Minun omalla rakkaalla ei ainakaan ole minkäännäköistä kykyä ennakoida tulevia juttuja. Saatika, että voisi mihinkään varautua. Tästä on eräskin "neuvottelu" meillä käyty :headwall: ....
Meillä on lastenhoitaja (ykstityinen pph) tällä viikolla maanantaista torstaihin lomalla. Tämä on ollut tiedossa jo tammikuusta. Aikoinaan asiaa suunniteltiin ja mies sanoi kyllä olevansa koko viikon kotona
. Tämän myös sopi lapsen hoitajan kanssa (eli sanoi pojan olevan perjantainakin kotona) Jotenkin minä olen vuosien aikana oppinut tuntemaan hänen työnsä ja sen tuomat mutkat meidän elämäämme. Koitin vienosti muutamasti asiasta puhua ihan silläkin, että tiedän mitkä päivät minun kannattaa vapaaksi ottaa . Miehen mielestä asia on sillä selvä, kun kerran hän sanoo, että hän hoitaa, niin kyllä hän hoitaa...
Meidän elämä on ollut todella hektistä jo maaliskuusta asti. Oma elämämme jo sinänsä vauhdikasta kun toisella vuorotyö ja toisella liukuva,venyvä ja paukkuva työaika. Tähän lisäksi toisella 2 esityspäivää viikossa ja koko perheen harrastukset. Maalla kun asutaan, niin teinitkään ei ilman kyytiä mihinkään pääse... Tähän pakettiin kun lisätään, että minun perheeni (n 450 km päässä) on tarvinnut meitä paljon eli vapaita mennyt paljon tätä väliä kulkiessa.
Minun oli siis pakko nostaa kissa pöydälle. Eräänä kauniina (tai vähemmän kauniina) iltana minä sitten vaadin lopulta aika äänekkäästikin, että joku ennakkovarasuunitelma täytyy olla tälle viikolle. Mies kyllä varmana tiesi, ettei hänelle tule työjuttuja, kun kerran niin sovittiin. Minä taas epäilin asiaa pahasti.... Rautalankaa vääntämällä ja vääntämällä sain hänet (EHKÄ) ymmärtämään, jos jotain tulee, niin minä näitä järjestelyitä sitten joudun kaikessa kiireessä tekemään kun hän ei töiltään ehdi Varasuunnitelma, jonkinlainen, tehtiin.
Ajastaan tuli yksi palaveri tietoon ja minä sain järkättyä itselleni vapaan siihen. Viime viikon lopulla sain tietää, että perjantaina on palaveri ja ilmoitin siitä lapsen hoitajalle (onneksi on sukulainen, niin voidaan rauhassa soutaa ja huovata 
) . Nyt olen ollut alkuviikon kotona, eikä ole miestä pahemmin näkynyt 
(eilen oli se palaveri). Äsken puhelimessa aloitti "älä nyt suutu..." Kyllä alkoi jo hymyilyttää . Joo, no ei olisko huomenna palaveri Turussa (meiltä siis 450 km), mulla iltavuoro ja esikko pitäis illalla hakea kirkolta kun palaa luokkaretkeltä . Tietenkin hän oli menossa pitämään koulutusta ja sieltä suoraan johonkin kunnan kokoukseen eli kukakohan se miettii huomisia kuvioita .
Onneksi minä tunnen mieheni ja hänen työnsä joten jotain tällaista osasin odottaakin... Saas nähdä mitä torstaihin tuppaa
Meillä on lastenhoitaja (ykstityinen pph) tällä viikolla maanantaista torstaihin lomalla. Tämä on ollut tiedossa jo tammikuusta. Aikoinaan asiaa suunniteltiin ja mies sanoi kyllä olevansa koko viikon kotona
. Tämän myös sopi lapsen hoitajan kanssa (eli sanoi pojan olevan perjantainakin kotona) Jotenkin minä olen vuosien aikana oppinut tuntemaan hänen työnsä ja sen tuomat mutkat meidän elämäämme. Koitin vienosti muutamasti asiasta puhua ihan silläkin, että tiedän mitkä päivät minun kannattaa vapaaksi ottaa . Miehen mielestä asia on sillä selvä, kun kerran hän sanoo, että hän hoitaa, niin kyllä hän hoitaa... Meidän elämä on ollut todella hektistä jo maaliskuusta asti. Oma elämämme jo sinänsä vauhdikasta kun toisella vuorotyö ja toisella liukuva,venyvä ja paukkuva työaika. Tähän lisäksi toisella 2 esityspäivää viikossa ja koko perheen harrastukset. Maalla kun asutaan, niin teinitkään ei ilman kyytiä mihinkään pääse... Tähän pakettiin kun lisätään, että minun perheeni (n 450 km päässä) on tarvinnut meitä paljon eli vapaita mennyt paljon tätä väliä kulkiessa.
Minun oli siis pakko nostaa kissa pöydälle. Eräänä kauniina (tai vähemmän kauniina) iltana minä sitten vaadin lopulta aika äänekkäästikin, että joku ennakkovarasuunitelma täytyy olla tälle viikolle. Mies kyllä varmana tiesi, ettei hänelle tule työjuttuja, kun kerran niin sovittiin. Minä taas epäilin asiaa pahasti.... Rautalankaa vääntämällä ja vääntämällä sain hänet (EHKÄ) ymmärtämään, jos jotain tulee, niin minä näitä järjestelyitä sitten joudun kaikessa kiireessä tekemään kun hän ei töiltään ehdi Varasuunnitelma, jonkinlainen, tehtiin.
Ajastaan tuli yksi palaveri tietoon ja minä sain järkättyä itselleni vapaan siihen. Viime viikon lopulla sain tietää, että perjantaina on palaveri
ja ilmoitin siitä lapsen hoitajalle (onneksi on sukulainen, niin voidaan rauhassa soutaa ja huovata ) . Nyt olen ollut alkuviikon kotona, eikä ole miestä pahemmin näkynyt (eilen oli se palaveri). Äsken puhelimessa aloitti "älä nyt suutu..." Kyllä alkoi jo hymyilyttää . Joo, no ei olisko huomenna palaveri Turussa (meiltä siis 450 km), mulla iltavuoro ja esikko pitäis illalla hakea kirkolta kun palaa luokkaretkeltä . Tietenkin hän oli menossa pitämään koulutusta ja sieltä suoraan johonkin kunnan kokoukseen eli kukakohan se miettii huomisia kuvioita .Onneksi minä tunnen mieheni ja hänen työnsä joten jotain tällaista osasin odottaakin... Saas nähdä mitä torstaihin tuppaa
