Olen nyt viikon verran lukenut tätä ja toista piiskausketjua, aina iltasella hieman edennyt, työssäkäyvä perheellinen ei niin ennätä tämmöisiä lukemaan. Halusin tarkistaa, kuulunko johonkin vastenmieliseen pervojoukkoon. Olen nimittäin lapsesta lähtien fantasioinut piiskajutuista, ja mulla se liittyy seksuaaliseen kiihottumiseen.
Tiesin jo ennestään, että piiskausjutut ovat nykyään "hyväksyttyjä", joten lähinnä hain vahvistusta sille, että olen ihan normaali. Samalla kuitenkin törmäsin mielenkiintoiseen analyysiin aiheesta, josta en ole ennen kuullut: kotikuri.
Yritin löytää selvästi toisistaan erottuvia luokkia, kuten S/M-ihmiset, seksin yhteydessä ilman lateksipukuja piiskailevat ja kotikurityypit, mutta luokittelu osoittautui mahdottomaksi. Vaikuttaa enemmän siltä, että kyseessä on jatkumo. Edes toisessa ääripäässä (pelkkä kotikuri ilman yhteyttä seksuaalisuuteen) olevat ihmiset eivät tunnu pääsevän seksin ja piiskauksen yhteydestä kokonaan eroon. Tämän tyyppistä yritelmääkin esiintyi lähinnä ulkomaisilla kotikurisivuilla, joilta etsin lisätietoa. Näissä ketjuissa taas raja oli monellakin kohdin häilyvä: oli puhetta leikistä, sopimuksista ja elämäntavasta, toisaalta taas siitä, ettei kyseessä ole leikki tai kuriin ei liity seksiä, tai kuritusta tarvitaan rajojen asettamiseksi.
Viikon aikana on herännyt useita kysymyksiä ja ajatuksia. Tuskin saan kaikkea yhteen viestiin edes mahtumaan.
Ihan ekaksi oma lapsuus: mulla ei ole mitään muistikuvaa, että mua olis piiskattu. Olen 70-luvulla syntynyt eli laillistakin se on silloin ollut. Isosisareni kerran mulle kertoi, kun olimme kumpikin perheytyneet ja keskustelimme lastenkasvatuksesta, että äitimme olis harjoittanu ruumiillista kuritusta, kun olin lapsi, kuulemma kouluikään saakka. Sanoin, etten muista mitään, johon useita vuosia vanhempi siskoni vaan totesi, että hän sitä silloin "kauhulla katseli". Järkytyin niin, etten pystynyt keskustelemaan aiheesta enempää, enkä siksi tiedä, käyttikö äitini piiskaa. Tässä ketjussa on analysoitu lapsuuden vaikutusta piiskaushaluihin, ja pointtini on, että omaa lapsuuttaan ei välttämättä muista oikein.
Sitten nykytilanne. Mulla on miehekäs mies, määrätietoinen ja tarvittaessa dominoivakin, ei kuitenkaan määräilevä tai alistava. Joskus seksin yhteydessä käyttää kovia otteita, kun olen kertonut sellaisista pitäväni (oikeammin, en edes saa orgasmia ilman).
"Oikea" kotikuri ei kiinnosta. Siis sellainen tilanne, ettei mulla _oikeasti_ olis sananvaltaa tai että mies määräis kaikesta, tai että saisin piiskaa tekemättömistä kotitöistä tai johonkin paheeseen repsahtamisesta, enkä edes nauttisi siitä piiskaamisesta.
Kipua ja nautintoa on tässä ketjussa käsiteltykin. Olen miettinyt, tarkoittavatko ihmiset oikeasti eri asioita, vai puhutaanko vain samasta asiasta eri termein. Minusta ainakin on oleellista, etten koe epämiellyttävää kipua. Kiihottuneena kipukynnys on korkeammalla ja kipu jollain oudolla tavalla tuntuu hyvältä. En ole kylläkään saanut mieheltä piiskaa, on käyttänyt vain kättään, eikä se ole koskaan sattunut niin kovin, että toivoisin hänen lopettavan. Tunne on kyllä kivun sukulainen, mutta kiihottuneessa tilassa en miellä sitä kivuksi. Onko nyt siis niin, että kotikurinaisilla kuritukseen liittyy ihan oikea kipu, vaiko joku kivun ja nautinnon sekoitus? Enkä nyt tarkoita että mies olis liian lepsusti läiminyt. Ihan varmasti se tuntuisi ikävältä kivulta, jos en olisi kiihottunut. Ja mähän kiihotun heti, kun mies vaan käskee housut pois...
Mua kiinnostaa järjestely, jollainen olen ymmärtänyt joillain olevan, että kotikuri liittyy seksuaalisuuden toteuttamiseen, vaikkei muunlainen seksi (yhdyntä, suihinotto) välttämättä liittyiskään kuritustilanteeseen. Etenkin kiinnosti ketjun sivulla 18 esitetty kuvaus riitojen lopettamisesta piiskaamalla. Meillä riidat usein venyvät, kun kumpikin haluaa sanoa viimeisen sanan. Ajattelen, et jos mies vapautuis "vaimonhakkaus"tuntemuksista, tää vois hyvinkin toimia meillä. Monesti nimittäin riidan aihe on jo unohtunut ja kumpikin haluais asialle vaan lopun, mut ylpeys estää antamasta toiselle viimeistä sanaa. Mä voisin kuvitella olevani tyytyväinen tällaiseen tapaan lopettaa riitely: olisin saanut sanoa sanottavani ja haukuttua miestä aiheellisesti siitä mistä on haukuttavaa, ja mies vois saada itelleen "viimeisen sanan" ja miehekkään olon, kun piiskais mut. Kun mä siitä oikeasti nauttisin, niin mitäpä vahinkoa? Päällisin puolinhan tossa on paradoksi, mutta syvemmällä tasolla oma logiikkansa.
Sitä vain en oikein ymmärrä, et miten tuollainen käytännössä hoidetaan pikkulapsiperheessä. No, iltaisin on aikaa lapsen nukahdettua, mutta miten varhemmin päivällä aloitetut riidat saadaan loppumaan? En halua miehen vaientavan minua edes sanoilla lapsen kuullen: enhän oikeasti (-siis ilman seksuaalista aspektia) ole alistuva vaimo, enkä halua (tyttö)lapsen saavan sellaista käsitystä, että nainen vaikenee, kun mies käskee. Jos vaikenen siksi, että miellän asetelman seksuaalisuuden kautta, harjoitan seksuaalisuutta lapsen nähden: se taas on insestiä.
Entä ne parit, jotka harjoittavat seksuaalista kotikuria, ja se liittyy myös esim. kotitöihin. Tekevätkö naiset kotitöitä sitten pikkarit märkinä? Itse kostun välittömästi, jos edes kuvittelen tekeväni kotitöitä siksi, että muuten saisin piiskaa -kotitöiden tekemisestä tuleekin näin paljon hauskempaa. Mutta jos en halua elää jatkuvassa kiihotustilassa, ovat kotityöt ikävä kyllä vain kotitöitä...Enkä tietenkään oikeasti halua tehdä päivittäisiä kotihommia kiihottuneena, sillä oikeasti seksiin ei ole mahdollisuuksia joka ilta.
Tämmöisiä mietelmiä. Saattoivat olla hieman sekavia, kysykää niin tarkennan, jos on liian epäselvää.
P.S. En kauheasti foorumeja lueskele, jos nick on jo käytössä, voin aivan hyvin vaihtaa. Otin minkä ekaksi keksin.