Mielipiteitä,mitä tekisitte tässä tilanteessa? Lapsen kaveri asuu kohta meillä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mä taas tykkään lukea kuinka Mummeliisa jaksaa! Tuntuu et itsekin saa välillä uskoa itseensä ja luottamusta et jaksaa pienemmän porukan kanssa kun tuota tehopakkausta seuraa. En oo hirveen kauan palstalla ollut ja Mummeliisa on ehottomasti yksi niistä joille nostan hattua!!! Välittävä, mukava ja oikeudenmukainen ihminen, ainakin tän palstan perusteella.
Niinpä. Tän palstan perusteella. Monestiko on todettu liikuttavan yksimielisesti, että palsta ja se oikea elämä on kaksi ihan eri asiaa?
 
Pidän,ja ennenkaikkea mun käy häntä hieman sääliksi. Kaverina tosi tärkeä meidän lapselle. Lähinnä tässä kai mietin toiminko väärin kun en käske lapsen olla välillä kotona tai rajoita sitä täällä olemista. Eli omaa toimintaa mietin,teenko väärin vai en?
Mikäs helvetin tampio sä oikeen olet? Väärin teet, usko jo! Monestiko pitää sanoa?
 
Miten siis asian teen,kävelen pokkana sinne ovelle ja kysyn,onko ok,et muksunne asuu melkein meillä ja syö meillä ja niin edelleen? Siis kyllä tätä olen miettinyt mutta myös sitä että kuinka siellä toisessa päässä asiaan suhtaudutaisiin? He kyllä tietävät että lapsi syö meillä ja on meillä aina. Lapselle en asiasta haluaisi ongelmia aiheuttaa kun tuntuu et siellä vanhemmat vetävät herneen nenään ihan ihme asioista.

No menet vaan pokkana sinne tietenkin tai soitat (saanet sen vanhempien puhelinnumeron siitä lapsen kaverin kännykästä tai pyydät päästä puhumaan kun seuraavan kerran lapselleen soittelevat). Itse esittäisin asiani jotenkin niin, että koin vaan asialliseksi tulla esittäytymään kun lapsenne on niin tiiviisti meillä ja tämä kommunikoimattomuus on vähän itseäni vaivannut. Että onhan oleskelu ja mökkeily sun muut ok hänen kotiväelleen. Siis ystävällisessä hengessä eikä heti mennä syyttelemään, että miksi ette kysele muksunne perään ja miksi ette ota yhteyttä...
 
Siis onko tää ap totta? Että jo vuoden jatkunut ja nyt vasta tuumailet ???
Tottakai vanhemmat sopivat keskenään käykö järjestely ja onko jotain muuta asiaan liittyvää esim. just loma-aikoina...Ja ruokakuluja myös voisi kaverin vanhemmat miettiä, koska syö noinkin usein kylässä...Luulisin, että kukin lapsensa hoitaa vaikka kaverit ovatkin tärkeitä, mutta jatkuva "asuminen" pitää sopia ennalta.
Mitään ls-hommaa en tässä näe, kun ei ap tunne vanhempia eikä perheoloja.
No nääthän sen jo tästä ketjustakin, minkälainen saatanan jahkaaja tuo muija on!
 
Miten siis asian teen,kävelen pokkana sinne ovelle ja kysyn,onko ok,et muksunne asuu melkein meillä ja syö meillä ja niin edelleen? Siis kyllä tätä olen miettinyt mutta myös sitä että kuinka siellä toisessa päässä asiaan suhtaudutaisiin? He kyllä tietävät että lapsi syö meillä ja on meillä aina. Lapselle en asiasta haluaisi ongelmia aiheuttaa kun tuntuu et siellä vanhemmat vetävät herneen nenään ihan ihme asioista.

No jos olet jo vuoden verran tuon tavan hyväksynyt, niin olisko aiheellista käydä jo siellä "oven takana" juttelemassa? Oletpahan sitten heidän näkemyksensä kuullut ja voit jatkaa samaa käytäntöä jos se teidän ja heidän perheelle noin sopii kuten ennenkin.
Koskaan ei voi tietää mistä kukin närkästyy, mutta on kai tilanne sovittava mikä kullekin käy ja miten jatkossa toimitaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen.;24494939:
Laitan aina hänet kysymään vanhemmilta,saako tulla mukaan. Koskaan ei olla ei sanottu vielä. Ja hän siis itse kysyy minulta tai mieheltä et saako hänkin tulla kun ollaan jonnekkin menossa.

Ja nyt sitten kysyt "mitä tehdä?"

No jos olet lapsen laittanut kysymään vanhemmiltaan ja se on ok niin missä ongelma?

Jos et itse halua tuota lasta aina teille ja kulkemaan teidän kanssanne niin sinähän se aikuinen? olet ja määrittelet mitä teette. Jos et siis haluat niin pistät asialle stopin ja kerrot ettei nyt sovi ja ihan näin paljon ei teillä voi aikaa viettää. Itseasiassa jo ihan oman lapsesi vuoksi näin pitäisikin tehdä. Tai onhan se kiva ettei tarvitse oman lapsen kanssa seurustella eikä opettaa häntä olemaan omien vanhempiensa kanssa koskaan kun aina saa kaverin seurakseen. Helppoa!
 
Syytönhän se lapsi tässä tilanteessa on, tosi inhottavaa... Mutta, itse en jaksaisi että joku lasten kavereista "asuisi" meillä. Mielestäni kannattee sanoa lapsellekkin jos tilanne on sellainen ettei voi tulla / olla / lähteä mukaan, eikä aina luvata ja sitten mielessä "kirota". Näin itse tekisin.
 

Yhteistyössä