Alkuperäinen kirjoittaja coccodrillo:
Jos saisit itse valita, niin millaisten Ellien kanssa keskustelisit mieluiten? Itsesi kaltaisten, vai täysin erilaisten, vai molempien?
Molempien. Ja vielä siltä ja väliltä. Mitä erilaisempia mielipiteitä ja näkökulmia tulee vastaan, ja elämäntilanteita, joihin en itse ole joutunut, sitä enemmän opin ja toivottavasti ymmärryskin elämästä laajenee. Mutta tietenkin joskus sekin on huonolle selittäjälle hyvä, jos huomaa jonkun löytäneen punaisen langan tarinasta, ja sekin, jos joku tunnistaa tilanteen, saa siitä johonkin ongelmaansa sitä ns. vertaistukea ja se sitten helpottaa oloa siellä toisessa päässä linjaa. Kaipa ihminen aina tarvitseekin miettimisiinsä sekä jonkun, joka ymmärtää että jonkun, joka voi tuupata myös vähän eri raiteelle ja antaa eri näkökulmaa, molempi siis parempi sikälikin. Hyvä, jos voi antaa molempia, ja molempia olen kyllä saanut täältä itse, ja hyvä varmaan juuri niin.
Elämä on peili, niin on Elli-palstakin: niistä löytää omia rajojaan, palautteesta aina jonkun verran sitä hahmoaan hyvine ja huonoine puolineen, vaikkei kaikkea sellaisenaan uskokaan vaan puntaroi, mutta osviittaa kuitenkin. Molemmista saa rakennusaineita, hyviä sellaisia, uusia näkökulmia ja maailman laajennusta, mutta molemmissa törmää myös ilmiöihin, joista toteaa, että tuota en halua, tuo ei ole minua, tuohon suuntaan minä en taida lähteä. Ja se on tärkeää hahmonsa ja tiensä etsimisen kannalta sekin.
Mistä ja miten keskustelet mieluiten? Omista kokemuksista ja toisten elämyksistä, yleisistä asioista ja ongemista vai mistä? Oletko kiinnostunut toisten tarinoista vai haluatko mieluummin tulla kuulluksi? Mitä haet täältä? Seuraa ikävystymiseen, apua johonkin ongelmaan, vahvistusta mielipiteillesi vai niiden kyseenalaistamista, vai mitä?
Hmm... Olisikohan tuo taas kaikkeen "sekä että"? Elämähän on aina sekä sitä että tätä, näin ja toisin, ja vielä monella muullakin lailla. Tällaisen sillisalaatin ajatusmaailman mukaan.
Alussa tämä oli kyllä puolittain puhdas pakopaikka opinnäytetyön teolta, liian helppo lipsahdusosoite, kun edes koneen äärelle itseni pakotin, mutta kyllä näiden keskustelultujen asioiden miettiminen alkoi viedä mukanaan, kun kerran tässä yhä ihmettelen. Vissiin kun olen vähän tuohon psykologiseeraukseen taipuvainen, no on sitä joskus tullut vähän opiskeltuakin, mutta enempi silti luonteenlaatuvika, niin helpommin unohdun tällaiseen kuin käsityöpalstalle.
Yhteiskunnan ja politiikankin jätän täällä väliin, ekonomian myös, ruoanlaittovinkkeihin en puutu. Siivouksen ohjeistuksessa olen myös vain saamapuolella, ja monessa, monessa muussa...
Montaa palstaa silti lukee ja poimii mieleen ajatuksille rakennusaineita ja näkökulmia jotain oppiakseen, mutta kokee itse ymmärtävänsä asiasta ennestään niin vähän, että parempi olla kommentoimatta. Sama sitten monissa ihmissuhdejutuissa. Avioeropalstaa en edes lue, kun en ole sitä kokenut, etten rupea antamaan tietämättömänä mitään typeriä ohjeistuksia, vaara vielä suulaalle hyvinkin piilisi...
Kommentoinneissani varmaan sekä, että. Jos tuntuu, että oma elämä on johonkin liipannut myös liki, siihen sitten jotain sanoo, tai jos tulee pahemmin päätä asiaan lyömättäkään jotain mieleen. Joskus jopa siitä ns. kirjaviisaudesta voi olla hyötyä, mutta sen rajat pitää vain muistaa. Omat kommenttini taidan laittaa lähinnä silloin, jos tuntuu, että tuonkin vinkkelin tuohon voisi vielä laajennukseksi lisätä. Useinmiten hyviä vastauksia jo on montakin, mutta joku 'toisaalta'-juttu vielä tulee mieleen, tai 'tämäkin vielä' -juttu. Eli onpahan sitten jatkona ja laajennuksena, lisälajina tarjottimella. Joskus vaan tulee pantua väärälle lautaselle, eli huomaan sitten itsekin, että tuo nyt meni itse asiassa taas ihan alkuperäisen asian vierestä - vastaa edelliselle, eikä sille alkuperäiselle, kuten kuitenkin hyvä tapa olisi.
Monesti harmittaa, ettei tule kiitettyä ihmisten hyvistä kirjoituksista, mutta kun niitä on niin paljon niitä oivaltavia näkökulmia ja hyviä tiivistyksiä, niin teen sitten vaan tuuletuksia täällä tietokoneruudun takana ja jatkan mykistyneenä lukemista. Kai te nyt sen verran näette?!
Vaikka harvakseltaan tuleekin kommentoitua tyyliin "Just, olen ihan samaa mieltä" tai "Vau, mikä oivallus!", niin silti usein ajattelen. Pitäisi kyllä useammin sanoa ihan ääneenkin, niin monta uutta näkökulmaa niistä on oivaltanut itsekin.
Siksikään ei varmaan tule toistettua jonkun jo sanomaa, kun se kerran on jo siinä, vaan yritän mieluummin kirjoittaa jotain vielä lisäksi. Mieluummin laajentaa kuin karsia pois, saati hyökätä, siitäpä kysyjä sitten vapaasti valikoikoot ja hylätkööt, jos vastaus ja aatokseni menivät tiedon ja ymmärryksen puuttuessa ihan sinne Metsähallituksen puolelle penkkaa.
Eli kyllä kai näissä minun jaaritteluissani yleensä kuitenkin se auttamistarkoitus on. Loukata en ainakaan halua!
Huumorilla yritän kirjoittaa siksi, että on se kuitenkin sellainen jaksamisen eväs tässä elämässä, molempiin suuntiin eli sekä kirjoittajaan että lukijaan tepsivä, ja jos joku saa siitä päiväänsä ja harmeihinsa voimia lisää, hymyn harmien väliin, niin hyvä niin. Itsekin haen tämän palstan muiden kirjoittajien huumorista voimia ja naurunpuuskia omaan arkeeni, eli kiitos vaan niistä kaikista! Sitä kummasti jaksaa taas taaplata etiäpäin, kun on välillä kunnolla pyrskähtänyt nauramaankin.
Ja kyllä sekin lause kutinsa pitää, että "Huumorintaju on suhteellisuudentajua", kenen sitten lieneekin. Sillä saa myös huomion paremmin asiaan kuin ihmisiin, siksi yritän pitää sen mukana, riidanaiheita torjumassa. Netissä kun on aina se vaara, että puheessa ja ilmeessä oikeasti ollut hymy ei välity, ja teksti tulkitaan jyrkemmin ja vakavammin kuin kirjoittaja on alkuunkaan asiaa itse meinannut. Siksi ehkä yritän itse viljellä sitä painotetustikin. No, puhetyyli kai muutenkin.
Olen varmaan oppinut Elleistä aika paljonkin tässä puolessa vuodessa, sillä vaikka tätä elämää kuinka eläisi, niin aina on asioita, jotka huomaa täysin ohittaneensa niitä kohtaamatta. Yhdellä alalla kokemus voi kyllä olla syvä, mutta sektori kapea. Yhden sortin ihmissuhteista on oppinut kantapään kautta hyvää ja pahaa, mutta muutaman ketjun luettuaan toteaa, ettei ole tainnut elämässä vielä paljoon törmätäkään. Sitä täältä varmaan silloin hakee, että ymmärtää taas muutamaa arjessa vastaan tulevaa paremmin, kun ilmiö on jo tullut palstalla vastaan, ja sellaisen voi aavistaa. Ihmissuhteet pakkaavat usein olemaan sitä, että kun ajan saatossa enemmälti tarinoidaan, ällistyy, mitä kaikkea toisen arki ja elämä pitää sisällään. Alussa sitä ei olisi osannut edes aavistaa. Kun jonkun itselleen vieraan elämän ilmiön lukee täältä, ja ihmisten kommentteja suunnasta ja toisesta, on ehkä vähän nopeammin samalla tajunnan asteella eli kärryillä puhujan kanssa elävässäkin elämässä, ainakin hahmottaa sitä paremmin mielessään, vaikkei mitään osaisi sanoakaan oman kokemuksen puutteessa. Vähänkö on sitä, mihin on jäänyt itsellä ensimmäisen noin puolsatavuotisen taipaleen aikana kuitenkin törmäämättä.
Jos olet oppinut jotain Elleissä, niin mitä? Onko itsetuntosi/ itsetuntemuksesi parantunut tai huonontunut, vai oletko saanut muita oivalluksia palautteesta?
No tuo jo tulikin, eli ehkä ymmärtämään tilanteita, joihin en ole joutunut itse, ja ihmisiä, joiden käytöksen syytä en ole ehkä ymmärtänyt aiemmin. Toisaalta voi se olla hyvä oppi joskus sekin, että olen oppinut myös sen, miten jyrkästi ja mustavalkoisesti ihmiset voivat ajatella, kun se puoli ehkä tuodaan täällä nimettömänä rohkeammin esille. Niinkuin psykologian kirjassa rivillä 17 todetaan, ihminen kuvittelee muiden elävän samassa maailmassa kanssaan ja ajattelevan ja toimivan, kuten itse ajattelee ja toimisi. Kyllä täällä aina välissä tehokkaasti valkenee sekin, ettei se niin mene, todellisessa elämässä ihmiset varmaan ovat useammin hiljaa, kun ajattelevat toisin, eikä niihin toisin toimimisiin aina törmää, kun ei millään ehdi törmätä kaikkiin tilanteisiinkaan yhden elämän aikana. Nyt on ehkä myös vähemmän naiivi, mutta kyllä minä ihmisiin yhä luotan
Uskallatko/ haluatko olla oma itsesi täällä? Kerrotko rehellisemmin täällä kuin oikeassa elämässä vai näytteletkö jotain muuta täällä?
Taidan olla perin huono näyttelijä, eli eiköhän se aikalailla yksiin mene. Mutta varmaan vähän eri puolet painottuvat jo siksikin, että täällä vastaa kirjoittamalla eikä puhumalla. Eli vaikka joskus vastaa täälläkin hyvin nopeasti ja miettimättä, niin on se ajatustahti silti toinen, ja ainakin tällaista pitempää vastausta (hetkinen, olenkos minä joskus saanut lyhyen aikaan...) voi pysähtyä miettimään, pohtimaan, elävässä arjessa se käytännön tilanne ei ehkä antaisi moiseen aikaa.
Ja toisaalta on aina varmaan asioita, joita ei yleensäkään taas jaa, tuskin arjessakaan, tai puhuu yhden alan asioita samaan törmänneen kanssa ja toista asiaa taas toisen, mutta täällä netissä ei niin välttämättä minnekään. Eivät ne varmaan ihmistä suuresti maalta merelle muuttaisi, mutta jotkut alueet nyt vain mieltää yksityisiksi. Ristiin oman ajatusmaailmani kanssa en puhu täällä varmasti, mutta siinä mielessä tuo anonymiteetti on hyvä, että jos käyttää tapausesimerkkinä tilannetta, jonka on nähnyt jonkun muun todellisessa elämässä (joskus sellainen voi olla parhaiten avuksi jollekulle kysyjälle), niin tällaisia tilanteen kokeneita tuttavia varjellakseen ei käyttäisi omaa nimeään. Eikä nyt kai muutenkaan toisaalta, eli uskaltaisin kai, mutten halua, eikä sillä oikeastaan ole mitään lisäarvoa. Asioitahan täällä miettii, eikä henkilöitä.
Suulaan huono tapa on olla liikaa äänessä, mutta se on kyllä valitettavasti ihan elävän arjenkin ominaisuus, eli olen vain huono karsimaan sitä netissäkään. Ja geeneissäkin, kai, joten nostan kädet osittain pystyyn - on se nimittäin vähän niinkin, että jos netissä koko ajan varoisi, teeskentelyä se sitten olisi sekin. Mutta siitä saa sitten ihan vapaasti kyllä huomauttaa! Otan opikseni, tai en ota, toivottavasti otan.
