Mielipiteitä äidistäni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja minä vain
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

minä vain

Vieras
Antakaapa mielipiteitä...

Sain äidiltäni äitienpäivänä viestin "Kiitos, että saan olla äitisi?"
Seuraava tuli vähän ajan päästä "Toivottavasti miehesi muisti äitienpäivän, minulla ei väliä. Olen p***a sakki."

Olin päiväunilla tuohon aikaan ja äitini tietää sen vallan hyvin. Yritin soittaa kaksi kertaa herättyäni, mutta ei vastannut.

Illalla oli laittanut (luin vasta aamulla) "Olisi ollut mukava kuulla lasten laulavan hyvää äitienpäivää."
 
Olimme muinoin läheisiä, mutta ajan saatossa olemme kaikonneet toisistamme. Tai ehkä minä hänestä tuollaisen käytksen takia. Jos en yksinkertaisesti ehdi häntä muistamaan ensimmäisenä aamulla niin sittenkö on tällainen käytös sallittavaa? Ei minusta. Yritin soittaa, mutta ei vastaa tai edes soita takaisin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Olimme muinoin läheisiä, mutta ajan saatossa olemme kaikonneet toisistamme. Tai ehkä minä hänestä tuollaisen käytksen takia. Jos en yksinkertaisesti ehdi häntä muistamaan ensimmäisenä aamulla niin sittenkö on tällainen käytös sallittavaa? Ei minusta. Yritin soittaa, mutta ei vastaa tai edes soita takaisin.

Anna olla!

Minä soittaisin seuraavan kerran joulupäivänä ja toivottaisin HYVÄÄ JOULUA!
 
Äitini on alkoholisti. Vuosi sitten "tuli kaapista ulos". En usko hänen olleen kännissä, koska oli vierailulla oman äitinsä luona, mutta mistäs sen sitten varmaksi sanoo.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Hullu nainen. :hug: On sulla varmaan ollut melkonen lapsuus. Huh.

Luulin siihen asti, kun sain omia lapsia, että lapsuuteni on ollut normaali. Mutta jälkeen päin näin aikuisena ja äitinä olen muuttanut mieltäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä vain:
Alkuperäinen kirjoittaja Nefernefernefer:
Hullu nainen. :hug: On sulla varmaan ollut melkonen lapsuus. Huh.

Luulin siihen asti, kun sain omia lapsia, että lapsuuteni on ollut normaali. Mutta jälkeen päin näin aikuisena ja äitinä olen muuttanut mieltäni.

Mulla sikäli sama juttu että vasta 25 ikävuoden kieppeillä tajusin opiskelujeni kautta että lapsuuteni, jota olin pitänyt normaalina, onkin ollut TÄYSIN epätavallinen ja epänormaali.

Isäni ei ole alkoholisti (ei käytä alkoa ollenkaan) mutta on luonnehäiriöinen ja väkivaltainen. Ja äitini on kiero marttyyraaja, ikänsä uhrannut lapsensa oman etunsa (tai kuvittelemansa edun) vuoksi.

Täysin mätä lapsuus hakattuna ja halveksittuna (samoin sisaruksillani) ja aikuisena olen käynyt terapiassa kohtapuoliin 15 vuotta, nykyisin kerran viikossa.

Että mitäpä tuohon voi sanoa muuta kuin että jos äitisi käytös häiritsee niin tee siitä loppu! Sano suoraan että älä ämmä ripustaudu ja ruikuta mutta koska se tuskin auttaa niin lyö välit poikki joksikin vuodeksi! Voithan ensin vaikka varoittaa että ellei tyyli muutu niin välit katkeaa niin ei tule äidillesi yllätyksenä. Mutta alkoholistit eivät yleensä pysty muuhun kuin paskamaisuuteen joten tuskin äitisi kykenee muuttumaan.

 

Yhteistyössä