Mielenterveysongelmat + vauva, mitä odottaa?

Mä oon nuoresta tytöstä saakka sairastanut vakavaa masennusta + omaan myös diagnoosin määrittämättömästä psyykkisestä häiriöstä sekä epävakaasta persoonallisuudesta.

Oon nyt rapiat puoli vuotta ollut ilman lääkkeitä, terapiaa tai muutakaan hoitoa koska niille ei ole ollut tarvetta. Olo on ensimmäistä kertaa kuin ns. normi kansalaisella.

Ennen tätä ihanaa, helpottavaa jaksoa mulla oli itsemurhayritys- minkä jälkeen itseasiassa päätin että nyt riittää, ja käänsin elämän ihan päälaelleen positiivisimmalla mahdollisella tavalla.

Oon nyt 8vk raskaana, ja alkanut hirveesti stressaamaan et mitä tää historia nyt sit meinaa äitiyden kannalta. Oon ilmeisesti automaattisesti jossain sossujen listalla, mut mitä sekin sit teknisesti meinaa?

Mulle sanottiin neuvolassa että tehdään lastensuojeluilmoitus, mille antoi hyvät perustelut että miksi täytyy tehdä ja miksi siitä ei kannata säikähtää jne, jne. Silti vähän vituttaa ja pelottaa tulevaisuus, onko sossuilla/yms työntekijöillä jotain ennakko-oletuksia jos äidillä on mt-taustaa ja mitenköhän se saattaa ilmetä sitten kohtelussa sun muissa...

 

Masennuskin on vain sairaus, josta voi selvitä. Monilla on lapsia, joilla on ollut vakavaa masennusta. Muita pitää itsestäsi huolta. Joillakin tulee synnytyksen jälkeen masis. Kai se vauvan kasvattaminen vie vitamiinit ja hivenaineet.

Ei menneistä sairauksista voi alkaa hirveätä sossurumbaa laittaa käyntiin. Meillä olis Suomessa puolet äideistä sossun asiakkaita.

Itselläni on ystäviä, jotka ovat jopa viillellyt itsrään nuorena, eivätkä ole sossun asiakkaita.

Luulisi, että ovat asiallisia ja katsovat miten voit. Jos eivät ole asiallisia, kai voit muuttaa muualle, ei kai he voi vainota yli kuntarahojen.

J Tukiainenhan sai lapsen myös.

 

Ehkä kantsii ajatella, että sulla todella on ollut kertomastasi päätellen erittäin vakavia sairauksia ja ns. normaali mieliala vasta puolisen vuotta. Se on vähän sama kuin olisit sairastanut monta vuotta syöpää ja seurannat lopetettais seinään. Varsinkin kun raskausaika on ihan valtava mullistus ihan ns. terveellekin. Enjä nyt halua leimata sua sairaaksi. Raskaus ja vauvan saaminen laittaa myös käymään läpi sitä, millainen lapsuus itsellä on ollut, minkälainen suhde vanhempiin jne. Ja kyse ei ole siitä suhteesta, jonka muistaa vaan se suhde, joka oli vauva-aika, kiintymyssuhde ja sitä ei mieli muista, mutta keho muistaa. Erityisesti tuo epäbakaus katsotaan joskus johtuvan vaikka kiintymysuhteen häiriöstä lapsuudessa. Et varmaan halua tahattomasti siirtää asioita lapsellesi. Monesti ne asiat vaan tule väsyneenä lapsiperheen arjessa automaattisesti ns. selkärangasta, siksi niitä asioita pitää paljon pohtia etukäteen, mitä haluaa omalle lapselleen siirtää omasta lapsuudesta ja mitä ei. Ja pelkkä pohdista ei riitä useinkaan, vaan silti voi olla haasteita ja tarvita esim. perheterapeutin ja psykologin apua. Sinuna yrittäisin sopeutua väistämättömään ja kääntää se positiiviseksi. Moni ns. aiemmin terve vanhempi tarvis ja haluais neuvolasta apua vanhemmuuteen, mutta ei sitä saa, koska resurssit säästetään mm. huumevanhemmille ja muille päihteiden käyttäjille. Sit sun tyyppiset on siinä mielessä onnellisessa asemassa, että sä saat varmasti ihan kaiken tuen automaattisesti. Eri asia osaatko arvostaa sitä vai koetko sen sun asioihin puuttumisena.. Ja ihan kaikella hyvällä, ei sun menneet sairaudet automaattisesti tarkota, että sairastuisit uudelleen, mutta onhan se riski isompi, ihan tilastollisesti. Siksi halutaan seurata tarkkaan. Sossujen mukana olo tarkottaa sitä, ettö tämä yhteiskunta haluaa varmistaa, että jokainen Suomessa syntyvä lapsi on myös yhteiskunnan taholta suojeltu. Tämähän ei esim. Venäjällä näin ole, vaan siellä on tuhansia katulapsia. Sossut voi sitten tarvittaessa puuttua asiaan, jos vanhempi ei ymmärrä itse hakea apua tai ottaa tukea vastaan, niitäkin vanhempia on. Kevyimmillään he voi esim. myöntää kotiapua, joka kannattaa ottaa vastaan, jos omat verkostot on vajaat, ei esim. ole isovanhempia lähistöllä. Jos sua kohdellaan jotenkin huonosti, niin tee ilmoitus. Vaikka kuinka olis ennakko-oletuksia niin ei se saa sun kohtelussa näkyä. Tsemppiä raskauteen! Oot varmasti paras äiti lapsellesi, mutta silti kannattaa ottaa ihan kaikki apu vastaan, mitä annetaan, ajatella se positiivisen kautta, kaikki on sun lapsesi parhaaksi ja vaikka sua vituttaa holhous, sinä aikuisena ihmisenä kestät vitutuksen, kun tiedät, että lapsesi siitä hyötyy.

 

Hei, ja onnea raskaudesta. Ymmärrän että tuo lastensuojeluilmoitus kuumottaa. Varsinkin mt taustalla. Yritä suhtautua siihen niin ettei se kestä ikuisesti, ne todennäköisesti pitää syynissä jonkin aikaa, mutta käyt tunnollisesti siellä tapaamisissa ja kun asiat rullaa niin asiakkuutta ei todennäköisesti enää jatketa. Meillä oli yksi alkutapaaminen missä arvioitiin tarvitseeko asiakkuutta aloittaa. Mulla taustalla vakava masennus, raskaana oli myös masennusta mutta synnytyksen jälkeen oli ihanaa vauvakupla-aikaa n. Vuoden, ei merkkiäkään masennuksesta. Puolisolla myös useampia mt diagnooseja. Tunnen myös perheen jossa isällä skitsofrenia, ovat olleet laskun asiakkaita vain muutaman kerran silloin kun miehellä sairaalajakso. Tunnen myös toisen perheen missä isä eläkkeellä mt syistä. Et kertonut onko kumppanisi terve? Vai saatko lapsen yksin? Jos puoliso on terve tai muuta tukiverkkoa esim isovanhempia on apuna niin en olisi kovin huolissani mistään huostaanotosta tms. Kun vaan kiltisti otat apua vastaan. Tiedän perheen joka lopulta päätyi antamaan vauvansa pois kun eivät jaksaneet sossujen käyntejä ym.