Mielipiteitä kehiin, suhteen jatkuvuudesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mietteliäs nainen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mietteliäs nainen

Vieras
Hei! Nyt tarvitsen mielipiteitä olenko mä itse jotenkin liian vaativa vai missä vika. Tiivistettynä asia menee näin: 2 vuotta oltu yhdessä, yhteinen vauva 1 vuoden, minulla ennestään 3 lasta. Minä olen päivisin töissä, lapset koulussa ja hoidossa, mies kotona työttömänä. Minä maksan kaikki laskut ja ruuat yms.

Nyt viime aikoina olen yrittänyt saada puhuttua miehen kanssa asioista ja parisuhteesta mutta hän suuttuu ja alkaa mököttää jos yritän saada keskustelua aikaseksi. Häntä ei kiinnosta seksi, läheisyys, ei yhteinen tekeminen (on mieluummin kavereidensa kanssa) eikä puhua tunteistaan.

Mua ketuttaa se ettei tunteista voi puhu jos niitä kerta on. Mies kyllä sanoi että olisi mieluummin mun kaverin kanssa jos hän olisi 50kg laihempi eli tästä minulle tuli paska fiilis koska minä en kelpaa hänelle. Muutenkaan en saa mitään kehua häneltä, mies istuu kaiket illat koneella tai sitten pelaa kavereidensa kanssa. Hän valvoo aamu viiteen ja nukkuu päivät.

Kahteen päivään ei olla oikeestaan puhuttu mitään toisillemme ja mua ahistaa aivan älyttömästi. Tuhlaanko mä aikaani tän miehen kanssa, välittääkö se musta yhtään, onko narsisti. Miltä tää teidän mielestä kuullostaa?
 
Kuulostaa ettei miestä oikeen kiinnostakkaan noin ison perheen isänä oleminen. Lapsi taitaa hänen mielestään sitoa teidät molemmat siihen jumiin, joten siitä sit ei eroon pääse, et sinä eikä hänkään.
On se ihan eri tulla noin nopeasti perheeseen ja sitten kun omakin pukataan nopealla aikavälillä niin se on sit siinä.
 
Luinko oikein, että sinulla on viisi lasta ;) Koeta saada se isoin ja vanhin auttamaan sinua enemmän.

Ehkä se yhteiselo sujuisi paremmin, jos jakaisitte vastuuta lapsista ja kodista enemmän. Oletko varma, ettet ole kontrollifriikki ja latista miestä olemaan tekemättä mitään? Jos ihminen vetäytyy noin voimallisesti elämästänne netin ja kavereiden seuraan,niin jossakin on välillänne mennyt vikaan. Mieti onko sinussa mahdollisesti myös muutettavaa?! Haluatko tehdä kaiken itse? Huomautatko, jos mies ei tee niin kuin sinä olet tottunut tiskipöydän pyyhkimään? Oletko ylipäätään supermamma, jonka tahtiin koko huusholli tekee?
 
Eli olette olleet 2 vuotta yhdessä ja teillä on 1 vuoden ikäinen yhteinen lapsi? Tarkoittaa siis että pari kuukautta kerkesitte olemaan yhdessä ennenkuin pamahdit paksuksi? Onko ne 3 edellistä lasta kaikki saman isän kanssa vai onko monta isää kuvioissa? Ihan jo pelkän aloituksen perusteella voin sanoa, että kannattais katsoa peiliin. Mies on tuskin ollut hyvin palkatussa työssä kun tapasitte ja nyt yllättäen jäänyt työttömäksi luuseriksi joka tapailisi mieluiten kaveriasi? Kamoon, tän täytyy olla provo...
 
En katsoisi tuollaista hetkeäkään. Tai ainakin ottaisin reippaasti asian puheeksi ja kysyisin, onko hän valmis ottamaan vastuuta. Näyttää siltä että mies on tällä hetkellä sinulle vain yksi lapsi lisää eikä ota aikuisen vastuuta.
Ja ihan turhaa sanoa, että ap "laittaa miehen olemaan tekemättä mitään". Eiköhän tässä kuitenkin ole aikuisista ihmisistä kyse, Aikuisen kuuluu osata ihan itse toisten patistelematta ottaa vastuunsa perhe-elämästä.
 
[QUOTE="susu";30409534]Eli olette olleet 2 vuotta yhdessä ja teillä on 1 vuoden ikäinen yhteinen lapsi? Tarkoittaa siis että pari kuukautta kerkesitte olemaan yhdessä ennenkuin pamahdit paksuksi? Onko ne 3 edellistä lasta kaikki saman isän kanssa vai onko monta isää kuvioissa? Ihan jo pelkän aloituksen perusteella voin sanoa, että kannattais katsoa peiliin. Mies on tuskin ollut hyvin palkatussa työssä kun tapasitte ja nyt yllättäen jäänyt työttömäksi luuseriksi joka tapailisi mieluiten kaveriasi? Kamoon, tän täytyy olla provo...[/QUOTE]

No tämä. Miestä ei kiinnosta, mutta ei ole emäntääkään kiinnostanut yhtään katsoa millaisen ihmisen kanssa lisääntyy. Jos meno on ollut koko "pitkän" suhteen ajan samanlaista, niin ei se siitä muutu.

Jatkossa: käytä ehkäisyä. Hommaa vaikka sterilisaatio, eiköhän sun osalta ole jo maailmaa kansoitettu tarpeeksi.
 
Siis totta on joka sana. En ole supermamma en todella, en muuten kävisi parisuhdeterapiassa mutta yksin koska miestä ei enää kiinnosta. Oli kaks kertaa josta toisella kerralla lähti ovet paukkuen pois kun itkin miten paha mun on olla. Joo melko heti tulin raskaaksi ja monet mut kaverit on sanonu jotta pitäis isommasta lapsesta päästä eroon eli miehestä. Olen yrittänyt sanoa että tekisi kotona kotihommat yms mutta mun isommat lapset tekee enemmän kuin mies. Edelliset lapset on pitkästä 13 vuotta kestäneestä avioliitosta.
Oon vaan henkisesti niin loppu kun tuntuu että olen yksin vaikka minulla mies onkin :(
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;30409612:
Oon vaan henkisesti niin loppu kun tuntuu että olen yksin vaikka minulla mies onkin :(

Miksi se mies ei pistä sitten tuollaista ihme aikuista nuhjaketta pihalle?

Toisinsanoen: en löytänyt kertomuksestasi yhtä ainoaa "miestä".
 
Minkä takia teitte lapsen noin nopealla tahdilla? Itseäni ainakin ahdistaisi, ei jää oikein vaihtoehtoja kuin olla yhdessä, kerta lapsikin on. Kahdessa vuodessa ehkä juuri ja juuri voisi alkaa miettiä lasta, tuntee toista jo sen verran mutta jos vuodessa tullut jo eka muksu niin aika moinen nakitus miehelle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;30409832:
Se oli vahinko, mulla ei ehkäisyä ja mies oli sillä mielellä jos tuun raskaaksi niiin sitten saa vauva tulla.

Ei kait se nyt "vahinko" ole, jos harrastaa seksiä ehkäisemättä ja raskaaksi

Miehellä taitaa olla vähän kaikkiin asioihin hälläväliä-tyyli. Ei taitaisi häntä haitata, jos ero tulisi. Minä en kestäis yhtäkään päivää moista miestä.
 
onko mies masentunut?? mutta en kyllä minäkään tuota jaksaisi; sinä siis teet kaiken, maksat kaiken ja joudut vielä kuuntelemaan piikittelyä ja pahoittamaan mielesi?? ota aikalisä ja vaadi järkevästi yhteisiä pelisääntöjä jos jatkatte yhdessä, jos meno ei muutu niin minäkin varmasti miettisin pari kertaa että onko tuossa mitään järkeä?
 
Ei saa..na. Mä olisin lähtenyt jo ajat sitten omille teilleni. Nyt katse peiliin ja itseäsi niskasta kiinni; tommoista elämää tuskin kukaan haluaa elää, minkä mallin ne lapsetkin kotona saa aikuisista ja vanhemmuudesta. Mä en kyllä yhtään jaksais kattoa tollasta "miestä". Ei taida olla mikään ihan nuorikaan enää?
Vuoden ikäinen lapsi päivähoidossa, vaikka mies päivät pitkät kotona... Just. Tämmösiä varten tarvittais sitä subjektiivisen päivähoidon uudelleenmiettimistä. Meni vähän jo ot, mutta lyhyesti: ystäväsi on oikeassa siinä mitä sanoivat. toiseksi; ota jalat alle.
 
Järki sanoo juuri noin mitä ystävät ja tekin suurinosa eli jätä mies. Jotenkin se on vain vaikeeta, mä en tiiä mikä mussa vialla. Eilen yritin puhua asioista ja hyvin meni siihen asti kun pääsin tunteisiin ja kysyin onko niitä. Silloin ukko suuttu kun loukkasin häntä. Mökötti sitten lopppuillan. Mä oon niin loppu mutta en osaa lopettaa tätä.

Parisuhdeterapiaan en saa enää häntä koska siitä ei kuulemma ole mitään hyötyä.
 

Yhteistyössä