Mielen purkua

Nyt on pakko purkaa, on niin paha mieli, joten älkää vaivautuko lukemaan tai vastaamaan, jos ei löydy mitään järkevää sanottavaa tai edes hiukkasta myötätuntoa...

Kyllä ottaa päähän!!! Ja harmittaa ja itkettää ja suututtaa :'(
Ja kenenkään on turha sanoa, että vasta ensimmäinen kierto, joten nou hätä...
Meillä siis kamala vauvakuume, toista pientä halutaan leikkikaveriks ja tueks esikoisen rinnalle, ja yllätys yllätys, testit näyttää negaa. Ei sillä, että menkkojen pitäis alkaakin vasta ens viikolla, mutta noiden herkkien testien pitäis näyttää mahollinen raskaus jo nyt.
Esikoista väsättiin puoltoista vuotta, ja väkisinkin tulee mieleen, että ei kai taas?! Ei kai taas sitä vuoden ja seuraavan jatkuvaa joka kuukutista pettymystä ja itkua ja sitä tunnetta, ettei musta ole mihinkään, olisko lapsilla niin huono kasvaa meillä, että joku on päättänyt asian näin?!

Kateus on pahasta, mutta väkisinkin tunnen tätä riivattua tunnetta niitä kohtaan, jotka lapsia tekee sormia napsauttamalla, ja jopa niitä kohtaan, jotka ensimmäistä yrittävät pitkään, mutta seuraavat tulee tosta noin vaan. Miksi meillä kaiken pitää olla niin H*****IN vaikeeta??! Ja ihan kaikessa... :attn:

Ja todella, yksi lapsi meiltä jo löytyy, ikää 4,5kk ja ensimmäistä kiertoa vasta mennään yrityksen kanssa, mutta ov on pongattu, joten sen ei pitäisi olla este mihinkään.
Onko väärin edes toivoa toista lasta näin pian? Toinen on vielä niin pieni ja yritystäkään ei ole kuin yksi kuukaus...
Mutta silti, mä en vaan jaksa sitä, mitä seuraa, kun ei tärppää, kuukaus toisensa perään ei vaan tärppää.

Täytyy ehkä vaan lopettaa haaveilu ja olla onnellinen tuosta yhdestä, vaikka se NIIN pahalta tuntuukin :'(

 

Niin ja vielä mulla on kaikki klassiset raskausoireet; pahoinvointi, lämpöily, vilu, pyörrytys, nippailut alamahassa ja menkkamaiset oireet ym ym ym. Samoja oli myös esikoisesta. Mistä IHMEESTÄ nämä sitten johtuu, ja ei ole muuten mukava potea pahoinvointia heti aamusta, kun muutenkin väsyttää ja pitää jaksaa nousta esikoisen kanssa, ja pahoivointi vielä TURHAN takia!!

 

mutta voin kertoa, että ymmärrän tuon pahan mielesi. Me odotimme rauskautumista kolme vuotta ja kolmannella keinohedelmöityksellä onnistui. Onnea pienokaisesta Sanon nyt kuitenkin, että luulen tietäväni mistä tuo pahamieli kumpuaa. Oletteko miettinyt asian loppuun, ymmärrän pelon siitä, että toistakin saa odottaa pitkään. Mutta sitä ei voi tietää... Tunnustele itseäsi ja tunteitasi... haluatko tällä hetkellä enemmän raskautta vai uutta lasta. Ensimmäinenkin on vasta niin pieni. Anna aikaasi hänelle ja unohda tulevaisuus hetkeksi. Elä tätä päivää täisin mielin ja luovuta ajatuksesi vauvallesi. uskon, että tunteesi kumpuaa vielä siitä puolestatoista vuodesta ja sen ajan mielipahasta. Käsittele ne tunteet läpi sen jälkeen tiedät mitä haluat. Minulle kävi noin myös, mutta ymmärsin että halusinkin raskautta enemmän kuin lasta. Voimat ei olisi riittäneet.

Mutta tämä on vain minun mielipiteeni siitä mitä luin rivien välistä tekstistäsi. Ja jos nyt olet raskaana, niin osaat varmasti olla myös siitä onnellinen. ole itsellesi hieman armollinen ja vaikka pakota itsesi rauhoittumaan. Odotat siihen päivää kun kuukautisten pitäisi alkaa ja sitten tee uusi testi jos se on nega päätät ettei se haittaa, etkä piekse itseäsi siitä

Onnellista vauva-aikaa, sekin vaatii totuttelua, että ymmärtää lapsen olemassaolon.

 

tiedän tunteen.
Me ollaan yritetty toista lasta nyt vuoden ja alkaa usko loppua.
Esikoinen tuli heti ekasta yk:sta.
Mitään vikaa ei ole löytynyt ja yksi koeputkihommelikin tehty ja 2 alkiota laitettiin ja ei mitään.

Mulla rupee usko loppumaan jo aika pahasti.Kaikki raskautuu ympärillä mutta mä en.
Nyt elokuussa tehdään pass ja jos se ei auta niin pidetään taukoa.

Seksielämästä ei enää tietoakaan paitsi oviksen aikaan,hermot kireellä koko ajan ja saan raivokohtauksia.
pakko lopettaa tämä yrittäminen tai mä olen kohta lataamossa.
Ehkä olen tehnyt tästä lapsiasiasta pakon joka on pakko saada.

Ja mä idiootti tosiaan kuvittelin että toinen tulee yhtä helposti kuin ekakin...sattu omaan nilkkaan aika hyvin.

 

Siis sulla vasta eka kierto menossa, siitäkään ei edes vielä menkat alkanu ja edellinenki vasta 4,5kk vanha.. Todellakin hanskat tiskiin vaan, ku ei heti tärpänny. :headwall:

 

Siis sulla vasta eka kierto menossa, siitäkään ei edes vielä menkat alkanu ja edellinenki vasta 4,5kk vanha.. Todellakin hanskat tiskiin vaan, ku ei heti tärpänny.

Piti päästä sanomaan niinkö?? Tuo nyt ei varmaan kovasti auta, pah!!!

 

Menkkojen pitäisi alkaa vasta ensi viikolla? Ei ne herkätkään testit aina kaikilla näytä kuten lupaavat. Ja kaksi eri raskauttakin voivat olla erilaisia niin että ekassa näytti varhain plussaa ja tokassa vastan kun menkkojen pitäisi alkaa.

Sähän voit hyvin olla raskaana jos on oireitakin :hug:

 

Nanna08 Kirjoitit nätisti, mutta tiedän, että haluan toisen vauvan, en toista raskautta Ensimmäinenkin oli niin vaikea pahoinvointeineen, närästyksineen, ja kaikkine muine "vikoineen" (olin pitkään myös sairaalassa) Joten jos valita voisi, hyppäisin koko raskauden yli ja ottaisin sen pienen käärön esikoiselle leikkikaveriksi. Mutta sanasi pisti kyllä miettimään, kiitos :heart:

khaos Sanoin jo alkuun, jotta ei tarvitse "mollaamaan" tulla. Jollei jotain hyvää sanottavaa löydy, on parempi olla hiljaa! Joten sanasi on yhtä tyhjän kanssa minulle. Toiset ne ei vaan osaa lukea...

Sapfo Näin minäkin sanoisin muille... Mutta jotenkin vain tiedän, kiitos kuitenkin lohduttavista sanoista, en vain uskalla turvautua niihin, sillä jos ja kun menkat sitten alkavat, kokisin taas uuden pettymyksen ja vielä samalla kierrolla :/

Sehnda81 Voimia sullekin, ei ole helppoa Muuta en tähän osaa sanoa...

 

Et ole ainoa noiden tunteidesi kans, mut todellakin, ENSIMMÄINEN yk, ei ehkä täällä tipu sympatiaa kun suurin osa porukasta on yrittänyt reippaasti kauemmin.

Kaikilla testit ei näytä plussaa vaikka raskaana olisikin ja menkatkin myöhässä. Äläpä hättäile.

 

tiedän tunteen,itse tuntuu samalta tälläkin hetkellä.meillä ykköstä yritettiin 10kk,tuona aikana ennen "onnistumista" koin yhden keskenmenon.meillä pikkuinen nyt reilu 1v,ja toista toivotaan.nyt menossa vasta yk 2 ja loppumetreillä kiertoa,tulosta en vielä tiedä,enkä haluakaan enne kuin menkat ovat kunnolla myöhässä.pelkään ja jännitän suunnattomasti että taas rupee kestää ja pelkään lisäksi km:a,jos vaikka onnistuisikin suht nopeasti.kyllä on tässäkin kierrossa jo itkut itketty asian takia ja varmasti niin käy joka kerta kun ne menkat taas alkaa.ja ihan rehellisesti,mulla helpotti tuo tuska vasta sitten kun olin raskaana ja pitkällä odotuksessa."ehdin" jo pahasti masentua asian vuoksi.
mutta nyt yritän tosissani että keskittäisin huomion tähän yhteen lapseen nyt kun toista ei toistaiseksi ole vielä tulossa (toivon kovasti että tässä kierrossa olisi kuitenkin tärpännyt!!)
teillä muksu vielä pienempi ja varmasti aikasi kuluu paljon tämän pikkuisen kanssa,mutta ymmärrän silti että halu saada toinen lapsi on kova.me aloimme yrittämään toista heti ekan jälkeen,koko yritys lähti tosin vasta sen jälkeen käyntiin "kunnolla" kun lopetin imetyksen eli vasta sitten kun lapsi oli lähemmäs vuoden.mulla kun imetys toimi ehkäisynä,ei ollu tietoakaan menkoista imetyksen aikana.sen vuoksi en silloin stressannut asiasta kun tiesin että hormoni toiminta ei ole käynnistynyt niin että voisin saada vielä toisen lapsen.
mutta siis paljon voimia ja jaksamista,itse samanlaisia tunteita läpikäyneenä en siltikään osaa sanoa mitään mikä oikeasti auttaisi,ainakin minusta tuntui sillon siltä ja tuntuu edelleen.. :hug:

 

Voi PYHÄ JYSÄYS sentään. Varanikki mä tiedän, että toiset on yrittänyt pidempään, mutta ei se silti vähennä minun tunteita, tuskaa ja pelkoa siitä kuinka kauan toinen antaa itseään odottaa, saatika tuleeko häntä ollenkaan! Harmittaa niin vietävästi, että ettekö te osaa olla hiljaa, jollei hyvää sanottavaa löydy. ihan on paha olla ja ristiriitaiset tunteet muutenkin

sanka86 tiedänpähän, että joku ymmärtää täysin tunteeni ja vaikeahan sitä on toista auttaa tällaisessa asiassa, sillä kukaan ei tunne täysin samoin, mutta sinulla ne taitaa olla aika lähellä omiani... Kiitos ajastasi :heart:

 

Varanikki anteeksi jos sanoin pahasti... En tarkoittanut ihan niin

 

Voi PYHÄ JYSÄYS sentään. Varanikki mä tiedän, että toiset on yrittänyt pidempään, mutta ei se silti vähennä minun tunteita, tuskaa ja pelkoa siitä kuinka kauan toinen antaa itseään odottaa, saatika tuleeko häntä ollenkaan! Harmittaa niin vietävästi, että ettekö te osaa olla hiljaa, jollei hyvää sanottavaa löydy. ihan on paha olla ja ristiriitaiset tunteet muutenkin

sanka86 tiedänpähän, että joku ymmärtää täysin tunteeni ja vaikeahan sitä on toista auttaa tällaisessa asiassa, sillä kukaan ei tunne täysin samoin, mutta sinulla ne taitaa olla aika lähellä omiani... Kiitos ajastasi :heart:

En määkään pahalla, mut itellä on ihan yhtä paha olla kun sulla takuulla :hug:

 

En määkään pahalla, mut itellä on ihan yhtä paha olla kun sulla takuulla :hug:

Kiitos että ymmärsit, en kuitenkaan halua toisten mieltä pahottaa, vaikka itellä mieli maassa onkin
:ashamed:

 

En määkään pahalla, mut itellä on ihan yhtä paha olla kun sulla takuulla :hug:

Kiitos että ymmärsit, en kuitenkaan halua toisten mieltä pahottaa, vaikka itellä mieli maassa onkin
:ashamed:

Sepäse. En minäkään, mutko on vaan niin paha mieli :'( Minkäpä tälle mahtaa.

 

Onnea yritykseen, toivottavasti pian tärppää.

Koita nyt kuitenkin ymmärtää meidän sellaistenkin ajatuksia, jotka ovat yrittäneet saada esikoistaa alulle jo pitkiäkin aikoja. Esim. meillä on yritystä takana vuosi keskenmenon jälkeen.

Raskausasiat ovat vaikeita, varsinkin jos sitä lasta ei kuulu. Paha mieli kun on, niin saattaa sanoa toiselle pahastikin. :hug: Toivottavasti meillä kaikilla kuitenkin yritys toisi toivotun tuloksen.

 

Empuuu Ymmärrän paremmin kuin hyvin teitä, joilla esikoinen antaa itseään odottaa... Itse odotettiin puolitoista vuotta...

Mutta harmissaan sitä voi sanoa toiselle jotain mitä ei tarkoita, ja itse en TODELLA mitään pahaa halua muille... Se on vaikeaa kaikille, jos joutuu odottamaan, odotti sitten yhden kuukauden tai sata kuukautta, tunne voi olla vahva silti.

 

Pahinta odotuksen odotuksessa on tosiaan se, ettei voi tietää tuleeko tulosta koskaan. Mikäs tässä olisikaan raskautumista odotellessa, jos tietäisi varmasti, että tulee raskaaksi, mutta kun ei voi tietää niin se tietämättömyys on kaikkein pahinta. Miettii koko ajan, että mitähän vikaa minussakin on kun ei onnistu ja toiset raskautuu haluamattaan yhden yön suhteesta ja itse pitää ajoittaa seksit ja muut ja silti ei tulosta... vaikeeta tämä on.

Meillä esikoista odotellaan ja yk 8 menossa. Vielä olen positiivisin mielin ja uskon raskauteen, mutta huomaan takaraivoon hiipivän kaikenlaisia kauhukuvia lapsettomuudesta ja olenkin vähän miettinyt, että minkälaista elämää haluaisin viettää, jos vaikka lapsia ei koskaan tulisikaan... mutta ei nyt mennä vielä niin pitkälle..

Onnea yrityksiin KS09!