mielisairas

eli sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä,todettiin joulukuussa 2005,sitä ennen masennusta 4vuotta.lääkitystä ei vieläkään saatu kohalleen 3kk oli tasaista mut nyt taas romahti olo tila..eli masentaa niin #&%?$!*..jaksaminen on oikeasti kortilla..olen yh äiti.mutta onneksi vanhempani auttavat.
mutta haluisin kuulla teidän muun tarinat ketkä sairastavat masennusta tai muuutta mielisairautta..eli miten jaksatte..

itelläni on se että sen pienen energian mikä on niin kohdistan tyttööni..mutta en muuhun ja sen huomaa asunnosta ja itsestäni en jaksa silloin meikata(ja tykkään siitä ja hiustenlaitosta)suihkussa sentää käyn..

ärsyttää kun osa kavereista ei ymmärrä tilannettani,en siis sääliä todellakaan halua.mutta sanovatt j0os nähää kaupassa..no oletpa sinä hehkeän näkönen tai että ootko köniis saanu ku noin mustat silmän aluset..hehe onpa hauskaaa..

kyllä minäkin sairaudestani mustaahuumoria väännän..mutta kumminkin..
tyttöni on vuoden ikäinen,itse 22v..niin odotin sitää että kun kesä tulee ja pääsee tytön kaa pihalle puistoon..mutta nyt se tuntuu rasittavalle ettäö on PAKKO MENNÄ..ja eihän se niin pitäisi olla..

ilman tyttöä en kyllä olisi tässä,eli se on minun elämänisuola kuka antaa voimia jaksaaa..

 

Minä olen terve ja työelämään pian palava henkilö, yhden pikkulapsen äiti, vielä hoitovapaalla.

Mutta vaikka olen terve ja hyväkuntoinenkin niin en minäkään jaksa meikkailla kun lapsen kanssa olen. Tuolla kaupassa ja pihalla menen ihan petistä nousseen näköisenä. Tukan ehdin juuri ja juuri kammata nopeasti ennen ulosmenoa jos en lakkia lyö päähän.
Vaatteet vetäisen mitä kaapista sattuu löytymään.

Aika ajattelmatonta sanoa pienen lapsen vanhemmille että näytätpä pahalta tms.

Teet upeaa työtä kun jaksat hoitaa lapsesi. On oikeen että keskityt lapsesi hyvinvointiin. Mitä merkitystä sillä on onko sinulla vai eikö ole meikit ja kamapaus viimeisen päälle? Ei mitään merkitystä. Se riittää että pikkuisen äiti on puhdas ja lapsi voi hyvin.

 

Kun lapsesi kasvaa isommaksi niin etköhän sinäkin jossain vaiheessa taas jaksa keskittyä itseesikin. Asioilla on tapana aina jollain tavalla järjestyä. Anna ajan kulua :hug: