kävelen pitkin kuivana pöllyävää maantietä pitkin, heinät ja kedon kasvit huojuvat hiljaa kuumassa loppu kesän paahteessa. Muutama tervapääsky kiitää sirittäen pääni yllä. Taivas on lähes pilvetön, muutama pilven hattara purjehtii raukeasti taivaalla.. Kuuma maantie kuumottaa, suorastaan hohkaa kuumuutta kenkieni läpi. Taidan hypätä viereiseen ojaan vilvoitamaan varpaitani
kahvikuppi on valkoinen, ohutta porsliinia. Näyttää hyvin hauraalta, kun sitä aurinkoa vasten tutkailen. Ulkopinnassa on kauniita, hentoja sinisä kukkasia. Kuppi näyttää vanhalta, kuin kuuluisia isoäidin astiakaappiin.
koira on isohko valkoinen, näyttää Vahdilta vanhalta Samojedilta joka mummillani oli aikoinaan. Koira on lauhkea, heiluttaa häntäänsä minulle ja toivottaa minut tervetulleeksi! Koira on Vahti!!
Talo on vanha puutalo, vanhat sireenit reunustavat talon sisäänkäyntiä. Maali on hiukan rapistunut ikkunapuitteissa. Talo on kellertävän kerman värinen, pienehkö näin nyky mittapuun mukaan.
Astun sisään, aika on kuin pysähtynyt.. eteisessä on Vahdin petipaikka, tuvassa kello merkkaa aikaansa tik-tak-tik.. tupa on pieni, pienempi kuin muistin. Ikkunan edessä on pöytä ja sivuilla kaksi tuolia. Pöydällä kukallinen vahakangasliina, kahvikuppi, sokerikko ja allakka. Puuhella yhdellä seinustalla ja siitä vierestä menee ovi kammariin. Nurkassa ruokakomero.
Istun päydän ääreen ja katson ikkunasta ulos. Näen palan perunamaata ja siinä takana on lampi. Lamessa näen lasten uivan, siellä uin minä veljeni ja serkkuni kanssa.