:hug: Muistutahan vanhusta, olitko sinä hoidonpiirissä? :ashamed:Kurja olo, tympäisee, elämä ei kiinnosta, mitään ei jaksa tehdä, eikä mikään huvita. Millaistahan lääkitystä pitäisi saada että olo kohenisi
:hug: Muistutahan vanhusta, olitko sinä hoidonpiirissä? :ashamed:Kurja olo, tympäisee, elämä ei kiinnosta, mitään ei jaksa tehdä, eikä mikään huvita. Millaistahan lääkitystä pitäisi saada että olo kohenisi
Olenhan minä. Aloittivat uudelleen saman vanhan lääkityksen, joka ei aijemmin tehonnut , eikä tehoa nytkään. Terapioissa ravattu vuosia, ilman apua. Tilanne vaan huononee kokoajan. Alkaa usko loppua:hug: Muistutahan vanhusta, olitko sinä hoidonpiirissä? :ashamed:
Ota ihan rohkeasti sinne yhteyttä tuosta lääkityksestä ja pyydä vaihtoa. . Jos se ei tehoa, niin se on täysin hyödytön. On olemassa niin monia vaihtoehtoja. Hoidostakin voit puhua ja sen mielekkyydestä, jos tuntuu ettei se tehoa, siis terapiassa juoksemisessa. Heillä on kuitenkin velvolilsuus pohtia sinulle sopivaa hoitomuotoa. :hug:Olenhan minä. Aloittivat uudelleen saman vanhan lääkityksen, joka ei aijemmin tehonnut , eikä tehoa nytkään. Terapioissa ravattu vuosia, ilman apua. Tilanne vaan huononee kokoajan. Alkaa usko loppua
En tiedä sun taustoista sen enempää eikä varmaan tarvitsekaan mutta hemmetin hyvin osaat jäsentää asiat.Minä olen itseni kohdalla miettinyt sitä, että itsensä tarkkailu ja toimintojen tunteminen luo kai jonkinlaista turvaa. Se turva kuitenkin pettää minulla joka kerta, kun keho ei toimikaan odotetulla tavalla. Sitten huolehdin ja huolestun, pelkään, joka pahentaa oireilua. Kuitenkin näen sen tärkeänä osana itseni tuntemista. Masennus on vain pistänyt kehon toimintamallit vähän raiteiltaan ja kai sitä on käynyt mielessään sitten kaikki skenaariot pahimmasta lievimpään mitä on vialla. Vähän itseään syövä tarkoitus, joka ei minua ole aina palvellut. Monesti se on palvellut, mutta ei ihan aina.
Minulle kuuluu ihan ok. Huolta tuottaa ystävä, jolla on nyt rankka vaihe menossa. Sydänsuruja
Oma olo on tänään ihan kohtalaisen tasainen, ajoittaisi hermostumisia ilmassa. Sain yhden tehtävän tehtyä ja siitä ihan tyytyväinen. Yksi huoli vähemmän taas.
Viime viikolla oli hoitopalaveri, paikalla psykiatri, psykologi ja hoitaja. Suunnittelivat jonkun keskusteluavun aloittamista jälleen kerran. En tiedä saanko psykologin vai jonkun hoitajan. Psykologilla olisi enempi ammattitaitoa. Omin luvin lopetin lääkityksen melkein vuosi sitten, syötyäni sitä vuosikaudet aina suurennetulla annoksella. Nyt palattiin siihen samaan lääkkeeseen, pienemmällä annostuksella. Isompi annos ei aikanaan vaikuttanut mitenkään, olo oli tällainen samanlainen. Mutta en tiedä miksi en saanut muunlaista lääkitystä. Sanoin lääkärille, ettei se aijempi lääke auttanut yhtään, ja sanoin että eikös lääkkeen vaikutuksen alkamiseen mene pitkä aika, niin kuulema muutamssa päivässä pitäisi vaikuttaa. Siihen en kyllä usko, haluavatko kokeilla lumevaikutusta. Tässä tapauksessa ei kyllä toimi. Tuntuu etteivät näe tilanteeni vakavuutta, miedoilla lääkkeillä hoidetaan, suunnitellaan keskustelupaua parin viikon välein, ja minä en jaksa edes kaupassa käydä. Olen täysin lamaantunut.Ota ihan rohkeasti sinne yhteyttä tuosta lääkityksestä ja pyydä vaihtoa. . Jos se ei tehoa, niin se on täysin hyödytön. On olemassa niin monia vaihtoehtoja. Hoidostakin voit puhua ja sen mielekkyydestä, jos tuntuu ettei se tehoa, siis terapiassa juoksemisessa. Heillä on kuitenkin velvolilsuus pohtia sinulle sopivaa hoitomuotoa. :hug:
No voi hitto! Se, että keskusteluapua saisit toisi ainakin jotain säännöllisyyttä johonkin. Toisaalta, sen on oltava voimaannutta asia, ja jos se ei sitä ole, niin ei sekään ole hyvä juttu. Ovatko ehdottaneet psykoterapiaa koskaan? Voisiko siitä olla isompi apu? Ja se lääkitysasia voisi olla hyvä saada kuntoon, saat olla kiukkuinen siitä, hokea kuinka haluat että sinua kuullaan. Jos ei lääkityksestä ole apua ja sinä koet sen hyvin vahvasti olevan näin, sinun oma näppituntuma tästä asiasta olisi todellä tärkeää niiden ottaa huomioon.Viime viikolla oli hoitopalaveri, paikalla psykiatri, psykologi ja hoitaja. Suunnittelivat jonkun keskusteluavun aloittamista jälleen kerran. En tiedä saanko psykologin vai jonkun hoitajan. Psykologilla olisi enempi ammattitaitoa. Omin luvin lopetin lääkityksen melkein vuosi sitten, syötyäni sitä vuosikaudet aina suurennetulla annoksella. Nyt palattiin siihen samaan lääkkeeseen, pienemmällä annostuksella. Isompi annos ei aikanaan vaikuttanut mitenkään, olo oli tällainen samanlainen. Mutta en tiedä miksi en saanut muunlaista lääkitystä. Sanoin lääkärille, ettei se aijempi lääke auttanut yhtään, ja sanoin että eikös lääkkeen vaikutuksen alkamiseen mene pitkä aika, niin kuulema muutamssa päivässä pitäisi vaikuttaa. Siihen en kyllä usko, haluavatko kokeilla lumevaikutusta. Tässä tapauksessa ei kyllä toimi. Tuntuu etteivät näe tilanteeni vakavuutta, miedoilla lääkkeillä hoidetaan, suunnitellaan keskustelupaua parin viikon välein, ja minä en jaksa edes kaupassa käydä. Olen täysin lamaantunut.
Kiitos.En tiedä sun taustoista sen enempää eikä varmaan tarvitsekaan mutta hemmetin hyvin osaat jäsentää asiat.
Olen käynyt aijemmin psykoterapiassa useamman vuoden ajan. Sekä taideterapiassa, ja kuten huomataan ei niistä ole apua ollut. Ei ainakaan oloni ole parantunut niiden avulla. Lääkärin mielestä apua on ollut. Mutta en tiedä millaista apua.No voi hitto! Se, että keskusteluapua saisit toisi ainakin jotain säännöllisyyttä johonkin. Toisaalta, sen on oltava voimaannutta asia, ja jos se ei sitä ole, niin ei sekään ole hyvä juttu. Ovatko ehdottaneet psykoterapiaa koskaan? Voisiko siitä olla isompi apu? Ja se lääkitysasia voisi olla hyvä saada kuntoon, saat olla kiukkuinen siitä, hokea kuinka haluat että sinua kuullaan. Jos ei lääkityksestä ole apua ja sinä koet sen hyvin vahvasti olevan näin, sinun oma näppituntuma tästä asiasta olisi todellä tärkeää niiden ottaa huomioon.
Älä nyt luovuta! Joohan!
:hug:Pakko lähteä syöttämään perhe. Jostain syystä ympärillä pyörii lauma kiukkuisia lapsosia. :/ Illemmalla tulen kurkkimaan taas. Ulkoilun sanotaan olevan hyvä asia, joten pitää varmaan yrittää saada kammettua itseään uloskin, äh.
:hug: Voimia päivään!
Todella vaikea tilanne :hug: Kunpa osaisin jotenkin konkreettisesti muuttaa tilannetta heti parempaan.Olen käynyt aijemmin psykoterapiassa useamman vuoden ajan. Sekä taideterapiassa, ja kuten huomataan ei niistä ole apua ollut. Ei ainakaan oloni ole parantunut niiden avulla. Lääkärin mielestä apua on ollut. Mutta en tiedä millaista apua.
Tätähän on vertaistuki parhaimmillaan?V'ttu mitä porukkaa, ottakaa itseä niskasta kiinni.
Hei Dusk!V'ttu mitä porukkaa, ottakaa itseä niskasta kiinni.
Upea homma, että sait hoidettua noin paljon! Aivan todella upeaa. Toivottavasti ahdistuksentaso hiljenee vähän päivän mittaan. Onko sinulla jotain keinoja tai kikkoja, joilla siirtää ahdistusta johonkin. Esimerkiksi minä pahimpina aikoina virkkasin ja neuloin. Se harhautti olon vähäksi aikaa pois pahimpien huippujen aikaan.Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;22703175:Huomenta kaikille.
Kaupunkireissu meni odotettua paremmin ja tiskitkin puhdistuivat kaappeihin, mutta ahdistus ei mennyt pois. Näin varmaan jotain painajaista, ne on yleistyneet viime aikoina, johtuu varmaan lääkityksestä.
Mitä muiden aamuun kuuluu?
Tuntuu siltä, että mitä enemmän selviydyn ahdistavista tilanteista (esim. matkustaminen yksin tms.), niin sitä enemmän ahdistun seuraavina päivinä. Saan rajumpia paniikikohtauksia enkä voi keskittyä mihinkään. Mulla on pamit, mutta en tahdo syödä niitä, eikä niistä ole mitään apua.Upea homma, että sait hoidettua noin paljon! Aivan todella upeaa. Toivottavasti ahdistuksentaso hiljenee vähän päivän mittaan. Onko sinulla jotain keinoja tai kikkoja, joilla siirtää ahdistusta johonkin. Esimerkiksi minä pahimpina aikoina virkkasin ja neuloin. Se harhautti olon vähäksi aikaa pois pahimpien huippujen aikaan.
Hyvä, että pääsit fyysisen kivun tuottamisesta ja itsesi vahingoittamisesta ahdistuksen helpottamiseksi. Ja eihän tuo kuulostaa kovin hyvältä purkautumiskeinolta jos se syö omaa tarkoitustaan. Oletko miettinyt mistäköhän se johtuisi, että se paniikki tulee seuraavana päivänä pahempana, kun olet selvinnyt niin isoista asioista yksin edellisenä?Alkuperäinen kirjoittaja Kaunishäntäinen orava;22713622:Tuntuu siltä, että mitä enemmän selviydyn ahdistavista tilanteista (esim. matkustaminen yksin tms.), niin sitä enemmän ahdistun seuraavina päivinä. Saan rajumpia paniikikohtauksia enkä voi keskittyä mihinkään. Mulla on pamit, mutta en tahdo syödä niitä, eikä niistä ole mitään apua.
Virkkaus ja kutominen on mullekin tuttua, mutta taidot ei ihan riitä. Jossain vaiheessa näpräsin koruja ja pahimmat ahdistukset sain purettua rei'ittämällä korviani (ja vahingoittamalla itteäni, ne ajat tosin on jo onneksi ohi).
Siivouskin mulle joskus oli hyvä ahdistuksenpurkamiskeino, mutta kun se meni siihen, että siivosin asunnon päivittäin ja desinfioin ainakin kerran viikossa ovenkahvat, kaukosäätimet, tietokoneet jne., niin siitä taisi tulla vaan ongelma.
Nytkin on ihan järkyttävä olo, mutta yritän saada sen pois lääkkeittä.