Olimme 2,5 vuotiaan poikani kanssa keuhkolääkärillä, synnynnäisen keuhkomuutoksen vuoksi.
Pojallani on todettu oireyhtymä, johon kuuluu erilaista motorista, sekä kielen kehityksen ongelmaa.
Poika on ollut aina neurologin seurannassa, mutta toistaiseksi tullut hienosti ikäistensä perässä. (motoriikka hieman kömpelöä, puhuu kolmen sanan lauseita, on normaalissa pienten ryhmässä, päiväkodissa)
Oireyhtymään voi kuulua myös lievää kehitysvammaisuutta/heikkolahjaisuutta, mutta toistaiseksi lapsemme ei ole sellaista diagnoosia saanut, eikä kukaan ole meille sellaisesta mitään puhunutkaan, (ainakaan vielä)
Omasta mielestäni lapsi on varsin fiksu tapaus, tietysti puhe on edelleen huonoa, mikä tyo välillä omia haasteita arkeen.
Käsittääkseni lievään kehitysvammadiagnoosiin tarvitaan osastolla oloa ja moniammatillisen työryhmän, sekä vanhempien päätöstä.
Mutta mutta.. siis nyt saimme edelliseltä keuhkolääkärillä käynniltä kertomuksen kotiin käynnistä, jossa keuhkolääkäri on diagnosoinut lapseni lievästi kehitysvammaiseksi. Poikaani kutsutaan lievästi kehitysvammaiseksi kaksi kertaa lääkärin kirjoittamassa tekstissä.
Tekstissä siis lukee pojastani, että hän on henkisesti lievästi kehitysvammainen, ja toisen kerran, että lapseni on henkisesti lievästi kehitysvammaisen oloinen.
Lisäksi lääkäri kertoo, kuinka lapseni puhuu vain muutaman yksittäisen sanan jne. Kaikki tämä sen vuoksi, että lapseni on joutunut käymään lääkärissä toistuvien korvatulehdusten ja neurologisten ongelmiensa takia koko ikänsä ja oppinut pelkäämään lääkärissä käyntiä niin paljon, että huusi kokoajan suoraa kurkkua, eikä antanut lääkärin kuunnella keuhkoja, tai katsoa korvia.
Lääkäriä selvästi ärsytti lapsen huutaminen, kun äidin kanssa oli vaikea keskustella tulevista keuhko tutkimuksista.
Nyt täytyy sanoa, että tällä hetkellä fiilikset ei ole ihan katossa. Ei niin, ettenkö hyväksyisi lievästi kehitysvammaista lasta. Olen asennoitunut niin, että en voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta en kuitenkaan osannut odottaa, että diagnoosi tulee keuhkolääkäriltä 15 minuutin käynnin perusteella.
Onko tuollaista asiallista kirjoittaa, kun sitä ei kuitenkaan lue missään diagnoosikohdassa. kehitysvammaisuudella mässäily on ainoastaan lääkärin spekulaatiota ja mieleeni juolahtaa jostain syystä, että tekstissä olisi jotakin kostomentaliteettia lääkärin puolelta, varsin ikävästä lääkäri käynnistä. Saatan toki olla vainoharhainen, mutta miten muut vanhemmat näkevät tilanteen ja miten te muut reagoisitte tilanteessani?
Onko lääkärillä oikeutta kirjoittaa tuollaista?
Kiitos vastauksista
Pojallani on todettu oireyhtymä, johon kuuluu erilaista motorista, sekä kielen kehityksen ongelmaa.
Poika on ollut aina neurologin seurannassa, mutta toistaiseksi tullut hienosti ikäistensä perässä. (motoriikka hieman kömpelöä, puhuu kolmen sanan lauseita, on normaalissa pienten ryhmässä, päiväkodissa)
Oireyhtymään voi kuulua myös lievää kehitysvammaisuutta/heikkolahjaisuutta, mutta toistaiseksi lapsemme ei ole sellaista diagnoosia saanut, eikä kukaan ole meille sellaisesta mitään puhunutkaan, (ainakaan vielä)
Omasta mielestäni lapsi on varsin fiksu tapaus, tietysti puhe on edelleen huonoa, mikä tyo välillä omia haasteita arkeen.
Käsittääkseni lievään kehitysvammadiagnoosiin tarvitaan osastolla oloa ja moniammatillisen työryhmän, sekä vanhempien päätöstä.
Mutta mutta.. siis nyt saimme edelliseltä keuhkolääkärillä käynniltä kertomuksen kotiin käynnistä, jossa keuhkolääkäri on diagnosoinut lapseni lievästi kehitysvammaiseksi. Poikaani kutsutaan lievästi kehitysvammaiseksi kaksi kertaa lääkärin kirjoittamassa tekstissä.
Tekstissä siis lukee pojastani, että hän on henkisesti lievästi kehitysvammainen, ja toisen kerran, että lapseni on henkisesti lievästi kehitysvammaisen oloinen.
Lisäksi lääkäri kertoo, kuinka lapseni puhuu vain muutaman yksittäisen sanan jne. Kaikki tämä sen vuoksi, että lapseni on joutunut käymään lääkärissä toistuvien korvatulehdusten ja neurologisten ongelmiensa takia koko ikänsä ja oppinut pelkäämään lääkärissä käyntiä niin paljon, että huusi kokoajan suoraa kurkkua, eikä antanut lääkärin kuunnella keuhkoja, tai katsoa korvia.
Lääkäriä selvästi ärsytti lapsen huutaminen, kun äidin kanssa oli vaikea keskustella tulevista keuhko tutkimuksista.
Nyt täytyy sanoa, että tällä hetkellä fiilikset ei ole ihan katossa. Ei niin, ettenkö hyväksyisi lievästi kehitysvammaista lasta. Olen asennoitunut niin, että en voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta en kuitenkaan osannut odottaa, että diagnoosi tulee keuhkolääkäriltä 15 minuutin käynnin perusteella.
Onko tuollaista asiallista kirjoittaa, kun sitä ei kuitenkaan lue missään diagnoosikohdassa. kehitysvammaisuudella mässäily on ainoastaan lääkärin spekulaatiota ja mieleeni juolahtaa jostain syystä, että tekstissä olisi jotakin kostomentaliteettia lääkärin puolelta, varsin ikävästä lääkäri käynnistä. Saatan toki olla vainoharhainen, mutta miten muut vanhemmat näkevät tilanteen ja miten te muut reagoisitte tilanteessani?
Onko lääkärillä oikeutta kirjoittaa tuollaista?
Kiitos vastauksista