Mielenterveysongelmia kokeneiden vertsikkapinotus, osa 2

Kurja olo, tympäisee, elämä ei kiinnosta, mitään ei jaksa tehdä, eikä mikään huvita. Millaistahan lääkitystä pitäisi saada että olo kohenisi

:hug: Muistutahan vanhusta, olitko sinä hoidonpiirissä? :ashamed:

 

:hug: Muistutahan vanhusta, olitko sinä hoidonpiirissä? :ashamed:

Olenhan minä. Aloittivat uudelleen saman vanhan lääkityksen, joka ei aijemmin tehonnut , eikä tehoa nytkään. Terapioissa ravattu vuosia, ilman apua. Tilanne vaan huononee kokoajan. Alkaa usko loppua

 

Olenhan minä. Aloittivat uudelleen saman vanhan lääkityksen, joka ei aijemmin tehonnut , eikä tehoa nytkään. Terapioissa ravattu vuosia, ilman apua. Tilanne vaan huononee kokoajan. Alkaa usko loppua

Ota ihan rohkeasti sinne yhteyttä tuosta lääkityksestä ja pyydä vaihtoa. . Jos se ei tehoa, niin se on täysin hyödytön. On olemassa niin monia vaihtoehtoja. Hoidostakin voit puhua ja sen mielekkyydestä, jos tuntuu ettei se tehoa, siis terapiassa juoksemisessa. Heillä on kuitenkin velvolilsuus pohtia sinulle sopivaa hoitomuotoa. :hug:

 

Minä olen itseni kohdalla miettinyt sitä, että itsensä tarkkailu ja toimintojen tunteminen luo kai jonkinlaista turvaa. Se turva kuitenkin pettää minulla joka kerta, kun keho ei toimikaan odotetulla tavalla. Sitten huolehdin ja huolestun, pelkään, joka pahentaa oireilua. Kuitenkin näen sen tärkeänä osana itseni tuntemista. Masennus on vain pistänyt kehon toimintamallit vähän raiteiltaan ja kai sitä on käynyt mielessään sitten kaikki skenaariot pahimmasta lievimpään mitä on vialla. Vähän itseään syövä tarkoitus, joka ei minua ole aina palvellut. Monesti se on palvellut, mutta ei ihan aina.

Minulle kuuluu ihan ok. Huolta tuottaa ystävä, jolla on nyt rankka vaihe menossa. Sydänsuruja

Oma olo on tänään ihan kohtalaisen tasainen, ajoittaisi hermostumisia ilmassa. Sain yhden tehtävän tehtyä ja siitä ihan tyytyväinen. Yksi huoli vähemmän taas.

En tiedä sun taustoista sen enempää eikä varmaan tarvitsekaan mutta hemmetin hyvin osaat jäsentää asiat.

 

Ota ihan rohkeasti sinne yhteyttä tuosta lääkityksestä ja pyydä vaihtoa. . Jos se ei tehoa, niin se on täysin hyödytön. On olemassa niin monia vaihtoehtoja. Hoidostakin voit puhua ja sen mielekkyydestä, jos tuntuu ettei se tehoa, siis terapiassa juoksemisessa. Heillä on kuitenkin velvolilsuus pohtia sinulle sopivaa hoitomuotoa. :hug:

Viime viikolla oli hoitopalaveri, paikalla psykiatri, psykologi ja hoitaja. Suunnittelivat jonkun keskusteluavun aloittamista jälleen kerran. En tiedä saanko psykologin vai jonkun hoitajan. Psykologilla olisi enempi ammattitaitoa. Omin luvin lopetin lääkityksen melkein vuosi sitten, syötyäni sitä vuosikaudet aina suurennetulla annoksella. Nyt palattiin siihen samaan lääkkeeseen, pienemmällä annostuksella. Isompi annos ei aikanaan vaikuttanut mitenkään, olo oli tällainen samanlainen. Mutta en tiedä miksi en saanut muunlaista lääkitystä. Sanoin lääkärille, ettei se aijempi lääke auttanut yhtään, ja sanoin että eikös lääkkeen vaikutuksen alkamiseen mene pitkä aika, niin kuulema muutamssa päivässä pitäisi vaikuttaa. Siihen en kyllä usko, haluavatko kokeilla lumevaikutusta. Tässä tapauksessa ei kyllä toimi. Tuntuu etteivät näe tilanteeni vakavuutta, miedoilla lääkkeillä hoidetaan, suunnitellaan keskustelupaua parin viikon välein, ja minä en jaksa edes kaupassa käydä. Olen täysin lamaantunut.

 

Viime viikolla oli hoitopalaveri, paikalla psykiatri, psykologi ja hoitaja. Suunnittelivat jonkun keskusteluavun aloittamista jälleen kerran. En tiedä saanko psykologin vai jonkun hoitajan. Psykologilla olisi enempi ammattitaitoa. Omin luvin lopetin lääkityksen melkein vuosi sitten, syötyäni sitä vuosikaudet aina suurennetulla annoksella. Nyt palattiin siihen samaan lääkkeeseen, pienemmällä annostuksella. Isompi annos ei aikanaan vaikuttanut mitenkään, olo oli tällainen samanlainen. Mutta en tiedä miksi en saanut muunlaista lääkitystä. Sanoin lääkärille, ettei se aijempi lääke auttanut yhtään, ja sanoin että eikös lääkkeen vaikutuksen alkamiseen mene pitkä aika, niin kuulema muutamssa päivässä pitäisi vaikuttaa. Siihen en kyllä usko, haluavatko kokeilla lumevaikutusta. Tässä tapauksessa ei kyllä toimi. Tuntuu etteivät näe tilanteeni vakavuutta, miedoilla lääkkeillä hoidetaan, suunnitellaan keskustelupaua parin viikon välein, ja minä en jaksa edes kaupassa käydä. Olen täysin lamaantunut.

No voi hitto! Se, että keskusteluapua saisit toisi ainakin jotain säännöllisyyttä johonkin. Toisaalta, sen on oltava voimaannutta asia, ja jos se ei sitä ole, niin ei sekään ole hyvä juttu. Ovatko ehdottaneet psykoterapiaa koskaan? Voisiko siitä olla isompi apu? Ja se lääkitysasia voisi olla hyvä saada kuntoon, saat olla kiukkuinen siitä, hokea kuinka haluat että sinua kuullaan. Jos ei lääkityksestä ole apua ja sinä koet sen hyvin vahvasti olevan näin, sinun oma näppituntuma tästä asiasta olisi todellä tärkeää niiden ottaa huomioon.

Älä nyt luovuta! Joohan!

 

En tiedä sun taustoista sen enempää eikä varmaan tarvitsekaan mutta hemmetin hyvin osaat jäsentää asiat.

Kiitos.

 

Pakko lähteä syöttämään perhe. Jostain syystä ympärillä pyörii lauma kiukkuisia lapsosia. :/ Illemmalla tulen kurkkimaan taas. Ulkoilun sanotaan olevan hyvä asia, joten pitää varmaan yrittää saada kammettua itseään uloskin, äh.

:hug: Voimia päivään!

 

No voi hitto! Se, että keskusteluapua saisit toisi ainakin jotain säännöllisyyttä johonkin. Toisaalta, sen on oltava voimaannutta asia, ja jos se ei sitä ole, niin ei sekään ole hyvä juttu. Ovatko ehdottaneet psykoterapiaa koskaan? Voisiko siitä olla isompi apu? Ja se lääkitysasia voisi olla hyvä saada kuntoon, saat olla kiukkuinen siitä, hokea kuinka haluat että sinua kuullaan. Jos ei lääkityksestä ole apua ja sinä koet sen hyvin vahvasti olevan näin, sinun oma näppituntuma tästä asiasta olisi todellä tärkeää niiden ottaa huomioon.

Älä nyt luovuta! Joohan!

Olen käynyt aijemmin psykoterapiassa useamman vuoden ajan. Sekä taideterapiassa, ja kuten huomataan ei niistä ole apua ollut. Ei ainakaan oloni ole parantunut niiden avulla. Lääkärin mielestä apua on ollut. Mutta en tiedä millaista apua.

 

Pakko lähteä syöttämään perhe. Jostain syystä ympärillä pyörii lauma kiukkuisia lapsosia. :/ Illemmalla tulen kurkkimaan taas. Ulkoilun sanotaan olevan hyvä asia, joten pitää varmaan yrittää saada kammettua itseään uloskin, äh.

:hug: Voimia päivään!

:hug:

 

Olen käynyt aijemmin psykoterapiassa useamman vuoden ajan. Sekä taideterapiassa, ja kuten huomataan ei niistä ole apua ollut. Ei ainakaan oloni ole parantunut niiden avulla. Lääkärin mielestä apua on ollut. Mutta en tiedä millaista apua.

Todella vaikea tilanne :hug: Kunpa osaisin jotenkin konkreettisesti muuttaa tilannetta heti parempaan.

Mitä jos aloittaisit ainakin jostain nyt, tartut johonkin asiaan? Vaikka siihen lääkitykseen. Tai pyydät heitä kertomaan mitä apua sinulle on sinun hoidostasi heidän mielestään ollut ja kerrot sitten vaikka paperille kirjoitettuna omia ajatuksia?

 

Huomenta kaikille.

Kaupunkireissu meni odotettua paremmin ja tiskitkin puhdistuivat kaappeihin, mutta ahdistus ei mennyt pois. Näin varmaan jotain painajaista, ne on yleistyneet viime aikoina, johtuu varmaan lääkityksestä.

Mitä muiden aamuun kuuluu?

 

V'ttu mitä porukkaa, ottakaa itseä niskasta kiinni.

 

V'ttu mitä porukkaa, ottakaa itseä niskasta kiinni.

Tätähän on vertaistuki parhaimmillaan?

 

V'ttu mitä porukkaa, ottakaa itseä niskasta kiinni.

Hei Dusk!

Kuten Valdemaria sanoikin, tämä on vertaistukea. Tämän tarkoitus on jakaa kokemuksia, tunteita ja auttaa eteenpäin jaksamaan. Käsitellä asioita toisen vertaisen kanssa tasavertaisesti ja samalla tasolla. Ei tätä voi itseään niskasta kiinni ottamiseksi sanoa, enemmänkin toinen toistemme kannatteluksi.

Viestisi oli vähän ajattelematon ja pyydänkin, että jos aikomuksesi on vain laukoa tällaisia asioita lisää, niin älä tee sitä täällä. Tämän topikin tarkoitus on kuitenkin joku muu kuin pahoittaa mieliä lisää. Kiitos siitä jo valmiiksi.

Masennuksessa ja mielenterveyden ongelmissa on kuitenkin kyse muusta kuin siitä, että nappaa itseään vain niskasta kiinni. Jos se olisi niin helppoa, niin emme me kärsisi masennuksesta, mielenterveydenhäiriöistä, unettomuudesta, paniikkioireista, ahdistuksesta. Ihmisillä ei olisi psykooseja, harhoja, itsemurhayrityksiä, tunne-elämänvammoja, miten monimuotoisesti mielenterveyshäiriöt voivatkaan ilmetä yksilössä ja sairauden laadun erotessa yksilöittäin. Toki vastuun kantaminen itsestä on tärkeää ja yrittäminen väsymyksestä huolimatta niillä voimilla joita on, mutta käskytys ja haukkuminen tuskin ketään meitä parantaa Dusk.

 

Huomenta kaikille.

Kaupunkireissu meni odotettua paremmin ja tiskitkin puhdistuivat kaappeihin, mutta ahdistus ei mennyt pois. Näin varmaan jotain painajaista, ne on yleistyneet viime aikoina, johtuu varmaan lääkityksestä.

Mitä muiden aamuun kuuluu?

Upea homma, että sait hoidettua noin paljon! Aivan todella upeaa. Toivottavasti ahdistuksentaso hiljenee vähän päivän mittaan. Onko sinulla jotain keinoja tai kikkoja, joilla siirtää ahdistusta johonkin. Esimerkiksi minä pahimpina aikoina virkkasin ja neuloin. Se harhautti olon vähäksi aikaa pois pahimpien huippujen aikaan.

 

Niin, mitä minun aamuun...

Aamut on pahimpia, nyt alkaa helpottaa. Tajuntakin palasi tässä vähän aikaa sitten, miten huonosti eilen illalla meni. Olin niin hermostunut kaikesta siitä mitä olen tehnyt viime päivinä, tarkoittaen siis mitä olen yrittänyt hallita sekä fyysisen tekemisen että henkisten prosessien puolella. Taisi olla eilen sellainen huippu taas, että tuli jonkinlainen "romahdus".

Ymmärrän miten vaikeasti hylkäämisen pelko vaikuttaa minuun ja miten otan etäisyyttä ihmisiin, joita pelkään satuttavani tai joiden pelkään satuttavan minua. Syyllisyyttä siitä, etten osaa sanoa mitään tai tiedä mitä sanoa, joten jätän sanomatta ja teen isompaa kuilua. Äärettömän typerää, koska puhumalla pääsisi paljon pidemmälle. Syyllisyydessäni teen sitten peruuttamattomia asioita ja yritän käsitellä niitä sisäisinä prosesseina, koska ne ovat tällä hetkellä ja tässä mielentilassa helpompia minulle käsitellä. Ne prosessit tunnen. :headwall:

Sitten alkoi nyppiminen. Ensin nypin hiuksia vaatteista, lopulta nypin jokaisen irtohiuksen takeistani ja toisesta villapaidasta, lopulta siirryin peittoon ja huonekaluihin. Siinä vaiheessa mies tuli ja piti 10 minuuttia lukko-otteessa sylissään ja käski olla vähemmän hullu. Joten lähdin nukkumaan. Ja kun tuo nyppiminen oli jotain mikä siinä tilanteessa vain helpotti pahimman ahdistuksen siirtämistä sormien kautta johonkin tekemiseen. Kyllä minä nyt tiedän miten kahjolta se näyttää ja vaikuttaa. :/

Tänään aion kirjoittaa kirjeen ystävälle, jolla on suruja. Tehdä tekemättömän kirjoitelmani loppuun, tiskata tiskit, tehdä bataattilaatikot valmiiksi... Siinä on hommia ihan tarpeeksi. Ehkä jos saisin otettua kutimet tänään. Huomattavasti huomaamattomampi tapa siirtää ahdistusta johonkin kuin karvojen nyppiminen

 

Taputan itseäni olkapäälle. Sain tehtäväni valmiiksi! :flower:

 

up

 

"Masennus" on itseaiheutettu tila.

 

Upea homma, että sait hoidettua noin paljon! Aivan todella upeaa. Toivottavasti ahdistuksentaso hiljenee vähän päivän mittaan. Onko sinulla jotain keinoja tai kikkoja, joilla siirtää ahdistusta johonkin. Esimerkiksi minä pahimpina aikoina virkkasin ja neuloin. Se harhautti olon vähäksi aikaa pois pahimpien huippujen aikaan.

Tuntuu siltä, että mitä enemmän selviydyn ahdistavista tilanteista (esim. matkustaminen yksin tms.), niin sitä enemmän ahdistun seuraavina päivinä. Saan rajumpia paniikikohtauksia enkä voi keskittyä mihinkään. Mulla on pamit, mutta en tahdo syödä niitä, eikä niistä ole mitään apua.

Virkkaus ja kutominen on mullekin tuttua, mutta taidot ei ihan riitä. Jossain vaiheessa näpräsin koruja ja pahimmat ahdistukset sain purettua rei'ittämällä korviani (ja vahingoittamalla itteäni, ne ajat tosin on jo onneksi ohi).
Siivouskin mulle joskus oli hyvä ahdistuksenpurkamiskeino, mutta kun se meni siihen, että siivosin asunnon päivittäin ja desinfioin ainakin kerran viikossa ovenkahvat, kaukosäätimet, tietokoneet jne., niin siitä taisi tulla vaan ongelma.

Nytkin on ihan järkyttävä olo, mutta yritän saada sen pois lääkkeittä.

 

Tuntuu siltä, että mitä enemmän selviydyn ahdistavista tilanteista (esim. matkustaminen yksin tms.), niin sitä enemmän ahdistun seuraavina päivinä. Saan rajumpia paniikikohtauksia enkä voi keskittyä mihinkään. Mulla on pamit, mutta en tahdo syödä niitä, eikä niistä ole mitään apua.

Virkkaus ja kutominen on mullekin tuttua, mutta taidot ei ihan riitä. Jossain vaiheessa näpräsin koruja ja pahimmat ahdistukset sain purettua rei'ittämällä korviani (ja vahingoittamalla itteäni, ne ajat tosin on jo onneksi ohi).
Siivouskin mulle joskus oli hyvä ahdistuksenpurkamiskeino, mutta kun se meni siihen, että siivosin asunnon päivittäin ja desinfioin ainakin kerran viikossa ovenkahvat, kaukosäätimet, tietokoneet jne., niin siitä taisi tulla vaan ongelma.

Nytkin on ihan järkyttävä olo, mutta yritän saada sen pois lääkkeittä.

Hyvä, että pääsit fyysisen kivun tuottamisesta ja itsesi vahingoittamisesta ahdistuksen helpottamiseksi. Ja eihän tuo kuulostaa kovin hyvältä purkautumiskeinolta jos se syö omaa tarkoitustaan. Oletko miettinyt mistäköhän se johtuisi, että se paniikki tulee seuraavana päivänä pahempana, kun olet selvinnyt niin isoista asioista yksin edellisenä?

 

Jos Romu pyörähdät täällä, niin mitä kuuluu?

 

Minulla on kaikki kesken. Kumma asia on, etten tunne niistä kuitenkaan ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Piparitalo odottaa itseään vielä taikinan muodossa, laatikot ovat edelleen juureksina odottamassa tekijäänsä, lahjatkin on kaupassa. Koulutehtävistä on tehty vasta 10%, mutta yhden saan pian valmiiksi, tavoite on tehdä ainakin toinen ja sitten mennä ostamaan nuorimmalle joululahja.

Ehkä ei ole hyvä jos ryhdynkään erittelemään sitä mitä on tekemättä, vaan keskityn siihen MITÄ olen saanut aikaan. Jos saan yhden tehtävän valmiiksi, niin voin aloittaa toisen ja sitten ehkä tiskata. Sen jälkeen itseään odotuttavat askareet ja asiat odottavat siellä ilman huolehtimistakin... Mutta! Jos teen väärässä järjestyksessä, niin kuinka paniikki tulee ennen joulua? Eli pitääkö minun nyt miettiä kuitenkin sitä aikataulutusta seuratakseni sellaista? Eli jos teen tehtävän nyt, aloitan toisen, tiskaan, teen ruoan... ja sitten teen vaikka immelletyn perunalaatikon notkistumaan. Juuh! Näin.

Ulkona on ihan tavattoman paljon lunta. Pidän lumisesta maisemasta. Pidän siitä, että tuo lumi on kuin puuteria ja pöllähtää valtavana pilvenä kun siihen hyppää. Ulos unohtuneen pallogrillimme päällä on puolimetrinen hattu. Takapihallamme kasvaa tuoreen mustesienen näköinen lumiveistos.

Olin ulkona puolitoista tuntia nuorimman kanssa. Koko sen ajan 4-vuotias kulkee vyötäröään myöten lumihangessa ja hoputtaa minua perässään. Kiipeilee ja kampeaa itseään pienillä topatuilla raajoillaan ylös pihan lumivuorille ja minä loikin perässä. Vauhti ei loppunut pojalta millään. Minä olin loppuvaihessa fyysisesti poikki (paha se on lähinnä siksi, että se sekoittuu henkiseen vointiin helposti) ja totesin, että nyt on aika mennä sisälle ja toinen juoksee edelleen pitkin hankia kiljuen, että ulkona on vielä liikaa tekemistä. Mistäs tuollaista virtaa saisi itseensäkin?

Hyvää päivän jatkoa jokaiselle :hug:

 

Hei kaikille. Onkos tänään jotain sydämellä? Muutama yö jouluun. Päivät kuluu nopsaan.

Kysymys: mitä jouluruokia teillä perinteisesti syödään?