Miehet tykkää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vipinääelämään
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vipinääelämään

Vieras
Olen sellainen nainen että missä ikinä kuljen mut huomataan, perään katsellaan ja kiinnostusta ilmaistaan. Olen hyvännäköinen. Naiset on näreissään.

Tykkään flirttailla, ja ei ole syntiä minusta flirttailla vaikkapa varatullekin. En vain ymmärrä miksi miesten parterit ei ymmärrä iloittelun henkeä. Saan usein vihaisia katseita juuri naisilta. Aivan kuin se olisi minun vika että olen syntynyt tällaiseksi.

Parisuhteet eivät ole mulla kestäneet. Kaipaan liikaa muutosta. Edellinen poikaystävä oli tosi itsekäs paska. Se petti mua toisen kanssa. Ei myöskään hyväksynyt mua sellaisena kuin olen.

Minusta jokaisella on oikeus olla oma itsensä.
 
Kyllä se sinullekin lapsikulta vielä valkenee. Oletko koskaan ajatellut, että sinua ei aina pidetä upeana vaan saatat lipsahtaa huorahtavan puolelle? Tai oletko ajatellut että pitäisi olla jonkinlaista kunnioitusta toisten parisuhteita kohtaan. Odotat kunnioitusta itsellesi, mutta itse kunnioita ketään. Kasvata terve itsetunto itsellesi niin katoaa tuo pakottava tarve saada kaikkien miesten ihailu.
 
"Tykkään flirttailla, ja ei ole syntiä minusta flirttailla vaikkapa varatullekin. "

"Parisuhteet eivät ole mulla kestäneet. Kaipaan liikaa muutosta. Edellinen poikaystävä oli tosi itsekäs paska. Se petti mua toisen kanssa. Ei myöskään hyväksynyt mua sellaisena kuin olen. "

Niinpä.
 
Mä olen sellainen kuin olen. Tunnen usein syyllisyyttä ja vastuuta kun miehet osoittavat mua kohtaan kiinnostusta. Monesti mä pelkään mitä muut naiset ajattelee musta, mutta sitten yritän ajatella että jokaisella on oikeus olla oma itsensä.

Jos ole yrittäny vakiintua, niin ok, on tullu ongelmia. Miesten on vaikea hyväksyä tällaista naista. Yrittävät ohjaistaa, kuten tuo edellinen. Yritti määrätä mietn mun kuuluis elää elämääni.

Naisystäviä ei ole paljoa. Ja tiedän että se johtuu kateudesta. Mutta enpä mä nyt naisia kaipaakaan elämääni.

 
ressukka. Et ainakaan herätä kateutta minussa, vaikka nainen olenkin. Ehkäpä vähitellen itsetuntosi korjautuu iän mukana ja opit nauttimaan elämästä ilman toisten osoittamaa huomiota tai sinun mielestäsi naisten kateutta.

Kyllä elämä opettaa monella tavalla kuten olet jo huomannutkin tultuasi petetyksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vipinää elämään:
Mä olen sellainen kuin olen. Tunnen usein syyllisyyttä ja vastuuta kun miehet osoittavat mua kohtaan kiinnostusta. Monesti mä pelkään mitä muut naiset ajattelee musta, mutta sitten yritän ajatella että jokaisella on oikeus olla oma itsensä.

Jos ole yrittäny vakiintua, niin ok, on tullu ongelmia. Miesten on vaikea hyväksyä tällaista naista. Yrittävät ohjaistaa, kuten tuo edellinen. Yritti määrätä mietn mun kuuluis elää elämääni.

Naisystäviä ei ole paljoa. Ja tiedän että se johtuu kateudesta. Mutta enpä mä nyt naisia kaipaakaan elämääni.



Juu. Et tarvitse ketään. Kauneutesi ja flirttaiutaito riittävät, niinhän voi pitää kivaa... ja vieraat miehet ainakin tykkä, joten et ole yksinäinen.

Siinää on vain se paha puoli, että tuo jää elämäntavaksi ja jonain päivänä et enää olekaan niin vetävän näköinen. (vanhuuttaan tai elämän karikoissa kolhiintunut) Silloin voi olla vaikeaa alkaa rakentamaan mitään pysyviä tiiviitä ihmissuhteita, kun joutuu opettelemaan uudet elämänarvot kokonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vipinääelämään:
Olen sellainen nainen että missä ikinä kuljen mut huomataan, perään katsellaan ja kiinnostusta ilmaistaan. Olen hyvännäköinen. Naiset on näreissään.

Tykkään flirttailla, ja ei ole syntiä minusta flirttailla vaikkapa varatullekin. En vain ymmärrä miksi miesten parterit ei ymmärrä iloittelun henkeä. Saan usein vihaisia katseita juuri naisilta. Aivan kuin se olisi minun vika että olen syntynyt tällaiseksi.

Parisuhteet eivät ole mulla kestäneet. Kaipaan liikaa muutosta. Edellinen poikaystävä oli tosi itsekäs paska. Se petti mua toisen kanssa. Ei myöskään hyväksynyt mua sellaisena kuin olen.

Minusta jokaisella on oikeus olla oma itsensä.

Joo..jonkin aikaa minäkin kuvittelin kun minua katsottiinn että ihan ihailumielessä...sitten hoksasin että mullahan näkyi alushame...
 
Olen tosi hyvin säilynyt. Ikää on 35 v. Mutta kysyntää riittää. Viimeisin valloitukseni kun oli nuori 24 v. mies. Tästähän moni nainen minua kadehtii, kun saan vielä nuoria miehiä.

Olen miettinyt joskus perhe-elämää, mutta ei minua kiinnosta se tavanomainen suomalainen arki töineen ja perheineen. Kaipaan villiä ja vapaata elämää. Kaipaan muutosta.

Koska olen villi ja vapaa sinkku, monet parit karttavat seuraani. Olen huomannut että jos joku miesystävä löytää vakituisen partnerin, he alkavat välttää seuraani. Tämä johtuu aivan varmasti siitä naisesta, eikä niinkään miehestä. Minut koetaan uhkana. Aika säälittävää.

 
Totta: aika säälittävää. Mies valitsee itselleen naisen, joka ei ole sinä, etkä hyväksy kakkoseksi jäämistä, koska jumaloit itseäsi.

Kadehdittuna ja uhkana oleminen on sinun voimavarasi. Kuka saa kiksinsä mistäkin.
 
Herää tähän maailmaan, ellei oo jo liian myöhäistä! Jos sä käyttäydyt epäkorrektisti, sua vältetään. Jos sun asenne on toi, sun verbaliikka tota tasoa, kuka jaksaa kuunnella sua? Kauneus on katsojan silmissä. Sun egos on pöhöttynyt, ja sen kanssa sä elät loppuelämäs. Ei käy kateeks.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vipinää elämään:
Olen tosi hyvin säilynyt. Ikää on 35 v. Mutta kysyntää riittää. Viimeisin valloitukseni kun oli nuori 24 v. mies. Tästähän moni nainen minua kadehtii, kun saan vielä nuoria miehiä.

Olen miettinyt joskus perhe-elämää, mutta ei minua kiinnosta se tavanomainen suomalainen arki töineen ja perheineen. Kaipaan villiä ja vapaata elämää. Kaipaan muutosta.

Koska olen villi ja vapaa sinkku, monet parit karttavat seuraani. Olen huomannut että jos joku miesystävä löytää vakituisen partnerin, he alkavat välttää seuraani. Tämä johtuu aivan varmasti siitä naisesta, eikä niinkään miehestä. Minut koetaan uhkana. Aika säälittävää.

Ihan hyvä juttu;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja voijestas!:
Alkuperäinen kirjoittaja Vipinää elämään:
Olen tosi hyvin säilynyt. Ikää on 35 v. Mutta kysyntää riittää. Viimeisin valloitukseni kun oli nuori 24 v. mies. Tästähän moni nainen minua kadehtii, kun saan vielä nuoria miehiä.

Olen miettinyt joskus perhe-elämää, mutta ei minua kiinnosta se tavanomainen suomalainen arki töineen ja perheineen. Kaipaan villiä ja vapaata elämää. Kaipaan muutosta.

Koska olen villi ja vapaa sinkku, monet parit karttavat seuraani. Olen huomannut että jos joku miesystävä löytää vakituisen partnerin, he alkavat välttää seuraani. Tämä johtuu aivan varmasti siitä naisesta, eikä niinkään miehestä. Minut koetaan uhkana. Aika säälittävää.

Ihan hyvä juttu;)


Niin minustakin on hyvä juttu, että karttelevat. Kolmevitosella ei kuitenkaan ole kauhean montaa vuotta enää aikaa tuohon elämäntapaan. Minä olen 40-v ja useasti parikymppiset ovat baarissa iskemässä: taputan olalle ja käsken etsiä ikäistään seuraa, menen kotiin perheeni luokse. Mutta kukin tavallaan. Minä tiedostan, että jonain päivänä en enää jaksa edes baareissa hillua, siksi pidän perheeni ykkössijalla elämässäni, ja tietysti myös ikääntyvät vanhempani ja lapseni...
Tulee päivä jolloin itse tarvitsen muita, mutta minun ei tarvitse pelätä sitä päivää, koska olen elänyt elämäni niin että on sitä henkistä tukea....
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vipinää elämään:
.

Koska olen villi ja vapaa sinkku, monet parit karttavat seuraani. Olen huomannut että jos joku miesystävä löytää vakituisen partnerin, he alkavat välttää seuraani. Tämä johtuu aivan varmasti siitä naisesta, eikä niinkään miehestä. Minut koetaan uhkana. Aika säälittävää.

Niin, Kysehän ei mitenkään voi olla siitä, että ihmisiä alkaa vakiintuessa kiinnostaa muu kuin "villi ja vapaa" elämäntapa. Siis viihtyvät ehkä keskenään kotona ja myös olettavat ettei sinua heidän elämäntapansa kiinnosta. Ja vielä vähemmän heitä kiinnostaa sinun seurasi, jos mielipiteesi ovat tuota tasoa ja tuot sen myös esiin.

Onhan toki niitäkin naisia jotka kokevat kaikki muut naiset ja varsinkin viehättävät naiset uhkaksi itselleen ja suhteelleen. Tähän olen itsekin törmännyt. Mutta kun olen ystävällisesti ja asiallisesti käyttäytynyt kaikkia osapuolia kohtaan, ovat nämä aiheettomat epäilykset hävinneet. Eikä seuraani ole kartettu.
 
Jos oikein käsitin, niin AP:n elämän sisältö on saada ulkoisen olemuksensa hyväksyntää miehiltä. Kuulostaa kyllä aika sisällytyksettömältä minusta. Sitä paitsi ikä ja painovoima tekee tehtävänsä ihan auttamatta.

Olen suunnilleen samanikäinen AP:n kanssa ja en ole edes mitenkään häikäisevän kaunis. Silti sänkyseuraksi saa ihan minkätahansa ikäistä miestä. Ei se ole vaikeaa. Monella nuorella miehellä on niin kova panemisen tarve, että kyllä siihen kelpaa melkein kuka vaan. OSa miehistä taas haluaa kokeneempaa naista, joka osaa kaikki temput. Varmasti olet oiva paketti sänkyyn, mutta jos mies etsii seurustelusuhdetta ja haluaa ulkonäön lisäksi myös syvempiä arvoja, niin pelkkä pillu kyllästyttää nopeasti.

Et sinä sen onnellisempi ole, vaikka sulla olisikin tuhat flirttiä enemmän tai sata panoa enemmän. Se onnellisuus ja tyytyväisyys tulee itsestä sisältä eikä mistään ulkopuolelta. Et taida olla oikein onnellinen, koska olet levoton etkä osaa vakiintua.
 
Tämä vastaanotto kertoo tosi paljon siitä miten ihmiset hyväksyvät erilaisuuden. Flirttaava, elämästä nauttiva nainen on monille (ja etenkin naisille) uhka, haukkumisen kohde tmv. Onneksi minulla riittää itsetuntoa.

On minuun rakastuttu vakavastikin, mutta en ole itse halunnut sitä parisuhteen arkea ja tylsyyttä, seksi ja kaikki muuttuu vain toisinnoksi. Miksi minä eläisin sellaista elämää? Minusta sellainen elämä on onnetonta.

Tai ehkä osa minusta kaipaa parisuhteen lämpöä, turvaa ja keskusteluja, mutta sitten se villimpi puoli haluaa taas baanalle. Välillä kamppailen kahden eri tarpeen kanssa, kyllä sen myönnän.

Heikkoina hetkinä pelkään miten muut naiset minuun suhtautuvat. Usein kun saan sen huomion. Eräs ystävä sanoi että huomio johtuu enemmän flirtistäni kuin ulkonäöstä. Hän myös sanoi että jotkut naiset ovat sanoneet minua "halvaksi tyrkyksi". Minusta se on vain suoraa kateutta: he eivät saa sitä huomiota mitä itse haluavat.

Tiedän että tämä asenne on syntynyt osittain siitä että menneisyydessä olen ollut kaksi kertaa miehen kanssa, joka oli varattu. Ensimmäisellä kerralla tunsin tämän miehen tyttöystävän, en kovinkaan hyvin. Heidän suhde veteli viimeisiään, ja meillä oli erään illan jälkeen seksiä. Nainen sattui tulemaan kotiin. Arvaa saattaa kuka sai syyt niskoilleen? Niinkuin mies ei olisi tehnyt valintaa olla minun kanssa. Minulle tuli maine, ei sille miehelle. Heidän suhde meni poikki, ja me yritimme yhdessäoloa, mutta se ei sitten onnistunut. Kumpikin halusi olla vapaa.

Toisella kerralla tunsin kummatkin hyvin, naisen että miehen. Ensimmäisestä tapauksesta oli kulunut 3 vuotta. Mies avautui minulle suhteensa ongelmista, me lähennyimme. Vipinää nousi välille. Ja koska myös heidän suhde oli aika lailla ohi, en tuntenut tehneeni väärin kun menin sänkyyn hänen kanssa. Nainen sai tietää, hän meni ihan palasiksi. En ymmärrä miksi niin rajusti, suhdehan oli käytännössä ohi. Hän syytti minua siitä että olin leikkinyt ystävää hänelle, ja vokotellut miestänsä. En minä mitään leikkinyt, ja mies itse halusi avautua ongelmistaan. Me lähennyimme, niin vain kävi.

Näistä asioista johtuen minulle tuli maine, ja myönnän se voi olla osasyy siihen etteivät jotkut parit halua olla tekemisissä. Mutta on siinä takana myös naisten kateellisuus ulkönäköäni ja vetovoimaani kohtaan. Ja kysyn vain, miksi minulle tuli se maine, ei näille miehille?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vipinää elämään:
Olen tosi hyvin säilynyt. Ikää on 35 v. Mutta kysyntää riittää. Viimeisin valloitukseni kun oli nuori 24 v. mies. Tästähän moni nainen minua kadehtii, kun saan vielä nuoria miehiä.

Olen miettinyt joskus perhe-elämää, mutta ei minua kiinnosta se tavanomainen suomalainen arki töineen ja perheineen. Kaipaan villiä ja vapaata elämää. Kaipaan muutosta.

Koska olen villi ja vapaa sinkku, monet parit karttavat seuraani. Olen huomannut että jos joku miesystävä löytää vakituisen partnerin, he alkavat välttää seuraani. Tämä johtuu aivan varmasti siitä naisesta, eikä niinkään miehestä. Minut koetaan uhkana. Aika säälittävää.

arvaas mitä? olen itse 20 - vuotias, viehättävä nuori nainen. pahin pelkoni on se, että muutun sinun iässäsi katkeraksi kantturaksi, joka luulee itsestään liikoja.
Viikonloppuisin baarit ovat pullollaan kaltaisiasi, minihame päällä kännääviä naisia. Monesti ripustautuvat nuorempaan mieheen, silmät sikkarassa ja kun nuori mies on kohtelias, kaltaisesi kuvittelevat heti sen olevan kiinnostusta.

tuskinpa kukaan sinua kadehtii. Pikemminkin säälii.

minusta voisit osoittaa kunnioitusta parisuhteille. ehket itse ole kokenut sellaista rakkautta, mitä näillä pareilla on ja haluat itsellesi ainakin osan siitä. SE ON SÄÄLITTÄVÄÄ.

on ymmärrettävää, jos nuori mies ihastuu reilusti vanhempaan naiseen, joka on tyylikäs, itsevarma mutta jalat maassa seisova, mutta kirjoituksestasi paistaa läpi oma sisäinen epävaramuutesi, joten en usko sinun keräävän kovinkaan paljon ihailevia katseita radalla.
 
Näissä kahdessa tapauksessa mistä kerroin nimenomaan nämä naiset (jotka eivät sitten kuitenkaan hyväksyneet että suhde oli loppu) haukkuivat minua ympäri kyliä. Minua siis haukuttiin, ei näitä miehiä. Ensimmäisen tapauksen kohdalla tämä pari jopa ystävystyi eronsa jälkeen. Minua ei kumpikaan halua nähdä, minut ikäänkuin laitettiin syypääksi.

Muutin kaupungista toiseen sen huhumyllyn takia. Minusta oli säälittävää siltä naiselta purkaa tuntojaan niin että haukkui minua "halvaksi tyrkyksi" ja muuta. Ja tietenkin hän sai kaikki sympatiat puolelleen, häneltä oli mennyt avioliitto rikki. Heillä oli jo ongelmia ennen minua.

Sama juttu seuraavassa tapauksessa. Ongelmia oli ennen minua.

Naista on niin helppo syyllistää ja haukkua. Miehet pääsi kuin koirat veräjästä.
 

Yhteistyössä