Miehet hei, kertokaahan meille naisille, minkälaisen naisen te rinnallenne haluatte?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aina väärässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Aina väärässä

Vieras
Minä olen täällä ihan puulla päähän lyötynä, kun ei iknä tärppää miesten kanssa. En tunnu kelpaavan kenellekään. Tai siis miehet ovat hyvinkin usein minusta kiinnostuneita, flirttailevat ja pyytävät treffeille, haluavat sänkyyn ja ehkä suhteenkin, mutta kukaan ei halua ihan tosissaan sitoutua.

Olen yrittänyt etsiä vikaa itsestäni; onko minussa jokin vika tai puute, jonka vuoksi en olisi vaimo-ainesta, mutta hankalalta tuntuu sellaista vikaa itsestään löytää... En tarkoita, että olisin täydellinen, vikoja minussa on siinä, missä meissä kaikissa, mutta mikä ihme siinä on, että naiset ympärilläni saavat sen kosinnan ja punaisen tuvan ja perunamaan ja vauvat kaupan päälle ja minä kelpaan vain hetken huviksi.

En ole mikään kuvankaunis upea valokuvamalli, mutta olen kuitenkin nätti, itsestään huoltapitävä kaunisvartaloinen nainen. Olen fiksu, hauska, sosiaalinen ja empaattinen. Monet ystävänikin ihmettelevät, että miten voi olla mahdollista, ettei minulle löydy sitä miestä, kun hekin ovat löytäneet, vaikkeivat ole sen kummempia, kuin minäkään. Mukavia, nättejä ja fiksuja ollaan kaikki, mutta ainut ero on se, että ystäväni yksi toisensä jälkeen pariutuvat, menevät naimisiin ja perustavat perheen ja minä se vaan ihmettelen, kun ei onnistu.

Joskus aina löydän miehen, jonka kanssa synkkaa ja alkaa jopa suhde, mutta ennen pitkää mies ymmärtää, ettei hän halua suhteesta mitään vakavampaa ja sitten ne häipyy.

Valitsenko minä vääriä miehiä, vai olenko itse väärä nainen?
 
Äsh, minulla ongelma on aivan päinvastainen....
Miksi miehet eivät voi tyytyä pelkkään tapailuun tai seurusteluun korkeintaan,
heti ollaan loppuelämää suunnittelemassa kun vasta äsken tavattiin...

PS. Ap, olet ihan oikea nainen kuten minäkin, mutta taidamme jotenkin antaa miehille vääränlaisia signaaleja ;)
 
Taas ollaan tilanteessa, että suhde loppumassa ja mieli matalalla. Viime viikollakin eräs miehen ystävä mainitsi hänelle, että noin mukava nainen sulla... koitappa ryhdistäytyä tai jotain sinne päin. Alku oli ihanaa miehen kanssa, nyt eri ääni kellossa. Tiedän olevani mukiinmenevän näköinen, en malli minäkään, mutta usein saan kehuja ulkonäöstä ym. Jotenkin se tasapainoinen ihmissuhde kohdallani hyppää ohituskaistalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Western:
No hyvät naiset, mistä palstoilta löydän profiilinne? Katsotaan mitä tapahtuu, haluan ap.:n kaltaisen naisen.



Ei minulla ainakaan ole mitään profiileja...

No kerrohan mikä olet miehiäsi ja mitä etsit ja odotat naisesta?
 
pitänee lisätä, että vaikka olen päälle 30, mielessäni ei ole perheen perustaminen tai siis lasten tekeminen. Luulen, että en halua edes lapsia. Sellanen tavallinen TASAPAINOINEN suhde riittäs, tyydyttävää läheisyyttä ja arjen jakamista. Minä tunnun haalivan kaikki ongelmaiset miehet itselleni, huokaus.
(ainiin, ei oo mitään profiilia missään =D )
 
Jos teitä on ystäväpiirissäsi sanotaan vaikka kuusi kappaletta nättejä ja mukavia naisia, joku heistä löytää aviomiehen ekana, joku tokana...jne...ja joku kuudentena.
Sinä nyt vain satut olemaan se vimppa. Jonkun se on oltava, miksei yhtä hyvin sinä?

Sattumasta niin paljon riippuu. Minulla on tuttava joka oli sinkku neljäänkymppiin, sitten avioitui ja nyt on neljän lapsen äiti. Sitten on toinen, joka perusti perheen nuorena, erosi neljäkymppisenä, eleli ensin yksinhuoltajana ja nyt yksinään jo yhden vuosikymmenen. Jokaisen elämällä on oma kulkunsa. Kaikenlaista sattuu.
 
Tottahan tuo on, jonkun on oltava viimeinen, miksei se yhtä hyvin voi olla minä? :)

Mutta sitten toisaalta ihmetyttää, että miksei ne pariutumiset voisi tapahtua yhtä aikaa tai lyhyellä aika välillä? Ystäväni ovat sitoutuneet parisuhteisiinsa jo vuosina 2001-2005.

Minä en edes ole parisuhteessa. Tai olin toki, 2005 tapasin elämäni miehen ja olin onnellinen hetken aikaa. Mutta sitten se mies tajusi, ettei hän tahdokaan seurustella. Sitten vuonna 2007 tapasin uuden miehen ja taas kaikki näytti hyvältä, kunnes mies tajusi, ettei haluakaan seurustella....

Miten voi olla, että yksikään ystävieni miehistä ei yhtäkkiä vaan tajua, ettei haluakaan seurustella, sen sijaan he tajuavat haluavansa kosia. Jotenkin tuntuu, ettei voi olla sattumaa tämmöinen ja alan vakaasti epäillä, että minussa on jotain vikaa. :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Miten voi olla, että yksikään ystävieni miehistä ei yhtäkkiä vaan tajua, ettei haluakaan seurustella, sen sijaan he tajuavat haluavansa kosia.

Tajuaahan nekin aika pian sen kosimisen jälkeen, se on vain myöhäistä katua kun on jo housuissa. Ja aika usein kosimista on edeltänyt pitkä viivytytaistelu josta seuraa joko kosiminen tai suhteen loppu. Olet törmännyt miehiin jotka ovat uskaltaneet tehdä oman mielensä mukaan, onnittelut.

 
Alkuperäinen kirjoittaja mies40:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Miten voi olla, että yksikään ystävieni miehistä ei yhtäkkiä vaan tajua, ettei haluakaan seurustella, sen sijaan he tajuavat haluavansa kosia.

Tajuaahan nekin aika pian sen kosimisen jälkeen, se on vain myöhäistä katua kun on jo housuissa. Ja aika usein kosimista on edeltänyt pitkä viivytytaistelu josta seuraa joko kosiminen tai suhteen loppu. Olet törmännyt miehiin jotka ovat uskaltaneet tehdä oman mielensä mukaan, onnittelut.

Joo ei naimisiin kannata haluta. Minäkin halusin joskus, mutta oivalsin, että maailma on miehiä pullollaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mies40:
Alkuperäinen kirjoittaja ap.:
Miten voi olla, että yksikään ystävieni miehistä ei yhtäkkiä vaan tajua, ettei haluakaan seurustella, sen sijaan he tajuavat haluavansa kosia.

Tajuaahan nekin aika pian sen kosimisen jälkeen, se on vain myöhäistä katua kun on jo housuissa. Ja aika usein kosimista on edeltänyt pitkä viivytytaistelu josta seuraa joko kosiminen tai suhteen loppu. Olet törmännyt miehiin jotka ovat uskaltaneet tehdä oman mielensä mukaan, onnittelut.




Ei se mene noin ystävieni kohdalla. Heillä on ihan oikeasti sellaiset miehet rinnallaan, jotka ovat korviaan myöten rakastuneita naisiinsa ja tekeveät paljon suhteidensa eteen. Tunnen hyvin nuo pariskunnat ja tiedän, mistä puhun. Kyse ei ole mistään kuivakoista pakkoavioliitoista, vaan aikuisista ihmisistä, jotka ovat löytäneet sen oikean niin, että rakkaus on kolissut kunnolla molemmin puolin.

Olin totisesti löytänyt miehiä, jotka tekevät oman tahtonsa mukaan, mutta miksi ne eivät voisi tahtoa minua?:(
 
Minulle tulee mieleen, että oletko takertuja? Oletko epätoivoinen ja odotat koko ajan jotakin sen sijaan että eläisit hetkessä? Jos miehille iskee rimakauhu kun "käyt päälle". MInä ainakin menen lujaa karkuun miehiä, jotka haluavat koko ajan olla yhdessä, minusta tuntuu että he tukahduttavat minut. Ja kun joku alkaa puhua yhteenmuutosta tai muusta askeleesta, minä nostan kytkintä.

Koita löytää itsestäsi ensin se hyvä kumppani, koita viihtyä yksin, etsi mukavia menoja ja harrastuksia ja unohda koko miehen etsiminen. Ei se tuo elämään onnea, onni pitää löytää itsestään. Kun olet sinut itsesi kanssa, löytyy se kumppanikin.
 
Moni mies elää "ikuista nuoruutta", jossa mies keskittyy oman napansa tuijotteluun. Nuoruuteen kuuluu bailaamista (jopa alkoholisoitumista), irtosuhteita (pelkkää seksiä haluavia naisia on aina tarjolla jos ei vapaaehtoisesti, niin maksusta), nettipornoa, uhkapelejä, nettipelejä jne. Jos mies on sinkkuna useamman vuoden, hän kaipaa parisuhdetta, mutta ei osaa luopua hänen rakentamastaan sinkkuelämästä. Jos rinnalle tulee nainen, niin suhteet yleensä päättyvät parissa vuodessa, kun nainen tajuaa, että miehen kaverit, harrastukset, työ ja jopa huvitukset menevät parisuhteen edelle. Aika moni mies ei kypsy lainkaan parisuhdekelpoiseksi.
 
Jos aina tutustuu vääränlaisiin miehiin, niin kannattaa miettiä, mitä itse hakee suhteelta. Ketään ei hirveästi esim. sytytä "no kunhan nyt joku kunnollinen olis mulle koti-isäksi :)", pitäähän sitä nyt olla kiinnostunut siitä Yksilöstä, eikä vaan "jostain kivasta miehestä". Liialta yrittämiseltähän tuo kuulostaa. Ja jos taas takertuu ongelmatapauksiin, niin sehän on toinen klassikko: tavalliset, tasapainoiset ja kohteliaat miehet eivät herätä kiinnostusta (tämä piirre näkyy usein tv:n sinkkuohjelmissakin. Toisen ihmisen epästabilius ja paskamaisuus koetaan "jännittävänä" ja sitten ihmetellään kun ei hommat toimikaan).

Ehkä sun miehet vaan näkee jotain mitä sä et sun kaverien parisuhteissa ja perääntyvät ennen kuin päätyvät siihen Stepfordiin.
 
No eikös kukaan osaa kuvailla sitä, millaisen puolison haluaa? Olen nainen ja haluaisin miehen, joka on älykäs, viisaskin, huumorintajuinen, sosiaalisesti lahjakas, miehekäs, komea, karismaattinen, itsevarma, urheilullinen, seksikäs, itsenäinen, päättäväinen, uskaltaa ilmaista mielipiteensä rohkeasti, ei mielistele ketään, on hyväsydäminen, empaattinen, keskustelutaitoinen, aikuinen MIES, joka ei kuitenkaan ole kadottanut poikamaista ilkikurisuuttaan.

Ammatilla ei ole väliä, voi olla akateeminen tai duunari. Mutta ei lastentarhan ope, gynekologi eikä pappi. Ei myöskään nisti eikä alkkis. Saa harrastaa mitä haluaa, ei tarvitse olla yhteiset harrastukset minun kanssani. Mielummin kuitenkin harrastuksena uinti, lenkkeily tai nyrkkeily, kuin vaikkapa baletti tai postimerkkien keräily.

Haluan myös, että mies pitää itsestään hyvää huolta ja yrittää elää edes jotenkuten ekologisesti. Arvostan myös sitä, jos miehen musiikkimaku on älykäs ja kehittynyt ja persoonallinen. En arvosta sitä, jos mies kuuntelee Antti Tuiskua ja Lauri Tähkä Elonkerjuuta.

Hyvätulotaso on tietysti plussaa, mutta saa olla köyhäkin. Asenne rahaan on ratkaisevampi, kuin rahan määrä. Rahaa pitää osata hankkia sen minkä tarvitsee ja haluaa, mutta raha ei saa olla kaiken keskipisteenä ja itseisarvo. Miehen äänen tulisi olla miehekäs ja matala, ei missään nimessä mikään kimittäjä. Myös miehen kädet ovat tärkeät; miehellä on oltava miehen kourat, eikä mitkään hintelät tikkusormet.

Semmoisen miehen minä tahdon!

Jos olisin mies ja etsisin naista, tahtoisin luultavasti naiselta, että hän olisi kaunis, nätti tai söpö ja kroppa voisi olla muodokas, mutta ei missään nimessä ylipainoinen. Sporttisen naisellinen. Naiselta toivoisin paljon samoja asioita kuin mieheltäkin älyä, huumoria, rohkeutta olla oma itsensä ja sanoa mielipiteensä, uskallusta tavoitell aunelmiaan, itsevarmuutta, eloisaa, mutta salaperäistä seksuaalisuutta, herkkyyttä, itsenäisyyttä, kykyä ja tahtoa seisoa omilla jaloillaan, hienovaraista laittautumista; niin, että nainen panostaisi ulkoiseen olemukseensa valitsemalla esteettisesti kauniita veetteita ja asusteita, olematta kuitenkään yli tällätty. Luonnolliset naiset ovat kauniimpia, kuin piikkareissa ja minihameissa kipittävät huulipuna-suttunaamat. Nainen uskaltaisi nauraa ja puhua ja ottaa itselleen tilaa, olematta kuitenkaan äijämäinen huutaja. Nainen pitäisi oman tahtonsa, eikä antaisi yhdenkään miehen kohdella itseään huonosti. Kuitenkaan se unelmien nainen ei olisi mikään rasittava vaatija ja nalkuttaja, vaan enemmänkin sitä tyyppiä, joka lähtee pois, jos meno ei miellytä, eikä vänkäämällä yritä muuttaa miestä haluamaansa muottiin.

Sekä miehessä, että naisessa on myös tärkeää se, ettei kumpikaan suostu toisen tossun alle, eikä kumpikaan edes yritä toista sinne tossun alle saada.
 

Yhteistyössä