Alkuperäinen kirjoittaja s:
Musta se on osin oma valinta. Jotkut ei jaksa eikä halua käydä kouluja jotta saisivat kunnon palkkaa työstään. Tyydytään kaupan kassaan tai myyjän duuniin. Toiset sitten kärvistelevät sen hetken opinahjossa koska tietävät että lopussa kiitos seisoo.
Mä peesin tätä. Kuitenkin ottaen huomioon vallitsevan talous- ja työllisyystilanteen.
Mua aikoinaan vähän hirvitti alkaa tehdä osa-aikatyötä ja työn ohessa opiskella uutta ammattia. Vielä enemmin hirvitti irtisanoutua vakityöstä ja lähteä harjoittelijaksi osaamatta siinä vaiheessa vielä juuri yhtikäs mitään näistä harjoittelupaikan hommista. Olihan ne 3 vuotta rankkaa aikaa ja joskus tuntui, etten mitenkään selviä hengissä niin vähällä yöunella. Mutta tiesin, että kun paperit on kourassa, saan taas öisinkin nukkua. Enkä ole katunut päivääkään, että ne 3 vuotta kärvistelin.
Monet ajattelee, että ei se uuden ammatin hankkiminen töitä takaa. Ei takaakaan, mutta ei tämä taantumakaan ikuisesti kestä. Koneet eivät myöskään korvaa kaikkea sitä työtä, mitä noin 100 000 ihmistä on vuosittain tehnyt. Tai no...jos suurista ikäluokista vaikka 1/3 olisi ollut tekemättä töitä, niin silti eläkkeelle lähtee vuosittain enemmän väkeä kuin mitä nuorten ikäluokassa tulee vuosittain työmarkkinoille.
Mä olen sitä mieltä, että mitä alhaisempi tulotaso on, sitä helpompaa loppujen lopuksi on laskea sitä vielä hieman. Tarkoitan tällä sitä, että on helpompaa lähteä opiskelemaan oltuaan pitkään tonnin tuloilla kuin oltuaan pitkään kahden tonnin tuloilla. Tänä vuonna vielä systeemi muuttui niin, että työttömän ei tarvitse vaihtaa työttömyyskorvaustaan opintotukeen, vaikka lähtisikin opiskelemaan. Joten nyt on mitä parhain ajankohta lähteä opiskelemaan ammattiin, jos sitä ei vielä ole eikä ole työpaikkaakaan.
Ymmärrän sen, että kun rahat on tiukilla, sitä miettii huomista ja ensi viikkoa eikä elämäänsä 5 vuoden päästä. Kannustaisin kuitenkin ajattelemaan myös elämäänsä 5 vuoden päästä, jotta ei ainakaan enää silloin tarvitsisi miettiä vain huomista ja ensi viikkoa.