Mielipiteesi riidasta?

[Hisu]

Miestä kaivelee se että häntä on ojennettu erolla uhkailusta aiemmin ja on odottamalla odottanut että saa tilaisuuden räjähtää sulle samasta asiasta. Nyt se sitten tuli. Älä ala anteeksi pyytelemään kun et mitään väärää ole tehnyt. Mä laittaisin miehelle viestin että ymmärsit nyt ihan väärin, sanoit sen vitsillä etkä tosiaan edes ajatellut erolla uhkailevasi. Ja sen jälkeen annat vaan kiukutella jos on kiukutellakseen, lähde vaikka leffaan illalla ja anna miehen vähän miettiä...

 

[Huumekoira]

Voi kun mä haluaisin suhtautua tähän ihan kevyesti, mä niin haluaisin hinnalla millä hyvänsä mutta se tuntuu mahdottomalta kun nää stressivaivat ei kysy tahtoa (kyyneleet ja mahasekaisin). Että jos kiukuttelee niin antaa kiukutella. Miten mä ton saisin onnistumaan!

Kiitos teille kovasti nyt.

Se siis ei jää siltä pelkkää kiukutteluun, vaan se on jo henkistä väkivaltaa? Heitteleekös se tavaroita tai onko uhkaava?

 

[ap]

Ei se ole koskaan mitään heitellyt paitsi kerran jonkin kipon pari vuotta sitten eli ei ole fyysisesti uhkaava.

Mutta hyvin tuomitseva, jotenkin, tunnen että mies tietää miten saa minut manipuloitua kauhusta kankeaksi vaikka en usko että mies tekisi tätä tietoisesti. Esim. tämänkaltainen naurettava juttu jonka moni kuittaisi kinaksi on sellainen juttu että se on perinteisesti johtanut ihan oikeaan erouhkailuun miehen puolelta. Ja senhän pitäisi olla nyt loppu mutta saa nähdä. Ja sitä mä nyt jännitän enkä voi sille mitään. Kun en vaan mitenkään jaksaisi että tätä tapahtunutta vatvotaan tunteja, saattaa mennä tänä iltana 4-5 tuntia kun mies yrittää kaikin tavoin saada minut myöntämään että tein virheen... Se on henkisesti ja fyysisesti niin raskasta että mua järkyttää jo pelko siitä illastakin kun tiedän mitä se tulee olemaan kun mä en suostu niin tekemään että sanoisin uhkailleeni kun en ole niin tehnyt.

Jos valehtelisin että "ok, anteeksi kun uhkailin vitsillä" kun en niin tehnyt, mies käsitti jotenkin aivan oudosti väärin, olisi se alistumista taas miehen vallan alle, olen yleensä ollut riidoissa sovitteleva osapuoli ja myöntänyt virheitä joihin en ole edes syyllistynyt vain jotta saisin tuon tunteja kestävän syytetynaitiossa istumisen loppumaan mutta en tee sitä enää

 

[Huumekoira]

No ei kuulu alistua tuollaiseen. Mies ei näköjään usko, että hänestä välitetään ihan vapaaehtoisesti, vaan yrittää pakottaa sinut siihen.

 

[ap]

Ajattelin päivittää. Laitoin miehelle s-postia töihin jossa neutraalisti kertasin tapahtuman ja totesin olevani pahoillani että hän ymmärsi niin väärin. En siis pahoitellut että sanoin pahasti ja uhkasin erolla vaan kerroin totuuden että olin pahoillani ja harmissani, niinkuin olenkin että mies saattoi ymmärtää noin väärin koko homman ja että toivon ettei tästä tulisi yhtä kamalaa ongelmaa kuin monista vanhoista riidoista. Vetosin myös sopimukseemme että jos haluamme erota se sanotaan suoraan eikä vihjailla.

Mies vastasi töistä että tajusi ja että jos hän sanoo jotain samanlaista joskus vahingossa minunkin pitää olla sitten ymmärtäväinen.

Näyttää siltä että asiaan puuttuminen nopeasti kannatti tällä kertaa ja varmasti mies käsitti tuon pahoillaan-sanan omalla tavallaan myös... Hyvä kuitenkin näin, olen tyytyväinen ja stressi hiukan laukesi.

 

[Huumekoira]

Aika ovelasti miehesi kääntää.

 

[Mrs Shillelagh]

Ei kai nyt lasten lääkärileikkejä kannata ottaa noin vakavasti.

 

[pk]

Kuulostaa siltä että mies aikoo vielä käyttää tuota sua vastaan kuitenkin.. "sinäkin silloin uhkasit erolla ja minä ymmärsin". Joku päivä kun taas itse uhkaa erolla.

Muistan sut ap vanhoista ketjuista Miten muuten menee nykyään?

 

[ap]

Kiitos kysymästä. Uhkailuja ei ole tullut nyt... Mutta luonneongelmathan ovat selkeästi yhä olemassa. Päivä kerrallaan-meno sopii minulle toistaiseksi oikein hyvin ja olen sen miehellekin sanonut. Tuli mieleen myös tuo juttu että joskus jotenkin uhkaa erolla epäsuorasti ja sanoo sitten että "säkin silloin"... Tosin mä en mitään erouhkailuja myöntänyt kun niitä en sellaista sanonutkaan... No päivä kerrallaan! On mulla muutakin elämänsisältöä kuin mies

 

[Huumekoira]

Kiitos kysymästä. Uhkailuja ei ole tullut nyt... Mutta luonneongelmathan ovat selkeästi yhä olemassa. Päivä kerrallaan-meno sopii minulle toistaiseksi oikein hyvin ja olen sen miehellekin sanonut. Tuli mieleen myös tuo juttu että joskus jotenkin uhkaa erolla epäsuorasti ja sanoo sitten että "säkin silloin"... Tosin mä en mitään erouhkailuja myöntänyt kun niitä en sellaista sanonutkaan... No päivä kerrallaan! On mulla muutakin elämänsisältöä kuin mies

Se kääntää sen niin päin, että kun itse uhkailee ensikerralla, se sanookin sulle sitten jälkikäteen, että en mä uhkaillut, en tajua, miten käsitit sen sillä tavalla.

 

[ap]

Kiitos kysymästä. Uhkailuja ei ole tullut nyt... Mutta luonneongelmathan ovat selkeästi yhä olemassa. Päivä kerrallaan-meno sopii minulle toistaiseksi oikein hyvin ja olen sen miehellekin sanonut. Tuli mieleen myös tuo juttu että joskus jotenkin uhkaa erolla epäsuorasti ja sanoo sitten että "säkin silloin"... Tosin mä en mitään erouhkailuja myöntänyt kun niitä en sellaista sanonutkaan... No päivä kerrallaan! On mulla muutakin elämänsisältöä kuin mies

Se kääntää sen niin päin, että kun itse uhkailee ensikerralla, se sanookin sulle sitten jälkikäteen, että en mä uhkaillut, en tajua, miten käsitit sen sillä tavalla.

Voi olla tosiaan juuri noin. Mutta, päivä kerrallaan ei oikein voi muuta sanoa. Niin hyvässä kuin pahassa. Jos ero tulee niin ainakin olen fiksuuntunut tosi paljon tämän suhteen aikana mikä varmasti oli tarpeen minulle Tällaista elämänkoulua on ihan mielenkiintoista käydä ja oppii itsestäänkin ihan uusia puolia ja löytää voimia

 

[Huumekoira]

Voi olla tosiaan juuri noin. Mutta, päivä kerrallaan ei oikein voi muuta sanoa. Niin hyvässä kuin pahassa. Jos ero tulee niin ainakin olen fiksuuntunut tosi paljon tämän suhteen aikana mikä varmasti oli tarpeen minulle Tällaista elämänkoulua on ihan mielenkiintoista käydä ja oppii itsestäänkin ihan uusia puolia ja löytää voimia

Luulen, että miehelläsi on aika vahva hylätyksitulemisen pelko.
Tunne siitä, ettei voi olla aidosti rakastettu. Sen takia hän yrittää pakottaa sinut rakastamaan, tai mitä rakkaus hänen mielessään sitten merkitseekin.

Kun on hyvä päivä, kannattaa jutella, jos mies vaan suostuu. Voi helpottaa paljonkin, jos se kertoo, mistä kumpuaa pelko siitä, että jää yksin ja hylätään.

 

[vieras1]

Miehesi kuulostaa keskenkasvuiselta, minkä ikäisiä te olettekaan? Mun exä oli myös tuollainen, käytti henkistä väkivaltaa mua kohtaan ja siitä se sitten pikkuhiljaa johti fyysiseen väkivaltaan. En ymmärrä miksi jaksat katsoa tuollaista, eihän tuo ole normaalia! Itse löysin jostain voimaa jättää exä ja nykyinen mies on aivan hänen vastakohta. Ei tarvitse miettiä, mitä sanoo ja miten, ettei toinen vaan käsitä väärin. Ei kaivella menneitä, ei riidellä turhista (oikeastaan ei pahemmin edes riidellä ). Elämä on mukavaa.

Kannattaa miettiä, onko tuollaisessa parisuhteessa mitään järkeä? Sen voin sanoa, ettei mies muutu, jos sitä odotat. Korkeintaan pahemmaksi.

 

[ap]

Molemmat kolmekymppisiä.

Olen lukemattomat kerrat miettinyt että onko tässä mitään järkeä. Voin sanoa että edistystä on tapahtunut itsessäni paljon. Ennen kaikki miehen jutut menivät minulta läpi ja tosiaan pyytelin anteeksi olemattomia juttuja, tunsin syyllisyyttä naurettavista asioista jne. joita en enää tee. Tavallaan olen tullut vahvemmaksi koko ajan ja mieskin on tainnut huomata sen.

Toisin sanoen ero ei olisi enää mikään katastrofi.
Toki toivon että kaikki tulee sujumaan hyvin ja löydämme luonteidemme väliltä sen kultaisen keskitien mutta ellei näin käy, ei se ole ylitsepääsemätöntä ja varmasti mahdollisen eron aikaan löydän tilanteesta paljon hyviä puolia, kuten nyt löydän hyviä puolia suhteessa olemiseenkin.

Hylätyksitulemisen pelkoon en osaa sanoa mitään, mies ei ikinä myöntäisi vaikka näin olisikin.