Se juttu meni näin. Oli uuden kouluvuoden ensimmäinen päivä. Kävin paikallista klassista lyseota ajatusten yleensä harhaillessa ihan jossain muualla kuin koulunkäynnissä. Nuorella miehellä oli niin paljon muutakin ajateltavaa kuin latinan opiskelu tai kirkkohistoria. Onneksi lyseo oli kuitenkin yhtenäiskoulu ja luokalla oli tyttöjäkin eikä vain meitä finninaamaisia teinipoikia kiehumassa hormoneissamme. Eihän ne tytöt tosin mitään naisia vielä olleet olleet sen enempää kuin mekään miehiä. Rimppakinttuisia kaupunkilaistyttöjä porvariskodeista tai rehevämpiä emännän alkuja maalaiskunnan puolelta. Sellaista oli koulunkäynti kauppalassa niihin aikoihin.
Välitunnilla moikkasin kavereidensa kanssa Suosikkia tai Introa selailevaa Marja-Leenaa. Kaikilla pikkudiivoilla oli yllään skottiruutuiset hameet ja valkoiset paitapuserot, koska Bay City Rollers oli yhä teinityttösten ykkösbändi sekä suuressa maailmassa että pienemmissä taajamissa. Kohta alkaisi syksy, sateet, ja tuo vähäinenkin silmänilo kätkettäisiin paksujen talvipalttoiden alle. Tämä Marja-Leena oli naapurikorttelin tyttöjä ja olimme käyneet samoja kouluja kansakoulun alaluokilta asti, jolloin Marja-Leenan perhe oli muuttanut kauppalaan isänsä aloittaessa täällä apteekkarina. Olimme kaveeranneet enempi vähempi näiden vuosien ajan, vaikkei tytöt ja pojat silloin oikeasti voineet kavereita ollakaan. Jotain erikoisempaa suhdetta välillemme oli kuitenkin kehittynyt ja meidän juoruiltiin oikein seurustelevankin. No, mitään virallista ei asiasta oltu keskenämme sovittu, mutta noita hapuilevia aikuisuuden ensivaiheita oli kaikilta salassa otettu yhdessä, vähän kerrallaan.
Tämän pian päättyvän kesän juhannusaaton aaton iltana olimme naapuritalomme porttikäytävässä edenneet nojailusta, pussailusta ja vaatteiden päältä kopeloinnista jo vaatteidemme alla puristeluun ja hyväilyyn. Marja-Leena alkoi jo kehrätä ja kiehnätä siihen malliin etten ollut ennen nähnytkään. Rintaliivien hakaset olivat auenneet ja pienten rinnanalkujen kovat nännin nipukat tuntuivat kuin polttavan käsiäni. Suutelimme kömpelöitä kielisuudelmia ja hampaamme kolahtelivat yhteen. Yllätyksekseni Marja-Leena raotti jalkojaan tai paremminkin avasi kokonaan sylinsä ja kohotti lantiotaan kutsuvasti. Sukkisten läpi näkyi puuvillaisissa pikkupöksyissä märkä läikkä hävyn kohdalla. Minäkö tuon sain aikaan? Vapisevin käsin hyväilin Marja-Leenaa sukkisten päältä. Mene sinne… sisälle… kähisi Marja-Leena. Mihin katosi tytön heleä ääni? Nyt tärisin jo kiihotuksesta ja jännityksestä. Joko tämä katsotaan sukupuolielämäksi, ajattelin? Sain juuri käteni pujotettua sukkiksien sisäpuolelle ja ehdin koskettaa kosteaa puuvillapöksyä kun tajusin laukeavani sykähdellen omiin housuihini. Menin varmaan tosi kalpeaksi, punaiseksi, tai vaihdellen molemmiksi, koska Marja-Leena huomasi hämmennykseni. Jameksieni etuosaan ilmestyi myös märkä läikkä. Onneksi Marja-Leena tuntui ymmärtävän tilanteen ja suhtautuvan siihen hyvin. Hän veti käteni pois sukkiksistaan ja antoi minulle nopean suukon. Kiitti Gösta, kivaa oli, nähdään juhannuksen jälkeen, ja hän juoksi pois kotiinsa. Harmitti. Toisaalta sormissani tuoksui jokin ihan uusi aromi.
Loppukesä meni kuitenkin jotenkin niin ettemme oikein nähneet eikä suhteemme edennyt sen pidemmälle. Kesäpäivät kuluivat kauppalan puisto-osastolla nurmikkoa leikatessa ja Marja-Leena oli paljon sukulaisillaan jossain järvi-Suomessa heinäkuun aikana. Koulu oli kuitenkin alkanut ja näkisimme taas toisiamme joka päivä.
Heinäkuu siis sujui paitsi töitä tehdessä, kavereiden kanssa, uidessa ja hyvää uutta progea kuunnellessa myös aktiivisesti sen toisen sukupuolen ulkoisiin ominaisuuksiin perehtyessä. Siinä hyödynsin senaikaista huippugrafiikkaa, erityisesti pornografiikkaa. Omasta kauppalasta en olisi kehdannut sitä hankkia, mutta kolmivaihteinen Tunturi Sportini kiidätti minut kaksitahtibensiinin voimalla pikatien varren Unionille, jonka lehtihyllyssä olikin kattava valikoima kotimaisia miestenlehtiä. Heinäkuun Jallun kansikuvatyttönä oli “Mieletön Melinda”. Otin lehden hyllystä, maksoin sen punastellen huoltoaseman letkunjatkeelle joka virnuillen antoi käteeni vaihtorahat. Laitoin lehden farkkutakkini povitaskuun ja päräytin mopollani kotia kohti, käsityöt mielessäni.
Livahdin kotona huoneeseeni tutustumaan paremmin kansikuvan Melindaan. Mielettömään Melindaan. Lehden kannessa Melinda oli kääriytynyt ohueen harsokankaaseen jonka läpi laajat nännipihat kuulsivat tummina ja muut muodot olivat vain hyvällä mielikuvituksella arvattavissa. Sivuilla 28-32 Melinda paljastikin kaiken. Hitto, mikä hilloviiva. Ilman pikkupöksyjä ja rintsikoita. Ihan jotain muuta kuin koulunpihan piikkudiivat teinitytöt. Mieletön Melinda. Tai ihan kaikkea Melinda ei kuitenkaan paljastanut; kaikissa kasvokuvissa Melindalla oli venetsialainen naamio, joka paljasti tuuheiden punaisten hiusten lisäksi vain korkeat poskipäät ja kiusoittelevat, kutsuvat vihreät silmät. Niin ja Melindahan näytti olevan aito punapää. Myöhemmin olin Melindan kanssa varomaton. Sotkin lehden tuolta aukeamalta niin, etten saanut sitä enää avattua. No, broidilla oli jemmassaan lisää luettavaa, rajujakin seksilehtiä.
Takaisin koulunpenkille. Päivän toiseksi viimeinen tunti olisi historiaa mutta vielä edessä. Pidin kyllä historiasta aineena, mutta viime keväänä eläkkeelle jäänyt lehtorismies oli yrittänyt parhaansa mukaan tappaa kaiken mielenkiintoni aiheeseen. Lyseo oli kesän aikana palkannut uuden opettajan, toivottavasti tämä asia muuttuisi. Istuimme jo paikoillamme odottamassa lehtoria saapuvaksi. Näköjään maisteri oli nimeltään Kyllikki Jurvanen, siis nainen ja varmaan taas joku vanha harppu. Marja-Leena istui viereisessä pulpetissa ja yritimme jo varovasti herätellä suhdettamme pienellä silmäpelillä. Luokkahuoneen ovi kolahti, ja uusi historian lehtori astui luokkaan. Luokassa käynyt supina lakkasi, hiljenimme ja nousimme ylös. Katsoin hämmentyneenä lehtori Kyllikkiä, ja ajattelin mielikuvitukseni tekevän minulle tepposet. Kyllikki oli kuin Melindan käänteisversio - vartalo puettuna mutta kasvot paljastettuina.
Välitunnilla moikkasin kavereidensa kanssa Suosikkia tai Introa selailevaa Marja-Leenaa. Kaikilla pikkudiivoilla oli yllään skottiruutuiset hameet ja valkoiset paitapuserot, koska Bay City Rollers oli yhä teinityttösten ykkösbändi sekä suuressa maailmassa että pienemmissä taajamissa. Kohta alkaisi syksy, sateet, ja tuo vähäinenkin silmänilo kätkettäisiin paksujen talvipalttoiden alle. Tämä Marja-Leena oli naapurikorttelin tyttöjä ja olimme käyneet samoja kouluja kansakoulun alaluokilta asti, jolloin Marja-Leenan perhe oli muuttanut kauppalaan isänsä aloittaessa täällä apteekkarina. Olimme kaveeranneet enempi vähempi näiden vuosien ajan, vaikkei tytöt ja pojat silloin oikeasti voineet kavereita ollakaan. Jotain erikoisempaa suhdetta välillemme oli kuitenkin kehittynyt ja meidän juoruiltiin oikein seurustelevankin. No, mitään virallista ei asiasta oltu keskenämme sovittu, mutta noita hapuilevia aikuisuuden ensivaiheita oli kaikilta salassa otettu yhdessä, vähän kerrallaan.
Tämän pian päättyvän kesän juhannusaaton aaton iltana olimme naapuritalomme porttikäytävässä edenneet nojailusta, pussailusta ja vaatteiden päältä kopeloinnista jo vaatteidemme alla puristeluun ja hyväilyyn. Marja-Leena alkoi jo kehrätä ja kiehnätä siihen malliin etten ollut ennen nähnytkään. Rintaliivien hakaset olivat auenneet ja pienten rinnanalkujen kovat nännin nipukat tuntuivat kuin polttavan käsiäni. Suutelimme kömpelöitä kielisuudelmia ja hampaamme kolahtelivat yhteen. Yllätyksekseni Marja-Leena raotti jalkojaan tai paremminkin avasi kokonaan sylinsä ja kohotti lantiotaan kutsuvasti. Sukkisten läpi näkyi puuvillaisissa pikkupöksyissä märkä läikkä hävyn kohdalla. Minäkö tuon sain aikaan? Vapisevin käsin hyväilin Marja-Leenaa sukkisten päältä. Mene sinne… sisälle… kähisi Marja-Leena. Mihin katosi tytön heleä ääni? Nyt tärisin jo kiihotuksesta ja jännityksestä. Joko tämä katsotaan sukupuolielämäksi, ajattelin? Sain juuri käteni pujotettua sukkiksien sisäpuolelle ja ehdin koskettaa kosteaa puuvillapöksyä kun tajusin laukeavani sykähdellen omiin housuihini. Menin varmaan tosi kalpeaksi, punaiseksi, tai vaihdellen molemmiksi, koska Marja-Leena huomasi hämmennykseni. Jameksieni etuosaan ilmestyi myös märkä läikkä. Onneksi Marja-Leena tuntui ymmärtävän tilanteen ja suhtautuvan siihen hyvin. Hän veti käteni pois sukkiksistaan ja antoi minulle nopean suukon. Kiitti Gösta, kivaa oli, nähdään juhannuksen jälkeen, ja hän juoksi pois kotiinsa. Harmitti. Toisaalta sormissani tuoksui jokin ihan uusi aromi.
Loppukesä meni kuitenkin jotenkin niin ettemme oikein nähneet eikä suhteemme edennyt sen pidemmälle. Kesäpäivät kuluivat kauppalan puisto-osastolla nurmikkoa leikatessa ja Marja-Leena oli paljon sukulaisillaan jossain järvi-Suomessa heinäkuun aikana. Koulu oli kuitenkin alkanut ja näkisimme taas toisiamme joka päivä.
Heinäkuu siis sujui paitsi töitä tehdessä, kavereiden kanssa, uidessa ja hyvää uutta progea kuunnellessa myös aktiivisesti sen toisen sukupuolen ulkoisiin ominaisuuksiin perehtyessä. Siinä hyödynsin senaikaista huippugrafiikkaa, erityisesti pornografiikkaa. Omasta kauppalasta en olisi kehdannut sitä hankkia, mutta kolmivaihteinen Tunturi Sportini kiidätti minut kaksitahtibensiinin voimalla pikatien varren Unionille, jonka lehtihyllyssä olikin kattava valikoima kotimaisia miestenlehtiä. Heinäkuun Jallun kansikuvatyttönä oli “Mieletön Melinda”. Otin lehden hyllystä, maksoin sen punastellen huoltoaseman letkunjatkeelle joka virnuillen antoi käteeni vaihtorahat. Laitoin lehden farkkutakkini povitaskuun ja päräytin mopollani kotia kohti, käsityöt mielessäni.
Livahdin kotona huoneeseeni tutustumaan paremmin kansikuvan Melindaan. Mielettömään Melindaan. Lehden kannessa Melinda oli kääriytynyt ohueen harsokankaaseen jonka läpi laajat nännipihat kuulsivat tummina ja muut muodot olivat vain hyvällä mielikuvituksella arvattavissa. Sivuilla 28-32 Melinda paljastikin kaiken. Hitto, mikä hilloviiva. Ilman pikkupöksyjä ja rintsikoita. Ihan jotain muuta kuin koulunpihan piikkudiivat teinitytöt. Mieletön Melinda. Tai ihan kaikkea Melinda ei kuitenkaan paljastanut; kaikissa kasvokuvissa Melindalla oli venetsialainen naamio, joka paljasti tuuheiden punaisten hiusten lisäksi vain korkeat poskipäät ja kiusoittelevat, kutsuvat vihreät silmät. Niin ja Melindahan näytti olevan aito punapää. Myöhemmin olin Melindan kanssa varomaton. Sotkin lehden tuolta aukeamalta niin, etten saanut sitä enää avattua. No, broidilla oli jemmassaan lisää luettavaa, rajujakin seksilehtiä.
Takaisin koulunpenkille. Päivän toiseksi viimeinen tunti olisi historiaa mutta vielä edessä. Pidin kyllä historiasta aineena, mutta viime keväänä eläkkeelle jäänyt lehtorismies oli yrittänyt parhaansa mukaan tappaa kaiken mielenkiintoni aiheeseen. Lyseo oli kesän aikana palkannut uuden opettajan, toivottavasti tämä asia muuttuisi. Istuimme jo paikoillamme odottamassa lehtoria saapuvaksi. Näköjään maisteri oli nimeltään Kyllikki Jurvanen, siis nainen ja varmaan taas joku vanha harppu. Marja-Leena istui viereisessä pulpetissa ja yritimme jo varovasti herätellä suhdettamme pienellä silmäpelillä. Luokkahuoneen ovi kolahti, ja uusi historian lehtori astui luokkaan. Luokassa käynyt supina lakkasi, hiljenimme ja nousimme ylös. Katsoin hämmentyneenä lehtori Kyllikkiä, ja ajattelin mielikuvitukseni tekevän minulle tepposet. Kyllikki oli kuin Melindan käänteisversio - vartalo puettuna mutta kasvot paljastettuina.
