Mielestäni mielenterveysongelmaiset pitäisi määrätä pakkohoitoon tukien katkaisemisen uhalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista syistä siihen, miksi työikäisiä ja muuten työkykyisiä ihmisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä. Valtio maksaa tietenkin heidänkin elätyksensä sitten.

Omasta mielestäni mielenterveysongelmaiset pitäisi määrätä pakkohoitoon sillä perusteella, että jos pakkohoidosta kieltäytyy, niin tukia ei silloin maksettaisi heille niin paljon tai jopa ei ollenkaan.

Omasta mielestäni se on valtion tukien väärinkäyttöä, jos ei hae apua ongelmiinsa, jos ihmisellä olisi hoidon avulla mahdollisuus parantua mielenterveysongelmistaan ja siten päästä takaisin työelämään. Lisäksi se parantaisi kyseisten ihmisten elämänlaatua muutenkin, kun he pääsisivät eroon mielenterveysongelmistaan. Ei kai nyt kukaan halua vapaaehtoisesti mielenterveysongelmaisena olla? Kai jokainen sellaisista haluaa parantua? Valtio säästäisi huomattavasti rahaa, jos tukien maksamisen sijaan tällaiset henkilöt palautettaisiin työelämään ja he olisivat jälleen veronmaksajia ja valtio saisi rahaa.

Tiedän, että tämä ajatukseni saattaa kuulostaa julmalta, mutta kaikkien parasta minä tässä olen vain ajatellut.
 
Niin, eihän se pakkohoito mitään maksakaan (yhteiskunnalle / yksilölle), ei.
Niitä paikkojakin on niin paljon, että jokainen kansalainen mahtuu asustamaan psyk. sairaalassa vaikka 5 vuotta. Eikä onneksi passivoi, kun ei ole mitään tekemistä, aktiviteettia, ihmissuhteita.
 
  • Tykkää
Reactions: Dongxi
Todennäköisesti pakkohoito maksaisi enemmän, koska kaikista sairauksista ei parannu. Sen lisäksi kaikki eivät välttämättä työllistyisi saati saisi sellaista työtä, joka koskaan korvaisi sen hoidon kustannuksia. Tosin tukia voisi helposti leikata roimalla kädellä noin muutenkin.
 
Niin, eihän se pakkohoito mitään maksakaan (yhteiskunnalle / yksilölle), ei.
Niitä paikkojakin on niin paljon, että jokainen kansalainen mahtuu asustamaan psyk. sairaalassa vaikka 5 vuotta. Eikä onneksi passivoi, kun ei ole mitään tekemistä, aktiviteettia, ihmissuhteita.

Hoito maksaa, totta. Mutta kumpi maksaa enemmän? Valtio elättää koko elämän ajan mielenterveysongelmaista ja kuluttaa siihen paljon rahaa vai että hoito, jonka avulla mielenterveysongelmainen saadaan mahdollisesti taas takaisin työelämään ja tuottamaan veroeuroja Suomelle.
 
[QUOTE="ap";26107007]Hoito maksaa, totta. Mutta kumpi maksaa enemmän? Valtio elättää koko elämän ajan mielenterveysongelmaista ja kuluttaa siihen paljon rahaa vai että hoito, jonka avulla mielenterveysongelmainen saadaan mahdollisesti taas takaisin työelämään ja tuottamaan veroeuroja Suomelle.[/QUOTE]

Mä nyt kannatan edes avohoidon/terapiamahdollisuuden kehittämistä, ennen sitä en jaksa edes miettiä pakkohoitopaikkoja (mistä pulaa).
 
Todennäköisesti pakkohoito maksaisi enemmän, koska kaikista sairauksista ei parannu. Sen lisäksi kaikki eivät välttämättä työllistyisi saati saisi sellaista työtä, joka koskaan korvaisi sen hoidon kustannuksia. Tosin tukia voisi helposti leikata roimalla kädellä noin muutenkin.

Tapauskohtaisesti voitaisiin arvioida, että onko hoito kannattavaa. Jos hoito ei ole kannattavaa, ei silloin kannattaisi hoitoa aloittaa, vaan jatkaa entiseen malliin. Mutta jos olisi sellainen tapaus, että olisi hyvät mahdollisuudet hoidon ansiosta päästä työelämään takaisin, niin siinä tapauksessa tällaista voisi mielestäni soveltaa.
 
[QUOTE="ap";26107027]Tapauskohtaisesti voitaisiin arvioida, että onko hoito kannattavaa. Jos hoito ei ole kannattavaa, ei silloin kannattaisi hoitoa aloittaa, vaan jatkaa entiseen malliin. Mutta jos olisi sellainen tapaus, että olisi hyvät mahdollisuudet hoidon ansiosta päästä työelämään takaisin, niin siinä tapauksessa tällaista voisi mielestäni soveltaa.[/QUOTE]

Taitaa psykopaatit olla ainoa asiakasryhmä, kenestä voi suoraan sanoa, ettei hoito välttämättä ole kannattavaa.

Ennusteeseen, vakavien persoon.häiriöidenkin osalta, vaikuttaa monet tekijät.

Hoito voi kestää vuosikausia, useissa häikissä... aika vaikea sitä on arvioida tänään, että auttaa 12v. hoito diss.identiteeettihäiriöön...
 
Mun mielestäni olisi loistavaa, jos edes kaikille hoitoa haluaville sitä tarjottaisiin. Silläkin päästäisiin jo varmasti todella pitkälle. Mutta edes sen saavuttaminen tuntuu olevan todella kaukana, mitä asiaa on sivusta seurannut.
 
1. Hoito ei auta mitään, ellei potilas itse ole osana sitä, paraskaan psykiatri ei pysty parantamaan sinua ellet itse sitä halua- itseasiassa potilashan sen työn siinä ihan oikeasti tekee.

2. lääkehoito ei auta, tehoa tai ole mahdollinen kaikissa tapauksissa

3. Tällä menetelmällä olisi hyvin pelottava valta ihmisten elämään-kas kun kuka tahansa voisaan luokitella mieleltään sairaaksi jos halu on kova, tälläisiä infroja ei pidä luoda.

4. Pakottaminen lisäisi entisestään mielisairaiden kokemaa eriarvoa, joka ihan kokemuksesta, on aika valtaisa

5. Hoito on suomessa hyvin yksipuolista, eikä todella sovi kovinkaan monelle. Lisäksi sitä on hyvin hankala saada.

6. Tämä lisäisi entisestään mielisairauden leimaa, ja nostaisi kynnystä hakea apua varhemmassa vaiheessa, jolloin tulokset ovat yleensä parempia ja kustannukset huomattavasti pienemmät (uskaltaisitko sinä käydä masentuineisuutta valittamassa, jos tietäisit että tulevaisuudessa voi edessä olla sitten joko pakkohoito tai tukien menetys?)

Kovin naivia, fanaattista ja selvästi asiaan perehtymättömän ihmisen puhetta.
 
Monet mielenterveysongelmat ovat sellaisia että varsinkaan pakkohoidolla niistä ei pysty välttämättä koskaan kuntoutumaan täystyökykyiseksi. Lisäksi suurempi ongelma kuin ihmisten kieltäytyminen hoidosta on se että hoitoa ei ole tarjolla niin paljon kuin tulijoita. Mieelestäni yhteiskunnassa tulisi panostaa paljon enemmän niiden hoitoon jotka haluavat hoitoa ja osatyökykyisten työllistämiseen. Suomessa on eläkkeellä paljon osatyökykyisiä, jotka haluaisivat työelämään, myös muita kuin mt-sairauksista kärsiviä. Ongelma ei todellakaan ole siinä että nämä sairaat ei haluaisi tehdä töitä tai käydä hoidossa. Valtio vaan (ainakin käytännössä) kokee kannattavammaksi maksaa heidän elämisensä kotiin, kuin maksaa tarvittavat hoidot ja nähdä vaivaa työllistymisen mahdollistamiseksi.
 
... kun edes saisi sitä apua. Kun eka kerran hain apua masennukseen, jonotin mielenterveysaseman aikaa 4 kuukautta... siinä usko jo meinas loppua ja yksityiseen ei ollut varaa. Töissä olen tosin edelleen ja aion olla. Tästäkin sairaudesta parantuu.

Mutta jos tollaista meinaat niin suosittelen ensin panostamaan hoitoon - koska sitä ei ole nytkään saatavilla.
 
Mielenterveys ongelmaisille pakollinen raskauksien ehkäisy!! Miehiltä piuhat kii ja akoille kapselit ja kierukat! Vitsi, meistähän tulisi paremmat poliitikot ku Päivi Räsäsestä!!
 
:D :D :D :D :D :D

Joo, tilannehan tosiaan onkin se että valtaosa niistä, jotka ovat mielenterveyshäiriön takia enemmän tai vähemmän työkyvyttömiä KIELTÄYTYVÄT hoidosta.

Ihanaa, saatoit korjata juuri koko yhteiskuntamme tällä loistoideallasi.
 
  • Tykkää
Reactions: Moraalinvartija
Oletko sä ihan oikeasti sitä mieltä että avohoidon sijaan tulisi panostaa pakkohoitoon? En todellakaan usko että omat osastoreissuni ovat tulleet halvaksi yhteiskunnalle. Sen sijaan että olisin saanut kunnon avohoitoa ja pystynyt samalla osa-aikatyöhön.
 
[QUOTE="vieras";26107517]Mihis se raja vedetään? Paniikkihäiriö,kakssuuntanen,posttraumaattinen stressi,masennus..?

Vai tarkotaksää nyt semmosii hullui ku sarjakuvis ja telkkaris?[/QUOTE]

Jeps, tätä lakiehdotusta pitääkin vielä hioa ;)
 

Yhteistyössä