Vastaan yleistykseen yleistyksellä.
Riippuu täysin asianhaaroista ja näkökulmasta, kumpaa sukupuolta voi pitää fiksumpana.
Keskimääräinen nainen selviää psyykkisistä vastoinkäymisistä HENGISSÄ todennäköisemmin kuin keskimääräinen mies.
Keskimääräinen nainen elää pidempään kuin keskimääräinen mies.
Keskimääräinen nainen ottaa vähemmän riskejä kuin keskimääräinen mies, minkä ansiosta/vuoksi keskimääräisen naisen elämä on ennustettavampaa kuin keskimääräisen miehen.
Näiden syiden vuoksi keskimäärin nainen elää 1) PIDEMPÄÄN ja 2) TASAISEMMIN kuin mies. Hänellä on lähes kaikkina ikävuosinaan pienempi riski KUOLLA ja suurempi todennäköisyys SELVIYTYÄ psyykkisistä kriiseistä HENGISSÄ (mm. avioero, sairaus, työttömyys) kuin miehellä.
Nainen käyttää keskimäärin myös enemmän PIILOVALTAA: enemmän sellaista hiljaista vaikuttamista, vaikkapa vain järjestämällä juhlia, ideoimalla lastensa luokkaretkiä, juoruamalla puhelimessa. Sekin on vallankäyttöä.
Keskimääräinen nainen siis käyttää erilaista valtaa kuin mies.
Tätä kirjoittaessani imetän parhaillaan pientä vauvaani, joka katsoo minua silmiin aina vähän väliä. Tämän symbioosin takia minulla on lapseeni suurempi valta kuin kellään ihmisellä ehkä koskaan. Se, vastaanko hänen katseeseensa, vastaanko hymyyn hymyllä ja lohdutanko hänen itkussaan, on hänen ihmisyytensä ja minuutensa rakennusainetta. Toimin paljolti vaistojeni varassa, toki oppikirjojakin aiheesta luen muuttaakseni joitakin oman äitini tekemiä asioita toiseen suuntaan.
En keksi, kenellä voisi olla suurempi valta kuin minulla yksittäiseen ihmiseen. Tehtäväni on äärimmäisen vastuullinen, tämä pieni ihminen elää maidollani ensimmäiset puoli vuotta ja henkinen kehitys sen päälle, isää tietenkään väheksymättä. Tulkoon lapsestani vaikka Suomen presidentti, luulen että minulla on ollut valtaa yhden Niinistön verran - erilaista, mutta vaikuttavaa. Valtaa, josta saan lisäksi mielihyvää jo hormonaalisista syistä. En koe, että minulta puuttuisi tässä suhteessa mitään.
