Mies antoi 15 kilon painonpudotukselle 2 kk aikaa =((

[QUOTE="mies";28805268]2 kk:ssa 15 kg pois tarkoittaisi melkein 2 kg viikossa pois. Tämä laihdutustahti on elimistölle epäterveellinen, jopa vaarallinen. 1 kg per viikko alkaa olla maksimi.[/QUOTE]

Ei ole mitenkään vaarallinen. Ainut riski on vitamiinien saannista huolehtiminen, koska kalorimäärät täytyy oletettavasti pitää alhaisina.

 

jätä se sika.

 

Siis oikeesti? minä sanoisin miehelleni että jos ei kelpaa ni sittte ei

 

[QUOTE="vieras";28805287]Ei [2 kilon laihdutus viikossa] ole mitenkään vaarallinen. Ainut riski on vitamiinien saannista huolehtiminen, koska kalorimäärät täytyy oletettavasti pitää alhaisina.[/QUOTE]

Kyllä tutkittu tieto taitaa olla toista mieltä.

 

[QUOTE="JOO";28805176]Sanot miehelle että 2 kuukaudessa lähtee 90 kg --> nimittäin mies itse,[/QUOTE]

heivaa se kusipää hittoon.. selvästikkään ei sua rakasta.. ei tollasia uhkavaatimuksia anneta jos oikeasti rakastaa ja välittää.. Toista tuetaan ja kannustetaan laihduttamaan! lähteekö se sun kanssa sitten lenkille tai muuta?? Se tulee sut jättämään kuitenkin vaikka onnistuisit koska selvästikkää ei sua rakasta ku tollasia laukoo PLUS! 2kk ja 15kg EI OLE MAHDOLLISTA

 

[QUOTE="mies";28805335]Kyllä tutkittu tieto taitaa olla toista mieltä.[/QUOTE]

No pistäpä hyviä tutkimuksia. Lyhytaikainen laihdutus (eli vaikka se pari kuukautta) tuolla tahdilla on ihan ok. Nämä "puoli kiloa viikossa" -suositukset perustuu ainoastaan siihen, että elämäntapamuutosta ei kovalla tahdilla välttämättä tule (-->jojoilu, joka ei tokikaan ole hyväksi).

 

Kuullosta omituiselta, itselleni tulisi mieleen tukea toista parhaan mahdollisen kykyni mukaan jos haluaa laihduttaa noin kovasti. Itellä tuon verran lähtenyt niin voin sanoa että helpottaisi paljon jos toinenkin muuttaisi niitä ruokailutapojansa ja esim liikkuisi yhdessä.


Jos tuon vuoksi lähtee niin ehkä parempi niin.

Halu elämänmuutokseen pitää lähteä itsestä. Jos kiristämällä yritetään toista muuttaa niin eihän siinä loppupeleissä hyvin käy kuitenkaan.

 

[QUOTE="vieras";28805363]No pistäpä hyviä tutkimuksia. Lyhytaikainen laihdutus (eli vaikka se pari kuukautta) tuolla tahdilla on ihan ok. Nämä "puoli kiloa viikossa" -suositukset perustuu ainoastaan siihen, että elämäntapamuutosta ei kovalla tahdilla välttämättä tule (-->jojoilu, joka ei tokikaan ole hyväksi).[/QUOTE]

Laihduttaminen – Wikipedia

"Laihduttamisen periaate ruokavalion avulla on vähentää energian saantia ravinnosta siten, että syödään kulutusta vähemmän. Dieetillä laihtuu noin 0,5–1 kg viikossa, jos energiavaje on noin 2100–4200 kJ (500–1000 kilokaloria) päivää kohden.[7] Alin turvallinen energiamäärä on 5000 kJ (1200 kcal) päivässä[1] naisille---"

[1] Terve ihminen, Suomalainen lääkärikirja WSOY ja Kustannus Oy Duodecim, Helsinki 2006, s. 196-199.

Eli esittämälläsi tyylillä (2 kg/viikko pois) pitäisi naisen energiavajeen olla 2000 kcal eli peruskulutuksen pitäisi olla 3200 kcal. Tällaisen 25-vuotiaan naisen pitäisi esim. 170 cm pituisena painaa 175 kg. Muuten ei moinen paasto onnistu.

 

[QUOTE="vieras";28805363]No pistäpä hyviä tutkimuksia. Lyhytaikainen laihdutus (eli vaikka se pari kuukautta) tuolla tahdilla on ihan ok. Nämä "puoli kiloa viikossa" -suositukset perustuu ainoastaan siihen, että elämäntapamuutosta ei kovalla tahdilla välttämättä tule (-->jojoilu, joka ei tokikaan ole hyväksi).[/QUOTE]

Ymmärrät muuten myös jojoilun periaatteen väärin. Elimistö jojoilee paljon helpommin juuri silloin, jos yrittää laihtua liian paljon liian äkkiä.

 

Huh, itse varmaan pistäisin miehen ekana tuollaisesta uhkavaatimuksesta pellolle ja sitten sen jälkeen ihan sen kiusaksi laihduttaisin itsestä jumalattoman kuuman kissan Ja pitäisin huolta, että mies todellakin näkisi lopputuloksen!

 

mä ymmärrän jos olet joku yli satakiloinen ja 150cm,toisin sanoen sairaalloisen lihava.Sellaselle täytyy laitta tiukat vaatimukset jo oman terveytensäkin takia!

 

Naisille:jano lähtee juomalla,ukko lähtee syömällä
Miehille:nälkä lähtee syömällä,akka lähtee juomalla

 

Njaa, tuskin jaksaisin itsekään jatkaa suhdetta mieheen, jos hän lihoisi huomattavan paljon eikä muutosta näkyisi.
Suhdehan muuttuisi käytännössä kaverisuhteeksi, kun toisesta ei enää voisi kiihottua tai pitää seksikkäänä.

Eli ymmärrän ap:n miestäkin, vaikka varmasti pahalta tuntuu kun noin sanotaan.
Vaan tuntuisi sekin pahalta, jos kumppani muuttuisi ulkoisesti noin paljon tavallaan turhaa ja omaa itsekkyyttään.

 

Njaa, tuskin jaksaisin itsekään jatkaa suhdetta mieheen, jos hän lihoisi huomattavan paljon eikä muutosta näkyisi.
Suhdehan muuttuisi käytännössä kaverisuhteeksi, kun toisesta ei enää voisi kiihottua tai pitää seksikkäänä.

Eli ymmärrän ap:n miestäkin, vaikka varmasti pahalta tuntuu kun noin sanotaan.
Vaan tuntuisi sekin pahalta, jos kumppani muuttuisi ulkoisesti noin paljon tavallaan turhaa ja omaa itsekkyyttään.

Näin ja ylipaino on terveysriski. En mä halua puolisoni ottavan muutenkaan turhia riskejä liittyen terveyteensä koska en halua lasteni jäävän liian aikaisin isättömäksi ihan isän oman syyn vuoksi.
Ei nyt mitään sellasta 'laihduta 15 kiloa 2 kk:ssa tai jätän sut'-uhkavaatimuksia mutta muuten kyllä saa ja pitääkin patistaa puolisoa laihduttamaan jos on reilusti ylipainoa. Ja tietysti sitten tukea häntä siinä.

 

Niin juurikin sitä ohjelmaa meinasinki

Ala sinä katsomaan vaikka diiliä. Sano äijällesi, että sinä pudotat kilon jokaisena viikkona kun hän tienaa yli kymppitonnin. Käteen. Sun käteen.

 

Juu, tukeminen ja kannustaminen on puolison "tehtävä" ehdottomasti, laihdutus kun ei ole henkisesti(kään) mikään helppo homma.
Paras tietty olisi huomata tilanne jo siinä +10kg kohdalla eikä vasta siinä vaiheessa, kun pudotettavaa onkin jo useita kymmeniä kiloja...

JA kerron nyt valmiiksi, kun kohta joku kuitenkin saapuu loukkaantumaan, että EN dissaa yleisesti ylipainoisia eikä minua kiinnosta teidän kilonne, mutta itse en kykene viehättymään ylipainoisesta miehestä.

 

Njaa, tuskin jaksaisin itsekään jatkaa suhdetta mieheen, jos hän lihoisi huomattavan paljon eikä muutosta näkyisi.
Suhdehan muuttuisi käytännössä kaverisuhteeksi, kun toisesta ei enää voisi kiihottua tai pitää seksikkäänä.

Eli ymmärrän ap:n miestäkin, vaikka varmasti pahalta tuntuu kun noin sanotaan.
Vaan tuntuisi sekin pahalta, jos kumppani muuttuisi ulkoisesti noin paljon tavallaan turhaa ja omaa itsekkyyttään.

Mä ymmärsin että ap on aina ollut vähän pyöreä. Joka ottaa pyöreän naisen, pitää myös jaksaa katsella sitä pyöreyttä. Sama miehissä. Toisen ulkonäön pitää ainakin mulla miehenä olla siinä hetkessä ihana. Pienet fysiikan muutokset ovat osa elämää, valtaisat aina haasteellisempia toki riippuen onko jo lapsia jne. Täyttä naisen repsahdusta en haluaisi kokea, niin yleistä kuin se maassamme onkin.

Siksi itse en sellaisten naisten kanssa ole ollut. En ole koko elämässäni ollut kiinnostunut naisesta, joka on edes lievästi ylipainoinen. Vain harvalle (muistan pari kolme tapausta) pieni ekstrapyöreys sopii, mutta silloinkin mitat ovat olleet arviolta jotain 172 cm / 68 kg. Yleensä nämä naiset ovat olleet eloveenatyttö-tyyppisiä.

 

Ihmiset, joiden rakkaus on pelkästä ulkonäöstä kiinni, mitä teette kun läheisenne sairastuu?
"En pysty rakastelemaan kuin pitkähiuksisten naisten kanssa " vs syöpähoidossa olevat.
"Tykkään vain lihaksikkaista" vs. Syöpähoidoissa olevat.
"Tykkään vain liikunnallisista" vs. Pyörätuoliin joutuvat.
Entä sitten jos puolisonne lihoaa tai masentuu --> ei kaunis, ei hauska, heitän pois.

Entä jos sairastutte itse? Lihotte? Joudutte pyörätuoliin? Syöpähoitoihin? Haluaisitteko, että puolisonne hoitaisi teitä tästä huolimatta?

 

Juu, tukeminen ja kannustaminen on puolison "tehtävä" ehdottomasti, laihdutus kun ei ole henkisesti(kään) mikään helppo homma.
Paras tietty olisi huomata tilanne jo siinä +10kg kohdalla eikä vasta siinä vaiheessa, kun pudotettavaa onkin jo useita kymmeniä kiloja...

JA kerron nyt valmiiksi, kun kohta joku kuitenkin saapuu loukkaantumaan, että EN dissaa yleisesti ylipainoisia eikä minua kiinnosta teidän kilonne, mutta itse en kykene viehättymään ylipainoisesta miehestä.

Ajatteletpa aika maskuliinisesti Yleensä miehet ovat visuaalisia, naiset intuitiivisia. Mies "tarvitsee" enemmän naisen ulkonäköä kuin nainen miehen. Naiselle miehen olemus, luonne, ääni ja käytös ovat yleensä olleet tärkeämpiä kuin ulkonäkö (miehen silmät toki monelle tärkeät).

Muuten, tuollainen pakottaminen toisen mieleiseksi ei voi olla missään oloissa hyväksyttävää.

 

Ihmiset, joiden rakkaus on pelkästä ulkonäöstä kiinni, mitä teette kun läheisenne sairastuu?
"En pysty rakastelemaan kuin pitkähiuksisten naisten kanssa " vs syöpähoidossa olevat.
"Tykkään vain lihaksikkaista" vs. Syöpähoidoissa olevat.
"Tykkään vain liikunnallisista" vs. Pyörätuoliin joutuvat.
Entä sitten jos puolisonne lihoaa tai masentuu --> ei kaunis, ei hauska, heitän pois.

Entä jos sairastutte itse? Lihotte? Joudutte pyörätuoliin? Syöpähoitoihin? Haluaisitteko, että puolisonne hoitaisi teitä tästä huolimatta?

Minä en ainakaan heitä pois, eikä minun rakkauteni ole koskaan, ikinä, _pelkästä_ ulkonäöstä kiinni. Mutta tapaamishetkellä ja tutustuttaessa naisen ulkonäkö on kyllä merkittävässä asemassa.

Ihastuminen ja suhteessa pysyminen ovat kaksi eri asiaa, jotka silti voi yhdistää. Sama ihminen voi sekä ihastua vahvasti että jaksaa sitä "harmaata arkea" vahvasti. Minä olen tällainen. Siltikään en TOIVO pyörätuolia, syöpää, suurta lihomista, jne... MUTTA jos sellainen tapahtuu, en jätä naistani.

 

[QUOTE="mies";28805668]Ajatteletpa aika maskuliinisesti Yleensä miehet ovat visuaalisia, naiset intuitiivisia. Mies "tarvitsee" enemmän naisen ulkonäköä kuin nainen miehen. Naiselle miehen olemus, luonne, ääni ja käytös ovat yleensä olleet tärkeämpiä kuin ulkonäkö (miehen silmät toki monelle tärkeät).

Muuten, tuollainen pakottaminen toisen mieleiseksi ei voi olla missään oloissa hyväksyttävää.[/QUOTE]

Mä tarvin niitä molempia, ei mulle pelkkä visuaalisuus riitä.

Onhan se aika karua tuollainen "ehto" laittaa, mutta kuten sanoin; ymmärrän myös ap:n miestä, kun en itsekään kykenisi kiihottumaan lihavasta miehestä.
Ja fyysinen vetovoima on mielestäni hyvin tärkeää suhteessa.

En jaksa lainata tuota ylempää viestiäsi, joten vastaan siihen nyt tässä samalla.
En tiedä, onko ap ollut aina pyöreä, mutta jos on, niin miehen vaatimus on siinä tapauksessa naurettava, sillä on tiennyt mihin ryhtyy.
Itse taas en edes kiinnostu tanakoista miehistä, joten kokisin sen erittäin suurena ja epämiellyttävänä muutoksena, jos kumppani yhtäkkiä turpoaisi kymmeniä kiloja.

 

Vaikka saisitkin pudotettua painoa sen verran mitä mies vaatii niin ei tule olemaan pysyvä tulos koska et tee sitä itsesi vuoksi....

Vaatii ajattelutavan muutosta ja tiettyä halua muuttua. ei pakotettuna kukkokaan laula.

 

En jaksa lainata tuota ylempää viestiäsi, joten vastaan siihen nyt tässä samalla.
En tiedä, onko ap ollut aina pyöreä, mutta jos on, niin miehen vaatimus on siinä tapauksessa naurettava, sillä on tiennyt mihin ryhtyy.
Itse taas en edes kiinnostu tanakoista miehistä, joten kokisin sen erittäin suurena ja epämiellyttävänä muutoksena, jos kumppani yhtäkkiä turpoaisi kymmeniä kiloja.

Olemme tästä käytännössä samaa mieltä, kai ekan kerran palstailu-urani aikana Tosin tarkennuksena tekisin niin, että jos suhde olisi jo vakavalla pohjalla (esim. avoliitto), yrittäisin kestää, mutta samalla esittäen toiveena, että hän saisi niskasta itseään kiinni. Missään nimessä en silti alkaisi _pakottamaan_ ja painostamaan, se on väkivaltaa molemmille sukupuolille.

Syövät, pyörätuolit yms. hyväksyisin, koska niille rakkaani ei mahda mitään.

 

Ihmiset, joiden rakkaus on pelkästä ulkonäöstä kiinni, mitä teette kun läheisenne sairastuu?
"En pysty rakastelemaan kuin pitkähiuksisten naisten kanssa " vs syöpähoidossa olevat.
"Tykkään vain lihaksikkaista" vs. Syöpähoidoissa olevat.
"Tykkään vain liikunnallisista" vs. Pyörätuoliin joutuvat.
Entä sitten jos puolisonne lihoaa tai masentuu --> ei kaunis, ei hauska, heitän pois.

Entä jos sairastutte itse? Lihotte? Joudutte pyörätuoliin? Syöpähoitoihin? Haluaisitteko, että puolisonne hoitaisi teitä tästä huolimatta?

Missä täällä on joku jonka rakkaus on PELKÄSTÄ ulkonäöstä kiinni?
Btw, ei lihominen vaikuta pelkästään ulkonäköön ja se on (yleensä) itseaiheutettu, toisin kuin vaikka syöpään sairastuminen.

 

[QUOTE="mies";28805744]Olemme tästä käytännössä samaa mieltä, kai ekan kerran palstailu-urani aikana Tosin tarkennuksena tekisin niin, että jos suhde olisi jo vakavalla pohjalla (esim. avoliitto), yrittäisin kestää, mutta samalla esittäen toiveena, että hän saisi niskasta itseään kiinni. Missään nimessä en silti alkaisi _pakottamaan_ ja painostamaan, se on väkivaltaa molemmille sukupuolille.

Syövät, pyörätuolit yms. hyväksyisin, koska niille rakkaani ei mahda mitään.[/QUOTE]

Samaa mieltä.
Enkä mä kehtaisi lihomisesta piikitellä, mutta jotenkin pitäisi tehdä selväksi, etten ole tyytyväinen nykyiseen (eikä ehkä mieskään henkisesti tasapainossa, jos yhtäkkiä lihoo paljon?).
Siksi kirjoitinkin ensimmäisessä viestissäni sen "jos asiaan ei olisi näkyvissä muutosta", eli en mä heti kumppanin lihottua olisi suhdetta lopettamassa, mutta jos muutosta ei olisi tulossa, vaikuttaisi se luultavasti hyvin moneen asiaan.

Ap ei muuten itsekään kirjoittamansa mukaan ole tyytyväinen itseensä, joten siinä mielessä ei täysin vastahakoinen "potilas", vaikkakin miehen ilmaisu asiasta oli tökerö.
Ap myös kirjoitti nolostelevansa ulkomuotoaan. Voisin kuvitella tuonkin syövän suhdetta ja kumppaneiden välistä keskinäistä arvostusta.