Miehestä ihan vaan ihmettelen

["Harmaana"]

Siis alkaako mulla hämärtymään vai onko mun mies vähän kahjo... Kun mua ahistaa sen tyyli toimia tässä perheessä. Äskön oli pojan kanssa lähössä kaupoille kun ettivät sitten pitkähihaista päälle... No, pojan kaapissa oli 6 pitkähihaista, ei kai pojalle kelvannu ja mies sitten pauhas hirveellä huudolla että tällästäkö tää kodinhoito nyt on että ei ole edes pojalle vaatteita. Mitä vittua, 6 paitaa, jos ei ne uhmaikäselle kelpaa niin minun vika?!?!? perkele
Se on muutenkin ihan ihme kiree, tiuskii, oikeen asenteella tekee asiat, teki yks ilta ruokaa kun tuli ennen mua töistä ja oikeen pöydässä kehu että onpa HYVÄÄ kun on vähän erilasita välilllä....
No, mä taidan nyt itekin olla se hullu ja lukea rivien välistä mutta jotenkin on painostava ilmapiiri täällä

 

[d]

No joo.. minun mielestä aikuinen hillitsee itsensä, oli kyse sitten paidasta, lapsen uhmakohtauksista tai lapsen väsymuskiukuista pukemistilanteissa.

Lapsellinen mies sulla - ihan suoraan sanottuna! Minä en huuda lapselleni ikinä - eikä lapseni 5v huuda minulle. Sano miehelle että "lapsesi puhuu tulevaisuudessa sinulle kuten sinä puhut hänelle" että saa itse valita tavan miten lastaan opettaa puhumaan läheisilleen.Minä en tuollaista sietäisi, en itseltäni, lapseltani, mieheltäni, lapsen isältä enkä tuttaviltamme.

 

["vieras"]

No joo.. samaa havaittavissa täällä. Jos suostuu vaihtamaan lapsilta vaippoja niin sitten kyselee tyhmänä, että missä mikäkin on (vaikka on aivan käden ulottuvilla ja tietää hyvin missä on). Tulee töistä kotiin joskus vähän ennen kuutta, syö ja haluaa lukea lehteä rauhassa kun kersat vonkaa isin huomiota vieressä, kiukuttelee sitten vähän kun ei saa olla rauhassa. Lähtee siitä sitten asioille tai antaa lapsille hetken huomiota ja rupeaa sitten surffaamaan netissä... Seuraavana aamuna taas töihin ja illalla sama kuvio :S

 

[Aurinkokunta]

Ettei ois käynyt niin, että se uhmis on isälleen kertonut, että hänellä ei ole sopivia vaatteita, ne kaapissa olevat ovat joko liian pieniä tai liian isoja ja mies on siitä tuohduksissaan...

Siis se ei kyllä oikeuta silti huutamaan eikä räyhäämään ja rähisemään, mutta joskus olen huomannut oman mieheni kohdalla, että kun lapset ovat hänelle silmä kirkkana (tai ehkä joka kyynel silmäkulmassa) väittänyt, että kun kengät puristaa ja ei ole sopivia... niin mies siihen reagoi yllättävänkin rajusti alkamalla äyskimään varsinkin jos tilanne tulee just silloin, kun ollaan nimenomaan juuri lähdössä jonnekin.
Meillä tilanne on sit kyllä lauennut siihen, että olen kiukkuni nielleenä mennyt ja näyttänyt, että sopivaa puettavaa on, mutta jos ne ei juuri tänään miellytä uhmaikästä (tai teini-iän myrskyissä kuohuvaa), niin se on voi-voi sitten, mutta että meillä ei osteta vaatteita jokakerran kun joku keksii, että nyt just tarvii saada uusinta uutta ja ”coolit” bootsit jne.

 

["HArmaana"]

Joo, kyllä mä ymmärrän mutta en mä jaksais aina sitä kiukkua niellä ja nöyristellä. Kun tuntuu että kaikesta alkaa olla sanottavaa. Ja meillä kans miehen elämä on samaa kun sulla "vieras" eli töistä kotiin, omia touhuja, ruokaa, nukkumaan ja taas töihin. Ok, on sillä rankka työ mutta ei mullakaan hupia ole hoitaa omaa koulua ja 99% ajasta kotia ja lapsia ja sen päälle kuunnella vittuilua ja räyhäämistä. No, katotaan mitä tässä käy kuhan ne kaupungilta tulee.

 

[o_O]

Oletko ap ihan rauhassa ja asiallisesti kysynyt mieheltäsi, että mikä rassaa? Nuo "tyhjästä" raivostumiset ja äksyilyt sun muut kettuiluthan on vaan oire jostain muusta. Kysy, että hoidatko oikeasti huushollin huonosti ja kyllästyttääkö tekemäsi ruoka?
Voi olla, että työasiat rasittaa ja kotona arki tympäisee, mutta olisko teillä keinoja tehdä jotain toisin? Ottaa omaa aikaa yksin tai kahdestaan. Meillä helpottaa jo se, että tehdään miehen kanssa pari kertaa viikosssa pitkä kävelylenkki kahdestaan ja jutellaan kaikenmaailman asiat puhki.

 

[Leukistinen aksolotli]

Ehkä poikasi ei ole ainoa uhmaikäinen? Miestä ärsyttää olla sinun kanssa?

Kuulostaa tosi ikävältä, eikä aikuiselta tarvittis tommosta sietää.

 

["Harmaana"]

Kai se ois taas keskusteltava. En mä tiiä ollaanko jo molemmat niin väsyneitä toisiimme että sitten miehellä se purkautuu näin. Ja mä sitten vastavuoroisesti olen hiljaa loukkaantunut.