V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:Minusta lapsen kannalta on tärkeää tietää, kuka isä on. Ja että isä on olemassa lapsen elämässä. Jotkut isät harvemmin, jotkut useammin. Mitä useammin, sen parempi. Lastenhoitoon ja kasvatukseen osallistuminen ei mielestäni ole lapsen kannalta itsetarkoitus, jos lapsi hoidetaan ja kasvatetaan muutoinkin. Mun on - näin kalkkiksena - varmaan vaikea nykyajan nuorille vanhemmille edes tuoda sanallisesti selväksi, mitä tarkoitan. Minusta isyys on tunne- ja veriside eikä laskettujen hoitotoimenpiteiden lukumäärä. Mutta myönnän olevani vanhanaikainen tässä ajatusmallissa.Alkuperäinen kirjoittaja vieras:Mutta tarkoittaako se, että tietää kuka on isä sitä, että tämä osallistuisi lastenhoitoon ja kasvatukseen millään tavalla? Luultavasti äitisi on sinutkin pääasiassa kasvattanut.
Onko äitiyskin sitten samalla tavalla tunne-ja veriside? Eikä ole väliä, paljonko äiti on tekemisissä lastensa kanssa? Tunnesidettä ei synny ilman läsnäoloa. Sitäpaitsi, eiköhän nämä eroperheidenkin lapset tiedä, kuka heidän isänsä on..eikö se tosiaan ole mielestäsi ongelma, jos näkee isää vain pari kertaa kuussa? Lapsi kokee isäkseen usein sen, joka on läsnä arjessa ja osallistuu kasvatukseen, joskus isäpuoli tuntuu lapsesta isältä biologista isää enemmän. Et taida kannattaa tasaveroista vanhemmuutta, jossa isä ja äiti kasvattavat ja hoitavat lapsiaan suht tasapuolisesti ja molemmat ovat lapsille yhtä läheisiä ja rakkaita?