Miehet (kö) !?

Miksei miehillä ole "omaanokkaa" ollenkaan ja tuntuu että korvatkin vain koristeena???

Toisaalta ymmärrän sen kun itse olen kotiäiti. Ja olen tottunut siihen että kaikki aistit pitää olla herkistyneenä koko ajan lasten takia. Kun olen yksin kotona ja menen esimerkiksi vessaa niin koko ajan pitää olla valppaana mitä lapsi tekee. Ja vaikka mies olisikin kotona niin en silloinkaan voi rahassa käydä vessassa. Lapsi touhuaa mitää lystää ja mies ei huomaa mitään vaikka on lapsen kanssa samassa huoneessa. Minä taas kuulen sinne vessaan asti mitä lapsi tekee ja joudun sieltä huuteleen miehelle että kattoo lapsen perään! Joskus niin ärsyttää!!! Ja taas kun mies menee vessaan niin ottaa vaan lehden mukaan ja puolituntia aikaa ja istuu ihan rauhassa vailla huolen häivää siellä. Ja vaikka minulla olisi täysi härdelli päällä ulkopuolella niin ei varmasti pidä mitään kiirettä ulos sieltä!!!

Sitten on paljon semmoisia tilanteita että minulla on kädet täynnä töitä, vauva huutaa käsivarrella ja 2v häärää muuten vaan tiellä koko ajan. Ja mies ei varmasti huomaa mitään. Lukee vain ihan rauhassa lehteä, istuu netissä, makoilee sohvalla tms!!! Tuntuu että miehelle pitää koko ajan sanoa ihan yksikertaisistakin asioista. Ja joskus tuntuu että vaikka sanon sen kymmenen kertaa niin silti ehdin sen lopulta tehä itse ennen kun mies tajuaa että hänelle puhutaan. Ja mitään ei voi tehdä omasta tahdosta, vaan kaikista pitää erikseen huomauttaa.

Tai no.. kyllähän se joskus laittaa tiskikoneen päälle tai pyykit kuivumaan jos huomaa pesun päättyneen... ja on se joskus ihan oma-aloitteisesti tehny ruuankin. Mutta kun on vaan pääasiassa viikonloppusin kotona ja nuita hommia ei tee läheskään joka vkl niin tuntuu usein ettei se mitään.

Usein olen sanonut miehelle että minusta olisi kivaa joskus edes nousta viimeisenä ylös aamulla. Ei välttämättä nukkua pitkään mutta että mies nousisi tekemään aamuhommat lapsille ja minä saisin kerrankin keskittyä vain itseeni. Mutta tuntuu olevan liikaa pyydetty. Jos aamulla tökkään miehen ylös että saan itse vielä makoilla rauhassa niin johan on pahalla päällä heti ja tiuskii vaan.
Jos mies on tullut myöhään töistä ja aamulla ei ole tarvinut vielä mennä ku me heräämme niin annan mielihyvin miehen jäädä vielä nukkumaan. Ja jos hänelle on kertynyt viikolla univelkaa niin annan usein senkin nukkua pois ja en silloin vaadi itselle omaa aikaa aamulla.

Ja kotiäitinä olen tottunut siihen etten voi keskittyä vain yhteen asiaan kerralla vaan joskus joutuu tekeen kymmentä eri asiaa yhtä aikaa. Ja mies kun tekee yhtä asiaa niin ei voi ajatustakaan suoda muuhun.

Kellään samoja kokemuksia vai onko teidän työssäkäyvät miehet reippaita?

Tässä sekavia ajatuksia vähän!
 
tyyppimies
Tuo oli hyvä kuvaus tavallisesta perhe-elämästä ja kotitöiden jakamisesta. Suurin osa naisista kokee noin. Mies ja nainen ovat erilaisia, eikä meillä miehille ole niin tärkeää siivotaanko milloin ja minä päivänä roskat viedään tai nurmikko leikataan. Korvamme eivät myöskään ole herkät lasten tarpeille tai meuhkaamiselle. Emme myöskään osaa lukea naisten ajatuksia, emmekä tunnista usein naisenkaan tarpeita.
 
Pom
Tuo on niin totta !!!

Mutta eikö se olisi miehillekin helpompaa "kuunnella" ympäristöä? Ettei käy niin että huomataan taaperon touhut vasta siinä vaiheessa kun kukkapurkista on mullat levitelty pitkin sohvaa tai roskis tyhjennetty lattialle?

Ja kyllä kait se hiehistä tuntuu että naiset koko ajan nalkuttaa, kun pitää jokainen asia erikseen mainita :) vaihdatko Matille vaipan kun minä juuri syötän Maijaa, vahdi tuota kun menen vessaan, riisu vauvalta vaatteet kun minä pesen koiralta tassut jne....

Mutta onneksi homma käy helpommaksi jos/kun lapset (ja toivottavasti mies) oppii rutiinit :D
 
vieras
kyllä sitä jälleen kerran voi olla tyytyväinen omaan mieheensä, kun näitä palstalaisten juttuja lukee... mä voin käydä vessassa ja harrastuksissa ihan rauhassa ja lapset tulee silti varmasti ja hyvin hoidettua =)
 
Jos lähden käymään vaikka kaupassa niin uskon kyllä että ja luotan mieheeni että sa lapset hoidetuksi sen aikana. Luulen että tuo aiempi kuvaukseni johtuu paljolti myös siitä että mieheni luottaa siihen että kyllä vaimo se pärjää tuolla vaikka nyt istunkin netissä tms. Pärjäänhän minä kyllä mutta kun saan pärjätä arkisin aina yksin täällä niin ei se pieni apu mieheltä olisipahitteeksi silloin kun on kotona.

Hankalahan tuon miehen on oppia ruutiineja ku on tosiaan niin paljon poissa kotoa. Kerron kyllä aina kun ruutineihin tullut joitakin muutoksia kuten nukkuumaanmenoajoissa. Usein pyydän miestä keittämään puuron. Siitä saan sen yhen viis kertaa ainaki sanoa. Kun hän saa sitten puuron vihdoin keitettyä niin saan taas sen toiset viis kertaa sanoa että alkaa lapsen syöttämään. Ja kun hän vihdoin tajuaa että tosiaan se puuro piti syöttää ni sehän onkin jo ihan kylmää.

Silloin kun on ollut enemmän kotona ni on ollut hiukan aktiivisempi näissä asioissa. Siksi ajattelen että voi johtua siitä kun on niin paljo pois kotoa ettei vaan hoksaa seurata kelloa ja tajuta että olisi ruoka-aika tms. Eihän hänen tarvitse töissä ollessaan ajatella kuin itseään.

Mutta olen ajatellut että jos todella haluaa olla avuksi silloin kun kotona on niin se kyllä onnistuu! Sitä pitää vaan pitää silmät ja korvat auki, eikä vain keskittyä itseensä. Sen olen huomanut että omista oikeuksista pidetään kiinni mutta velvollisuuksia ei muisteta.
 

Yhteistyössä