ja aikuismaisesti. Jos lapset ovat yhteisiä niin silloin kaikki menot puoliksi. Jos lapset eivät ole nykyisen miehesi niin silloin kulut lapsista kuuluvat sinulle ja heidän isälleen. Mutta muihin kuluihin miehen silti tulisi osallistua.
- Kun laina ja talo on sinun nimissäsi niin jos olette naimisissa niin avioehtoon vain nimi alle. Muutoin mies vie erossa talon. Tietty jos loisiminen on ihan laskelmoitua niin ei varmana suostu moiseen. Mutta ainakin kannattaa yrittää turvata oma ja lasten selusta.
- Jos ei menojen jako toimi niin sitten seuraavat kikat kehiin. Lopetat miehesi passaamisen ja piikomisen. Tietty silloinkin elää vielä luonasi ilmatteeksi, mutta miehesi asumis mukavuus kärsii huomattavasti. Eli et pyykkää, viikkaa ja silitä hänen vaatteitaan. Älä edes laita niitä pyykkikoriin jos lojuvat lattialla. Pyykätköön itse omat vaatteensa. Älä laita hänelle ruokaa. Oma vaivansahan siinä on, että pidät huolen siitä, että ruokaa on vain sinun ja lasten ulottuvilla, mutta varmasti menee viesti perille. Mies ostakoot omat sapuskat ja kokatkoot ne myös itse. Aina jos mies asiaa tiedustelee mistä moinen, niin ilmoitat, että jokainen vastaa omista menoistaan ja asioistaan. Eikä asuntosi ole mikään ilmainen täysihoitola.
Kun palvelu huononee niin kyllä pistään miehen miettimään.
Mutta paras ja tehokkain neuvo on, että potkaiset moisen kuvatuksen pihalle.

 

Teillä on kyllä keskustelun paikka suhteessanne. Ennen kuin harkitset eroa kannattaa miettiä miten muuten asian saisi kuntoon. Vinkkinä voisin sanoa että ala itkemään niin ehkä miehesi ymmärtää miten pahalta sinusta tuntuu. Riitely ja huutaminen saa aikaan vain toisenlaisen vaikutuksen, itkeminen voisi auttaa mikäli miehelläsi on yhtään empatiakykyä.

Itkeminen ei kyllä tuossa auta pätkääkään. Naisen itku on monelle miehelle vaikea kohdata, eikä mies välttämättä osaa itkijän kanssa tasa-arvoisesti keskustella. Rauhallinen keskustelu on minusta se, jolla voisi jotain saavuttaa. Ei itku, eikä räyhääminen.

 

Ja kerro meille sitten miten mies reagoi?

 

Meillä oli sama tilanne:mies ei suostunut maksamaan mitään.Asui vain ja oli,niinkuin olisi hotelissa ollut.Minä olin vain piika.Esim.yhtään hoitomaksua lapsista ei maksanut.Vetosi siihen,että minä vein lapset hoitoon.Minun oli pakko,että olisimme eläneet edes jotenkin.Kiinteistöverot 200 euroa kuuluivat minulle,koska talo oli nimissäni,kaikki vakuutusmaksut,sähkö-ja vesilaskut ym.ruokaa hain kaupasta minä.
Jos mies joskus erehtyi kauppaan,sieltä tuotiin vain maitoa ja leipää.ei esim.lapsille mitään.
No joo lista olisi loputon,mutta olkoon.No sitten erossa omaisuus olikin yhteistä.Siinä tilanteessa ei painanut se,että olin käytännössä elättänyt toisen 10 vuotta.Tuomari tuumasi vain,että se on niinkuin omaa tyhmyyttä.Siinä ei painaneet kuitit mitään.Kaikki vain tasan ja jouduin maksamaan vielä kyseiselle henkilölle erossa tasinkoa.eli kannattee varoa.
Kyllähän se katkeraksi veti,mutta toisaalta kuseettaahan naiset miehiäkin juuri samalla tavalla.
Kunnioitus vain toista kohtaan meni,vaikka on lasteni isä.

Onko tämä totta? Tapahtuuko tällaista oikeasti? Miten kukaan suostuu tämmöiseen? Mistä tuollaisia miehiä löytyy? Miksi kukaan haluaa olla piika avioliitossa? Liittyykö tämä johonkin tiettyyn sukupolveen, joka on aikanaan kasvatettu kieroon tms?

 

se on mahdollista avioliitossakin, kun toinen kieltäytyy hoitasmasta omaa osuuttaan. Laissa on määritelty mm. asumis-, ruoka-, lastenhoito, kodin kulut yms. menoista vastuu puolisoille kummallekin KYKYNSÄ mukaan. Siis enemmän tienaavalla on myös suhteellisesti enemmän rahallista velvoitetta. Voidaan määrät summa, joka miehen on kuukausittain annettava yhteisiin menoihin ja jopa elatustuki lapsista. Satunnaiset ja yllättävät esim. sairauskulut nostavat tietysti silloin vastuuta.

Luusereita ei kannata elättää.

 

Olen sitä mieltä, että toisen ei tarvitse osallistua kyllä talon lainaan senttiäkään jos ei kerta sitä omista. Jos haluaa saada jotain rahaa niin miehen nimi papereihin. Muuten miehen pitäisi osallistua perheen menoihin ja jos ei sitä tee niin ihmettelen miksi olet sellaisen miehen kanssa.

Tietysti talo on omissa nimissäni, kuten lainakin.
Mutta kyllä mielestäni olisi aivan kohtuullista saada aikuiselta ihmiseltä kohtuullista korvausta asumismenoista, joutuisihan hän maksamaan vuokraakin vuokra-asunnossa.

Tuota noin jos kyse on avo-tai avioliitosta niin ei siinä olla hyötymistarkoituksessa. Siis en ainakaan itse kehtaisi pyytää mitään vuokraa asunnosta, jota maksaisin itselleni - kerrtyttäisin koko ajan omaisuuttani. Toki yhtiövastikkeesta voisi puolet maksaa, mutta jos maksaisi tätä enemmän olisi miehen laitettava myös papereihin että omistaa asunnosta tietyn prosenttiosuuden.

 

naimisissa, niin tilanne on järjetön! Onko teillä edes avioehtoa, jos ei, siinä' leikissä käy kuten tuolla yhdelle kirjoittajalle. Onko mies sitten muuten NIIIIIIN ihana, että sen takia sitää ihan mitä vain. Ilmeisesti olen vieraantunut elävästä elämästä, kun tähän asti onki yleensä miehet valittaneet, että akka ei tee mitään ja on vain rahaa vailla.
Jos olette naimississa ja lapset yhteisiä, niin mies on elatusvelvollinen myös naimisissa ollessa.

[viesti moderoitu]

Sinä et saa sitä rahallakaan.

 

"Kaiken lisäkse se on MIES! Sori vaan kivikautisuuteni, mutta se ei ole mies vaan joku torakka joka antaa naisensa elättää itsensä. Häpeäisi tollanen. Kyllä se on miehen tehtävä pitää huolta perheestä. Naisella on liitossa omat tehtävänsä. "

Että miehen tulee YKSIN elättää perhe ja nainen? Mitäs nainen tekee rahoillaan..? Ei tuokaan ole oikein, nainen hyötyy miehestä. Vai oletko kotirouva ilman omaa rahaa..mies parka.

 

hankalaa on kun kun menojen yhteen sovittaminen ja yhteisen kulun puolittaminen on noin vaikeaa.
Normaali älyllä varustettu mies maksaa kuluista elämiskuluistaan, samoin nainenkin.
Parempihan on sitten asua erillään jos yhteiselo taloudellisesti ei onnistu.
Vain se " että on mies tai että on nainen " tulee pitkällä juoksulla kalliimmaksi kuin nämä paljon parjatut maksulliset . Toki en ihmiskauppaa kannata, mutta nähdään nyt
kokonaisuus sellaisena kuin se on.
Miksi olla parisuhteessa jossa toinen ei ole sitoutunut perheeseen ? Se on tosiaan aika torakkamaista tai vierailevan tähden meininkiä jos sitä kuukausi kaupalla jatkuu.

Jos suom.mies on valmis maksamaan ulkomaalaisen naisensa kustannukset, miten se voi olla niin vaikeaa osallistua kuluihin , kun kyseessä on suomalainen nainen ?

 

Erossa kaikki menee puoliksi (jos siis ei ole avioehtoa) riippumatta siitä, kenen nimissä ne on kuka ne on maksanut. Eli tässä tapauksessa jos vaimo maksaa kaiken ja eroaa, mies kuorii kermat päältä ja ottaa puolet talosta.

Ei ihan näinkään. Omassa erossani sain pitää taloni koska olin hoitanut lapsia kotona ja lapsilta ei haluttu viedä kotia. Mies yritti mutta tuomari päätti toisin.

 

Ilmeisesti ihmiset pitävät epäromanttisena puhua raha-asioista suhteen alussa. Mun mielestä kyllä normaali järkevä ihminen puhuu myös raha-asioista, samalla kun puhuu muista itselleen tärkeistä asioista kumppaninsa kanssa. Samalla tavalla kuin puhutaan, haluaako lapsia, kuinka monta, milloin jne. , miten tykkää asua, rivitalo, kerrostalo, okt, kaupungissa vai maalla, mitä ylipäätänsä elämältään haluaa! Niin raha-asioistakin puhutaan ja sovitaan käytännöt. Onko esimerkiksi yhteinen tili, josta maksestaan yhteiset menot (käytännössä siis pitää sopia mitä pari haluaa yhteisesti maksettavan) vai onko kummallakin omat tilit ja yhteiset jutut maksetaan puoliksi. Kyllä jokainen pari nyt yhteiset kulut maksaa puoliksi: asuminen (jos asuu toisen omistamassa asunnossa, niin pitää mielestäni maksaa vuokraa), ruokakulut puoliksi, sähkö, vesi, netti laskut puoliksi, huonekalujen hommaaminen puoliksi. Eihän nyt toinen voi siivellä asua! Tapauskohtaisesti toinen voi maksaa enemmän, mutta sekin pitää sopia tapuaskohtaisesti, mielestäni lähtökohta on se, että puoliksi yhteiset menot.

AP sinun kyllä pitäisi istua miehesi kanssa samaan pöytään ja sovussa päättää viimeistään nyt miten yhteiset kulut jaetaan. Asunto on sinun ja lainakin on omasi, mutta miehesi voi maksaa sinulle vuokraa asumisesta, hänhän siipeilee luonasi. Sähkölaskut, vesilaskut, netti, vastike, ruokakulut ja lapseen liittyvät kulut kyllä kuuluu puolittaa. Hänhän käyttää asunnossasi vettä, sähköä, syö ruokaa ja lapseen hän on yhtä vastuullinen kuin sinäkin (olettaen on yhteinen), kyllähän nyt vanhemmat lapsensa yhdessä elättävät. Mieshän säästää paljon rahaa kun siipeilee tuolla tavalla.

 

Meillä on vaimon kanssa yhteinen tili ja toimii hyvin. Ei tarvite kysellä kumman vuoro maksaa mitäkin.