Miehet on PASKOJA

Kun lukee tätäkin palstaa, niin pakko todeta, että ihme, että me naiset jaksetaan täyspäisinä noita kusipää äijiä. Meillä kotona yksi sellainen luuseri ja näköjään monella muullakin. Koitetaan jaksaa... Ei kai se eroamalla parane? Samaa paskaa eri paketissa...vai onko jollain hyviä kokemuksia siitä, että jätti paskan ja löysi kultaa!!!Kertokaa kannustukseksi.

 

\

Kun lukee tätäkin palstaa, niin pakko todeta, että ihme, että me naiset jaksetaan täyspäisinä noita kusipää äijiä. Meillä kotona yksi sellainen luuseri ja näköjään monella muullakin. Koitetaan jaksaa... Ei kai se eroamalla parane? Samaa paskaa eri paketissa...vai onko jollain hyviä kokemuksia siitä, että jätti paskan ja löysi kultaa!!!Kertokaa kannustukseksi.

Kun lukee tätäkin palstaa, niin pakko todeta, että suurin osa täälä kirjoittavista naisista ruikuttaa tästä asiasta kokoajan. JOKAISEN ON VALINTA VAPAA!!! ja yleensä pata kattilaa haukkuu... Itse voin sanoa et olen ollut ekana paikalla kun naisia on jaettu, ja uskon tai siis tiedän et meidän suhteessa kumppanikin ajatteelee samoin.Eli lyhyesti kyllä luuseri AINA hakeutuu luuserin seuraan... näin se vaan on...

 

Mun ex joka sillon oli nykyinen oli täyspäinen p*aska. Ja siinä oot ihan oikeessa (mun mielestä), et samaa p*askaa eri paketissa.
Ja oon löytäny KULTAA isolla K:lla. No eipä nykyinen aina oo täydellinen mutta hänessä on kuitenki sellasta mitä en voi olla rakastamatta. :heart:

 

äläs nyt masennu.

oletkos ajatellut astua hetkeksi miehesi saappaisiin...hmmm...laitahan silmät kiinni ja mieti oikein kovasti mitä näet ympärilläsi...löytyykö siltä rakastava, tasavertainen, luotettava, rehellinen, kuunteleva, keskusteleva nainen...mitä mies toivoo näkevänsä ja mitä todellisuudessa näkee? mitä itse toivot näkeväsi itsesi ympärillä ja mitä todellisuus on...
ihmisiähän me vain ollaan, yritetään ymmärtää noita miehiäkin edes hitusen niin elämä on paljooon paljooon helpompaa =) =)

Voimia sulle :hug:

 

mulla kyllä täyttä kultaa oma mies. mutta ei ole kyllä ikinä täyttä paskaa ollutkaan. mutta kyllä niitä kultiakin on tuolla jossain varmasti enemmänkin

 

Elämä on ainaista aaltoliikettä. Välillä ne ukot on täyttä kultaa ja niiiiiin ihkui että ja välillä ne voi toivottaa alimpaan h.elvettiin.....

Tätähän se elämä on, ja olis s.aakelin tylsää jos tätä aaltoa ei olisi - se tuo mielenkiintoisen näkökulman elämään. Välillä saadaan maata masennuksen lamauttamina ja taistella kokkiveitset tanassa ja sitten se kohta taas onkin vaahtokarkkeja ja shampanjaa, rakkautta ja hellyyttä ja hyviä tekoja. Näinhän sitä siellä papin edessäkin luvataan... niin myötä- kuin vastamäessä. :heart:

 

Kyllä se sama pätee toisinkinpäin.
Ex-vaimoni on kyllä sellainen paska paketissa ettei pahemmasta väliä.
Ihan vain tasapainon vuoksi piti tuoda mielipide huomioon, ettei arvon naiset kuvittele olevansa ainoita loukattuja tällä pallolla.
Mut ei siinä... sukupuolesta riippumatta on järkyttävää havaita miten huonosti monet ihmiset puolisoitaan kohtelevat.
Mut ei kai se auta kuin kestää. Voimia muillekin "turpaansa ottaneille". Yritetään jaksaa ja löytää se kultakimpale jostain.

 

Ei kai se ole sukupuolesta kiinni, kyllä me naisetkin osataan paskoja olla... On vaan helpompi miehiä syyttää...

 

Mä olen kyllä sitä mieltä että vaihtamalla voi parantuakin. Ollut liuta täysiä paskoja; yhden kanssa lapsikin, mutta nyt on aivan ihana kulta mies. Elämänkatsomus kyllä muuttunut melko paljon, koska en uskonut moista löytäväni.

 

No mulla on kokemusta siitä, että kuinka paskan jälkeen löytyi Kultaa!!!
Kai sitä tietysti itsekkin osaa arvostaa sitä kultaa paremmin, kun on ensin tullut sitä paskaa niskaan ja kunnolla.
Tietysti meissä kaikissa on enemmän tai vähemmän jotain vikoja ja ärsyttäviä piirteitä, mutta ainakin mä voin luottaa tuohon rinnalla olevaan ihmiseen, tuntea oloni turvalliseksi, jakaa sen kanssa ihan kaiken...
Ehdottomasti on paras ystäväni joka jo meidän suhteen alkuaikoina jaksoi kantaa mua ja paikkailla ja parannella mun haavoja.
Nyt suhde voi hyvin ja minä voin hyvin ja elämä on kaikinpuolin ihanaa.
Eipä olis kovin moni rinnalla pysynyt, kun minä hajoilin aina vaan ja uudestaan, mutta toi ukko-kulta pysyi, vaikka vasta tutustuttiin. Paljosta saan olla hälle kiitollinen ja olenkin.... Ihanhan tässä tulee tippa linssiin, kun näitä asioita miettii... Tietty tää kuulostaa ulkopuolisen korvaan, joltain utopialta, että mä elän jossain haave maailmassa, kun eivät ole seuranneet tätä juttua sivusta eivätkä tiedä sen enempää yksityiskohtia, mutta en elä. On mulla jalat maassa ja vahvasti, vaikka pää onkin välillä pilvissä.... :heart:

 

\

Kyllä se sama pätee toisinkinpäin.
Ex-vaimoni on kyllä sellainen paska paketissa ettei pahemmasta väliä.
Ihan vain tasapainon vuoksi piti tuoda mielipide huomioon, ettei arvon naiset kuvittele olevansa ainoita loukattuja tällä pallolla.
Mut ei siinä... sukupuolesta riippumatta on järkyttävää havaita miten huonosti monet ihmiset puolisoitaan kohtelevat.
Mut ei kai se auta kuin kestää. Voimia muillekin "turpaansa ottaneille". Yritetään jaksaa ja löytää se kultakimpale jostain.

Näin on - meitä on moneksi. Luulen että tällaisissa tapauksissa ihmisiä ei ole tarkoitettu toisilleen kuin siksi ajaksi että hankitaan ne lapset joiden on tarkoitus tulla vaikuttamaan tänne pallolle. Se on vaan harmi että sitten jotkut kohtaa HETI SEN SIELUNSISKON.

 

Jostain kumman syystä toiset ihmiset osaa kaivaa toisistaan sen kaiken pahan esille. Ja taas toisten kanssa kaikki on vaan niin helppoa ja toimivaa. Mitään ei tiedä ennen kuin kokeilee. Ei mies eikä nainen onnea toiselle tee jos ei itse osaa onneaan itselleen rakentaa.