Mielestäni mielenterveysongelmaiset pitäisi määrätä pakkohoitoon tukien katkaisemisen uhalla

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itseasiassa Kela voi lopettaa esim.kuntoutustuen maksemisen, jos mielenterveysvikainen ei ole käyttänyt määräysten mukaisesti lääkitystä ja/tai terapiaa. Eikös se ole vähän niinkuin pakkohoitoa?
 
Kun aloittajalla on noin fiksuja ajatuksia niin hän sitten varmaan osaa myös määritellä millainen tuo pakkohoito ois joka tekisi kaikista mielenterveysongelmaisista työkykyisiä mahdollisimman pienellä rahalla ja lyhyessä ajassa? xD
 
Ei mikään ihan pöhkö ajatus. Valtaosa esim. masennuksen tähden sairaseläkkeellä olevista on todennäköisesti vain joko niin laiskoja, ettei työ kiinnosta tai sitten vähän ujoja tai muuten epäsosiaalisia, niin että töissä on vaikea olla ihmisten kanssa.
 
[QUOTE="ap";26108207]Mitäs naurat? Eikö se olisi vain hyvä, jos ihminen pääsisi eroon mielenterveysongelmistaan ja pääsisi takaisin työelämään? Kyllä varmasti jokainen haluaa paremman elämänlaadun itselleen.[/QUOTE]

Aika monta hyvää yritystä tässä on ollut kertoa miksi PAKKO eli tahdonvastainen hoito ei ehkä ole se lähtökohta yritysessä saada ihmisiä takaisin työelämään. Jatkan kohta, mikäli takaisin koneelle pääsen.
 
[QUOTE="oooo";26108212]Ei mikään ihan pöhkö ajatus. Valtaosa esim. masennuksen tähden sairaseläkkeellä olevista on todennäköisesti vain joko niin laiskoja, ettei työ kiinnosta tai sitten vähän ujoja tai muuten epäsosiaalisia, niin että töissä on vaikea olla ihmisten kanssa.[/QUOTE]

Jep jep, eläkkeellehän pääseekin niin helposti ja psykiatrit ei osaa erottaa laiskaa ja masentunutta xD
 
[QUOTE="vieras";26106955]Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista syistä siihen, miksi työikäisiä ja muuten työkykyisiä ihmisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä. Valtio maksaa tietenkin heidänkin elätyksensä sitten.

Omasta mielestäni mielenterveysongelmaiset pitäisi määrätä pakkohoitoon sillä perusteella, että jos pakkohoidosta kieltäytyy, niin tukia ei silloin maksettaisi heille niin paljon tai jopa ei ollenkaan.

Omasta mielestäni se on valtion tukien väärinkäyttöä, jos ei hae apua ongelmiinsa, jos ihmisellä olisi hoidon avulla mahdollisuus parantua mielenterveysongelmistaan ja siten päästä takaisin työelämään. Lisäksi se parantaisi kyseisten ihmisten elämänlaatua muutenkin, kun he pääsisivät eroon mielenterveysongelmistaan. Ei kai nyt kukaan halua vapaaehtoisesti mielenterveysongelmaisena olla? Kai jokainen sellaisista haluaa parantua? Valtio säästäisi huomattavasti rahaa, jos tukien maksamisen sijaan tällaiset henkilöt palautettaisiin työelämään ja he olisivat jälleen veronmaksajia ja valtio saisi rahaa.

Tiedän, että tämä ajatukseni saattaa kuulostaa julmalta, mutta kaikkien parasta minä tässä olen vain ajatellut.[/QUOTE]

En lukenut ketjun vastauksia, mutta täytyy ap:lle kommentoida - tosi huikeaa järjenjuoksua :O Ja väittämien argumentointi suoraan yläasteelta.

Miten määrittelet ensinnäkin mielenterveysongelmaisen? Onko masentunut työssäkäyvä sellainen? Mites yksilön oikeudet? Mitenkäs se asia, että kukaan ei takuulla valitse itselleen mt-ongelmaa, vaan se on genetiikaan ja elämäntapahtumien summa? Eli mt-ongelman vapaaehtoisuus vähän tökkäsi. Ap, pliis selitä!
 
Buahahaa. Salli mun nauraa.
Kerroppas aapee, että mistä ne hoitopaikat kaikille diagnoosin saaneille revitään?

Nykyään ei hoitoon pääse, vaikka kuinka rukoilis. Hyvinvointiyhteiskunta on alas ajettu ja kaukana on ne kunnian päivät, kun kaikille oli taattu hoitopaikka.

Jos nyt eka hoidettas edes ne jonoissa kituvat ihmiset.
 
Aapeelta tais nyt päästä jättiläismäinen aivopieru. :O

Ethän voi olla tosissasi? Ootko kauankin pyöritellyt tällaisia päässäsi? Voipi olla että olisit itse ensimmäisenä kaavailemassasi pakkohoito-jonossa...
 
sitä paitsi mä kun olen luullut että maapallolla puuttuu ne palkanmaksajat. työtä on. työvoimaa on satakertaisesti maapallolla palkanmaksajiin nähden. raha menee muutamiin taskuihin miljardit jäävät ilman.
 
a) Kela istuu jo pallilla, josta se pystyy määrittelemään millä kriteereillä tukia voi saada. Niitä ei täytä, niitä ei saada. Sairaseläkkeelle ei pääse tuosta vaan, jos sinne pääsee, se itsessään tarkoittaa jo, että asiakas on jonkinlaisen hoitoringin jo käynyt ja käy edelleen, eikö?

b) pakkohoito on tahdonvastaista hoitoa ja aina viimesijaista muihin vaihtoehtoihin nähden. Potilaalla on oikeuksia. Itsemäärämisoikeus on yksi niistä, pakkohoito on se joka sen ohittaa (sille on aikansa ja paikkansa). Pop kirjoitti aika hyvän listan, joka kannattaa lukea vielä kertaalleen ajatuksen kanssa läpi. Me emme voi alkaa rikkoa yksilön oikeuksia ja ehdotuksesi todellakin rikkoisi sitä.

c) miten määrittelet mt-potilaat. Kaikki yhteen nippuun?

d) Mitä vaikeampi, häpäisevämpi ja leimaavampi on se millä keinoin tukea saadaan, niin sen enemmän niitä alkaa tippua verkoista läpi. Ja heitä on paljon, usko pois. Helsingillä on aika hyvä jalkautunut sosiaalityö, joka yrittää sitten viimeisenä bongata heitä, jotka ovat kaikesta jo läpi vilisseet. Heitä, unohdettuja.

Katkaisemalla tuet taataan se, että jo ennestään hoitoviidakossa taistelleen jäisivät loukkuun josta ei nousta. Nykyisen valtavan määrän lisäksi meillä olisi käsissä aika sosiaalinen pommi. Meillä olisi syrjäytyneiden armeija.

e) Pakkohoito maksaa ja lopulta tulee kalliimmaksi kuin toimiva avohuolto ja mielenterveyspalvelut. Nykyinen systeemi jättää ulkopuolelleen monta avuntarvitsijaa. Moni, joka haluaisi apua, ei sitä saa. Mutta pakkohoito ei siihenkään olisi se vastaus.

f) kuntouttavia vaihtoehtoja, kuntouttavan työn kannattavuutta ja tukea parantamalla ihmisiä saataisiin varmasti paremmin työelämään.

g) osa ei kuntoudu.

h) lihavuus itsessään ei ehkä aiheuta ongelmia tai työkyvyttömyyttä, mutta siihen liittyy usein paljon sivuongelmia, joiden vuoksi työkyvyttömyys sitten voikin olla ainoa vaihtoehto. Lihavuuden aiheuttamat ongelmat alkaa olla hyvin vakavat kansanterveyttä ajatellen.

Mutta totta. Nykyinen systeemi ei ole oikein toimiva. Turhan monikaan vaan ei putoa sen vuoksi, etteivät he hoitoa tahtoisi, vaan sen vuoksi, että hoito on riittämätön, väärä, sitä ei saa.
 
  • Tykkää
Reactions: kauris75
[QUOTE="vieras";26106955]Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimmista syistä siihen, miksi työikäisiä ja muuten työkykyisiä ihmisiä on työkyvyttömyyseläkkeellä. Valtio maksaa tietenkin heidänkin elätyksensä sitten.

Omasta mielestäni mielenterveysongelmaiset pitäisi määrätä pakkohoitoon sillä perusteella, että jos pakkohoidosta kieltäytyy, niin tukia ei silloin maksettaisi heille niin paljon tai jopa ei ollenkaan.

Omasta mielestäni se on valtion tukien väärinkäyttöä, jos ei hae apua ongelmiinsa, jos ihmisellä olisi hoidon avulla mahdollisuus parantua mielenterveysongelmistaan ja siten päästä takaisin työelämään. Lisäksi se parantaisi kyseisten ihmisten elämänlaatua muutenkin, kun he pääsisivät eroon mielenterveysongelmistaan. Ei kai nyt kukaan halua vapaaehtoisesti mielenterveysongelmaisena olla? Kai jokainen sellaisista haluaa parantua? Valtio säästäisi huomattavasti rahaa, jos tukien maksamisen sijaan tällaiset henkilöt palautettaisiin työelämään ja he olisivat jälleen veronmaksajia ja valtio saisi rahaa.

Tiedän, että tämä ajatukseni saattaa kuulostaa julmalta, mutta kaikkien parasta minä tässä olen vain ajatellut.[/QUOTE]
Ihan sitä vain, että jos ihmisellä on mielenterveysongelmia, hän ei pysty ajattelemaan näin, kuin yllä asian esitit. Silloin ei kyetä hakemaan apua samalla tavalla kuin terveenä. Jo lomakkeiden täyttämiseen tarvitaan apua, sekä ihan joka päiväiseen arki rutiineiden hoitoon. On myös paljon erilaisia sairauksia, joista ei vaan parane edes lääkityksellä. Myös jokin ikävä kokemus saattaa herkemmän ihmisen suistaa raiteiltaan. Uskon kyllä, että nämä ihmiset haluaisivat parantua, mutta se ei ole niin helppoa.
 
Ap kuulostaa ihan yhdeltä mun tutulta, onkohan sama tyyppi. On nimittäin yhtä "hienoja" ideoita. Muutenkin hänen käsitykset mielenterveysongelmaisista on jostain 50-luvulta, kaikki mielenterveysongelmaiset ovat hänestä täysin hulluja sekopäitä jne.
 
Hei huippuhyvä idea! Miksei tätä ole kukaan koskaan aikaisemmin keksinyt? :headwall:

Huomaa taas että asioista mitään tietämätön yrittää esittää fiksua! En tiedä itkisinkö vai nauraisinko...
 
Onkohan ap:lla nyt ihan realiteetit hallussa? Tässä maassa itsemurhaa yrittänyt kursitaan kasaan ja heitetään seuraavana aamuna sairaalasta pihalle. Jos menee terveyskeskukseen kertomaan masennuksesta, annetaan pilleripurkki kouraan. Kahden kuukauden päähän saat ehkä ajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka armosta saatat hyvällä onnella päästä jonottamaan mielenterveystoimiston asiakkaaksi. Tässä jonossa vietätkin sitten kuukausia.
Perheneuvolaan joutuu jonottamaan yli vuoden.

Niin, miksiköhän ne ongelmat kasvaa...?
 
Omasta kokemuksesta voin sanoa että kaupungin pitäisi ensinnäkin tarjota apua mielenterveysongelmaiselle, suuremmissa kaupungeissa hoitoon pääsemiseen saattaa mennä kuukausia ja kesällä se on mahdoton tehtävä!
 
No, siinäpä sitä oltaisiin, kun kaikki työkkärin listoilla olevat passitettaisiin tutkimuksiin ja sitä kautta suljetulle. Jokaiselle kelkasta pudonneellehan löytyy nykyään jokin diagnoosi, ihan jokaiselle, koska mielenterveys on määritelty niin höllästi, että jopa työttömyys tulkitaan vajaakuntoisuudeksi. Mutta mistä kaivat ne pari miljoonaa sairaalapaikkaa? Ja miten käy muun yhteiskunnan kun puolet kansasta makaa sairaalassa, vaikka voisivat olla edes jollain tavalla yhteiskunnassa kiinni? Tuollaisten pakkokeinojen kannattaminen on suomalaisille tyypillistä äkkivääryyttä.
 

Yhteistyössä