F
frettikenneli7018
Vieras
Kurkista pala sanoinkuvaamattoman säälittävän ihmisraunion elämää, joka ei yrityksistä huolimatta pystynyt olemaan muuta kuin kuvottava hirviönjäännös.
Tiedätkö sen tunteen, kun bussissa pieni poika kohtaa sinut ja alkaa hysteerisesti itkeä äitinsä sylissä, ettei enää ikinä uskalla tulla bussiin kun siellä näkee rumia hirviöitä? Lapsen äiti rauhoittelee häntä, ja katsoo sinua halveksien ja miettien, miten tuollaisilla on edes laillista liikkua ihmisten ilmoilla?
Tiedätkö sen tunteen, kun iltaisin selailet netistä Johanna Tukiaisen kuvia toivoen että itsekin voisit näyttää edes niin hyvältä kuin hän? Tietäen sen että naapurin naiset ihailevat ja haaveilevat omistavansa Jessica Alban ulkonäön. Itse et edes uskalla ajatella moista, olisit ikionnellinen siitä jos olisit edes vähän Johannan näköinen.
Tiedätkö sen tunteen, kun kesytkin eläimet, jopa lemmikit, nähdessäsi sinut juoksevat tai lentävät henkensä edestä pakoon? Söpö pieni koiranpentu haluaa käydä nuuhkimassa jokaisen vastaantulijan, ja itsekin haaveilet jo polvistuvasi pennun edessä ja rapsuttavasi sen pehmeää turkkia. Koiranpentu alkaa kuitenkin uikuttaa kuin mikäkin ja piiloutuu omistajansa taakse.
Tiedätkö sen tunteen, kun sinua ei hyväksytty ennätyskirjan maailman kammottavammaksi ihmiseksi, koska se olisi saattanut aiheuttaa pysyviä vaurioita ihmisten mielenterveydessä? Ja omasta mielestäsi ennätyskirjan rumin ihminen, on sen näköinen että antaisit vaikka kuun taivaalta ollaksesi hänen näköinen.
Tiedätkö sen tunteen, kun tajuat olevasi niin kuvottava päästä varpaisiin, että olet näyttäytymällä sairastuttanut koko pitäjän oksennustautiin? Tiedät sen olevan niin, vaikka ihmetteletkin sitä miten he voivat sairastua takiasi, eiväthän he ole uskaltautuneet lähellekään sinua? Yleensähän pöpöt tarttuvat kosketuksesta, sinun tapauksessasi pelkkä katsekontakti aiheuttaa pahemman taudin kuin Norovirus.
Tiedätkö sen tunteen, kun palomiesten tullessa sammuttamaan asuntosi tulipaloa, nähdessään sinut ajavat pillit huutaen pois? Lopulta joudut piiloutumaan puolen kilometrin päähän metsään, jotta palomiehet uskaltavat sammuttaa palon. Etkä kovin jaksa yllättyä siitä, ettei vakuutus korvaa penniäkään, sillä he luulevat sinun olevan noiduttu ja täten tulipalo oli täysin itseaiheutettu.
Tiedätkö sen tunteen, kun aina muuttaessasi uuteen asuntoon kotisi mädäntyy, haisee ja sieltä löytyy hyvin pian hometta vaikka pitäisit kotia luvattoman siistinä? Voisit muuten kuvitella sen olevan ilkivaltaa naapureilta, koska olet niin hirveä ja ansaitset sen, mutta aina kun muutat voit olla varma että lähinaapurit muuttavat 2vrk sisällä pois alueelta.
Tiedätkö sen tunteen, kun kaupungilla kulkiessasi kauneusliikkeiden ohi, poliisi juoksee kintereillesi ja estää pääsysi lähellekkään niitä liikkeitä? Yleensä et reagoi mitenkään, mutta kerran kiukkuisena huomautat poliisille, että tiedän kyllä itsekin että minä ja kauneusliike eivät sovi yhteen, turha luulla että edes viitsisin katsoa niihin päin, ja pari päivää myöhemmin saat poliisista kirjeen joka sisältää syytteen virkamiehen riivaamisesta.
Tiedätkö sen tunteen, kun sinun ei tarvitse kommunikoida ihmisten kanssa kasvotusten, saat silti heidät pelokkaiksi, vainoharhaisiksi ja mielenvikaisiksi, koska he kuvittelevat pystyvänsä kommunikoimaan pedon kanssa? Vaikkei he olisi ikinä nähneetkään sinua, eikä äänessäsi ole mitään poikkeavaa, he jotenkin vaistoavat sinun kuvottavuutesi.
Tiedätkö sen tunteen, kun nautiskelet lempiartistisi stadionkeikasta, ja artisti kesken laulun huomaa sinut tuhatpäisestä väkijoukosta, jäätyy, hätääntyy, aiheuttaa niin kovan härdellin että koko stadion tyhjenee hetkessä? Jäät yksin isolle stadionille, ja löydät artistin rannekorun. Löytäessäsi aarteesi tajuat tämän olleen kaikesta huolimatta maailman onnellisin päiväsi.
Tiedätkö sen tunteen, kun aamuyöllä heräät ihanaan uneen, jossa alakerran Kiira on sydänystäväsi, ja saat rakkaudentäytteisen suudelman kolmostalon Pietarilta? Myöhemmin päivällä kuulet että Kiira ja Pietari tappoivat itsensä, koska olivat kuulemma nähneet pahaa unta...
Tiedätkö sen tunteen, kun kuulet kliseisiä heittoja, "rumilla ihmisillä on varmasti suuri sydän" jne, ja tajuat että sinä et voi koskaan vedota siihen? Olet sisältä vielä rumempi.
Tiedätkö sen tunteen, kun 30 vuotta eläessäsi huomaat olevasi niin vastenmielinen, ruma, hirveä, läpimätä, kuin geenimutaatio tai ulkoavaruudesta pudonnut, että olet pikkukylän ainoa asukas, jota ei uskalleta päästää plastiikkakirurgiaan eikä mielenterveysosastolle, koska olet niin hirvittävä?
Tiedätkö sen tunteen, kun myönnät itsellesi sen että joudut riistämään oman henkesi, vain sen takia että olet ihmishirviö? Miksei muka sellaisilla ole oikeutta elää? Miksei sellaisille hirviöille rakennettu omaa pitäjää, kera korkeiden muurien? Tosin olisit asunut siinä pitäjässä ypöyksin.
Tiedätkö sen tunteen, sen viimeisen tunteen, kun joudut miettimään sitä että joudut tappamaan itsesi paikassa, josta sinua ei koskaan löydetä? Koska ihmisethän ovat luonnollisesti kuolleena karmivia, vaikka eläessään olisivat olleet maailman kauneimpia, mutta miten käy maailman ja pienen pitäjän, jos sinä jätät ruumiisi lojumaan ihmisten ulottuville?
Kautta aikojen jaksetaan toitottaa, että sisäinen kauneus ratkaisee. Entä jos sitäkään ei löydy? Sinulla ei ollut sitä, ei ulkoista eikä sisäistä. Ja vaikka hirviöltä löytyisikin sisäistä kauneutta, paljonko siitä on hyötyä kun kukaan ei halua tai uskalla lähestyä? Yritit olla mahdollisimman hyvä ihminen, hyväksyit muut ihmiset ja osasit tarvittaessa olla myös ystävällinen, mutta ulkoinen rumuutesi nosti niin vahvasti esille sisäisen rumuutesi, että suustasi ja mielestäsi pääsi vain pahoja ajatuksia ja satutit kaikkia? Oliko siis oma vikasi että päätit lopettaa kärsimisen? Ehkä, ehkä ei. Joku ylempi taho kuitenkin pystyy näkemään sen, että sinä yritit, sinä todella yritit mutta se ei riittänyt. Yritit antaa olla ulkokuoren hämäämättä mutta suustasi ryöppysi oksennustakin pahempaa tavaraa, suoraan pelokkaiden ja avuttomien ihmisten kontolle.
Viimeinen toiveesi oli, että saisit kuoltuasi, joudut sitten taivaaseen helvettiin mihin vain, saada rauhassa olla juuri sellainen hirviö kuin olet, ja ehkä joku voisi sinut hyväksyä. Pääsetkin ensin taivaaseen jossa Jeesus ottaa sinut avosylin vastaan ja saat hetken maistaa onnea, kukaan ei oksenna nähdessäsi sinua tai joudu psykoosiin, he todella oikeasti juttelevat sinulle eivätkä huomaa kammottavia piirteitäsi. Se on kuitenkin vain piinaa pahimmillaan, ja putoat pian helvettiäkin pahempaan paikkaan, paikkaan joka on varattu kaltaisillesi. ENsin olet hyvilläsi kun luulet saavasi kenties vertaistukea muista kamalista ihmisotuksista, mutta sitten jälleen kerran huomaat olevasi yksin. Siellä olet kuolematon, joudut kestämään loputtomasti piinaa, tuhoa, kärsimystä, kipua, kaikkea negatiivista Saatanan kaltaiselta olennolta. Ja jos sinulla eläessäsi oli harvakseltaan hyviä ja aurinkoisia ajatuksia, ovat ne tässä paikassa täysin mahdottomia. Se että kehtasit toivoa viimeisenä itsellesi onnea taivaassa, oli niin julma ja sairas teko että tulkoot sinua rankaisemaan ikuisesti.
Tiedätkö sen tunteen, kun bussissa pieni poika kohtaa sinut ja alkaa hysteerisesti itkeä äitinsä sylissä, ettei enää ikinä uskalla tulla bussiin kun siellä näkee rumia hirviöitä? Lapsen äiti rauhoittelee häntä, ja katsoo sinua halveksien ja miettien, miten tuollaisilla on edes laillista liikkua ihmisten ilmoilla?
Tiedätkö sen tunteen, kun iltaisin selailet netistä Johanna Tukiaisen kuvia toivoen että itsekin voisit näyttää edes niin hyvältä kuin hän? Tietäen sen että naapurin naiset ihailevat ja haaveilevat omistavansa Jessica Alban ulkonäön. Itse et edes uskalla ajatella moista, olisit ikionnellinen siitä jos olisit edes vähän Johannan näköinen.
Tiedätkö sen tunteen, kun kesytkin eläimet, jopa lemmikit, nähdessäsi sinut juoksevat tai lentävät henkensä edestä pakoon? Söpö pieni koiranpentu haluaa käydä nuuhkimassa jokaisen vastaantulijan, ja itsekin haaveilet jo polvistuvasi pennun edessä ja rapsuttavasi sen pehmeää turkkia. Koiranpentu alkaa kuitenkin uikuttaa kuin mikäkin ja piiloutuu omistajansa taakse.
Tiedätkö sen tunteen, kun sinua ei hyväksytty ennätyskirjan maailman kammottavammaksi ihmiseksi, koska se olisi saattanut aiheuttaa pysyviä vaurioita ihmisten mielenterveydessä? Ja omasta mielestäsi ennätyskirjan rumin ihminen, on sen näköinen että antaisit vaikka kuun taivaalta ollaksesi hänen näköinen.
Tiedätkö sen tunteen, kun tajuat olevasi niin kuvottava päästä varpaisiin, että olet näyttäytymällä sairastuttanut koko pitäjän oksennustautiin? Tiedät sen olevan niin, vaikka ihmetteletkin sitä miten he voivat sairastua takiasi, eiväthän he ole uskaltautuneet lähellekään sinua? Yleensähän pöpöt tarttuvat kosketuksesta, sinun tapauksessasi pelkkä katsekontakti aiheuttaa pahemman taudin kuin Norovirus.
Tiedätkö sen tunteen, kun palomiesten tullessa sammuttamaan asuntosi tulipaloa, nähdessään sinut ajavat pillit huutaen pois? Lopulta joudut piiloutumaan puolen kilometrin päähän metsään, jotta palomiehet uskaltavat sammuttaa palon. Etkä kovin jaksa yllättyä siitä, ettei vakuutus korvaa penniäkään, sillä he luulevat sinun olevan noiduttu ja täten tulipalo oli täysin itseaiheutettu.
Tiedätkö sen tunteen, kun aina muuttaessasi uuteen asuntoon kotisi mädäntyy, haisee ja sieltä löytyy hyvin pian hometta vaikka pitäisit kotia luvattoman siistinä? Voisit muuten kuvitella sen olevan ilkivaltaa naapureilta, koska olet niin hirveä ja ansaitset sen, mutta aina kun muutat voit olla varma että lähinaapurit muuttavat 2vrk sisällä pois alueelta.
Tiedätkö sen tunteen, kun kaupungilla kulkiessasi kauneusliikkeiden ohi, poliisi juoksee kintereillesi ja estää pääsysi lähellekkään niitä liikkeitä? Yleensä et reagoi mitenkään, mutta kerran kiukkuisena huomautat poliisille, että tiedän kyllä itsekin että minä ja kauneusliike eivät sovi yhteen, turha luulla että edes viitsisin katsoa niihin päin, ja pari päivää myöhemmin saat poliisista kirjeen joka sisältää syytteen virkamiehen riivaamisesta.
Tiedätkö sen tunteen, kun sinun ei tarvitse kommunikoida ihmisten kanssa kasvotusten, saat silti heidät pelokkaiksi, vainoharhaisiksi ja mielenvikaisiksi, koska he kuvittelevat pystyvänsä kommunikoimaan pedon kanssa? Vaikkei he olisi ikinä nähneetkään sinua, eikä äänessäsi ole mitään poikkeavaa, he jotenkin vaistoavat sinun kuvottavuutesi.
Tiedätkö sen tunteen, kun nautiskelet lempiartistisi stadionkeikasta, ja artisti kesken laulun huomaa sinut tuhatpäisestä väkijoukosta, jäätyy, hätääntyy, aiheuttaa niin kovan härdellin että koko stadion tyhjenee hetkessä? Jäät yksin isolle stadionille, ja löydät artistin rannekorun. Löytäessäsi aarteesi tajuat tämän olleen kaikesta huolimatta maailman onnellisin päiväsi.
Tiedätkö sen tunteen, kun aamuyöllä heräät ihanaan uneen, jossa alakerran Kiira on sydänystäväsi, ja saat rakkaudentäytteisen suudelman kolmostalon Pietarilta? Myöhemmin päivällä kuulet että Kiira ja Pietari tappoivat itsensä, koska olivat kuulemma nähneet pahaa unta...
Tiedätkö sen tunteen, kun kuulet kliseisiä heittoja, "rumilla ihmisillä on varmasti suuri sydän" jne, ja tajuat että sinä et voi koskaan vedota siihen? Olet sisältä vielä rumempi.
Tiedätkö sen tunteen, kun 30 vuotta eläessäsi huomaat olevasi niin vastenmielinen, ruma, hirveä, läpimätä, kuin geenimutaatio tai ulkoavaruudesta pudonnut, että olet pikkukylän ainoa asukas, jota ei uskalleta päästää plastiikkakirurgiaan eikä mielenterveysosastolle, koska olet niin hirvittävä?
Tiedätkö sen tunteen, kun myönnät itsellesi sen että joudut riistämään oman henkesi, vain sen takia että olet ihmishirviö? Miksei muka sellaisilla ole oikeutta elää? Miksei sellaisille hirviöille rakennettu omaa pitäjää, kera korkeiden muurien? Tosin olisit asunut siinä pitäjässä ypöyksin.
Tiedätkö sen tunteen, sen viimeisen tunteen, kun joudut miettimään sitä että joudut tappamaan itsesi paikassa, josta sinua ei koskaan löydetä? Koska ihmisethän ovat luonnollisesti kuolleena karmivia, vaikka eläessään olisivat olleet maailman kauneimpia, mutta miten käy maailman ja pienen pitäjän, jos sinä jätät ruumiisi lojumaan ihmisten ulottuville?
Kautta aikojen jaksetaan toitottaa, että sisäinen kauneus ratkaisee. Entä jos sitäkään ei löydy? Sinulla ei ollut sitä, ei ulkoista eikä sisäistä. Ja vaikka hirviöltä löytyisikin sisäistä kauneutta, paljonko siitä on hyötyä kun kukaan ei halua tai uskalla lähestyä? Yritit olla mahdollisimman hyvä ihminen, hyväksyit muut ihmiset ja osasit tarvittaessa olla myös ystävällinen, mutta ulkoinen rumuutesi nosti niin vahvasti esille sisäisen rumuutesi, että suustasi ja mielestäsi pääsi vain pahoja ajatuksia ja satutit kaikkia? Oliko siis oma vikasi että päätit lopettaa kärsimisen? Ehkä, ehkä ei. Joku ylempi taho kuitenkin pystyy näkemään sen, että sinä yritit, sinä todella yritit mutta se ei riittänyt. Yritit antaa olla ulkokuoren hämäämättä mutta suustasi ryöppysi oksennustakin pahempaa tavaraa, suoraan pelokkaiden ja avuttomien ihmisten kontolle.
Viimeinen toiveesi oli, että saisit kuoltuasi, joudut sitten taivaaseen helvettiin mihin vain, saada rauhassa olla juuri sellainen hirviö kuin olet, ja ehkä joku voisi sinut hyväksyä. Pääsetkin ensin taivaaseen jossa Jeesus ottaa sinut avosylin vastaan ja saat hetken maistaa onnea, kukaan ei oksenna nähdessäsi sinua tai joudu psykoosiin, he todella oikeasti juttelevat sinulle eivätkä huomaa kammottavia piirteitäsi. Se on kuitenkin vain piinaa pahimmillaan, ja putoat pian helvettiäkin pahempaan paikkaan, paikkaan joka on varattu kaltaisillesi. ENsin olet hyvilläsi kun luulet saavasi kenties vertaistukea muista kamalista ihmisotuksista, mutta sitten jälleen kerran huomaat olevasi yksin. Siellä olet kuolematon, joudut kestämään loputtomasti piinaa, tuhoa, kärsimystä, kipua, kaikkea negatiivista Saatanan kaltaiselta olennolta. Ja jos sinulla eläessäsi oli harvakseltaan hyviä ja aurinkoisia ajatuksia, ovat ne tässä paikassa täysin mahdottomia. Se että kehtasit toivoa viimeisenä itsellesi onnea taivaassa, oli niin julma ja sairas teko että tulkoot sinua rankaisemaan ikuisesti.
